9. huhtikuuta 2024

10v Radioamatöörinä tänään 9.4.2024


QTH on muodostunut 10v tämän näköiseksi monien mutkien ja laitteiden kautta


9.4.2024 on tasan 10v siitä kun minulle myönnettiin Traficomista radioamatöörilupa. Tämän 10v loppuun mahtui 3v Suomen Radioamatööriliiton (SRAL) hallituksen jäsenenä ja viimeiset 5v SRAL markkinointitiimissä. Markkinointitiimissä tein parin viimeisen vuoden aikana SRAL uutiskirjettä, isännöin SRAL webinaareja ja osallistuin Suomen DX-Liiton ja Suomen Radiohistoriallisen seuran kanssa kahdesti Oodissa järjestettyyn Maailman Radiopäivä tapahtumaan, jota vietetään joka vuosi 13.2.

QTH eli amatööriasemani on vakiintunut lanka-antennein toimivaksi ja maksimissaan parin sadan watin lähetysteholla. Tällä hetkellä QTH:sta löytyy: 

ANTENNIT:

- OCF-dipoli, joka on optimoitu 20m (14.250Mhz), mutta jolla pääsee myös muille taajuuksille 10MHz ja 40MHz välillä. 

- 40Mhz/80Mhz trappidipoli. Olen tullut siihen tulokseen, että trappidipolit on lähinnä erittäin huono kompromissi. Tämä on antenni, joka tontin pienuudesta huolimatta tulee ratkaista tulevaisuudessa toisella tavalla.

RADIOT:

- Icom IC-7300 kansanradio

- Icom IC-706 mkII, jolla voi kuunnella 70cm/2m melko hiljaiseksi muuttuneita toistinasemia. Ja jolla saa 100W lähetystehon myös reissussa.

- Toisena reissuriginä on Elecraft KX3, joka on aivan huippurigi edelleen. Siinä rajoituksena pienempi lähetysteho, eli 15W ulkoisella akulla. Lineaarisena vahvistimena eli linukkana on RM Italy BLA350


ELEKTRONIIKKA

Paljon tähän amatööriharrastukseen on liittynyt myös yleinen kasvanut kiinnostus radioihin ja elektroniikkaan. Sen myötä on kuvaan tullut myös putkiradiota ja erilaisten vanhempien hifilaitteiden korjailu ja parantelu. Siksi tuo QTH:n harrastuspöytä on täynnä radioita ja elektroniikan laitteita.


QTH työskentelypöytä koostuu radioista ja elektroniikan laitteista


Elektroniikan harrastaminen on viime aikoina levinnyt myös vanhojen retrotietokoneiden korjailuun ja assembler opiskeluun. Mielenkiintoista tutkimista ja opiskelua riittää. Myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on tullut hankittua, hyvä käsikirjasto vanhoja radiotekniikkaan ja -korjaukseen liittyviä perusteoksia.Valitettavasti kaikkia mittalaitteita ei mahdu pöydällä pitämään, jos haluaa pystyä vielä tekemäänkin jotain. Niinpä osa mittalaitteista on päätynyt lattialle torniksi, siten että alimmainen laite on renkailla varustetun, ehkä enemmän muuttoihin tms tarkoitetun pyörillä varustetun 'siirtoalustan' päällä. Peruslaitteina elektroiniikassa on labrapoweri, oskilloskooppi, signaaligeneraattori ja spektrianalysaattori, audioanalysaattori, yleismittari (digi ja analogi), LCR-mittari sekä juotin- ja imujuotinasemat. Joitain asioita on kertynyt tuplastikin, kun on analogiset ja digitaaliset versiot.

Lisää mittalaitteita, sekä Commodore näyttö
retrotietokoneharrastamiseen

Välillä rentoudutaan ja haetaan vaihtelua retrotietokoneista


12. helmikuuta 2024

DE-5000 LCR mittarin TL-21 hauenleukojen vaihto Kelvin-mittapihteihin

Olin tullut siihen tulokseen, että olisi hyödyllistä olla LCR mittari. LCR mittarilla voidaan mitata induktanssia(L), Kapasitanssia(C) ja Resistanssia (R). LCR-mittareista on käyty useampiakin keskusteluja Suomen Radiohistoriallisen Seuran sivuilla, jossa myös tästä mittarista kyselin https://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1576534225/0 neljä vuotta sitten. Kelvin-pihdit lähti tilaukseen tuon keskustelun aikoihin ja ne löytyivätkin eBaystä 10 dollarin hintaan + postit. Mutta itse mittarin hankinta antoi odottaa sopivaa hetkeä. Muutamaan kertaan matkan varrella tätä mittaria etsin, mutta joko sen hinta oli liian kova tai sitten en löytänyt sopivaa komboa, jossa tulisi vähintään tämä TL-21 mukana, mielellään vähän muitakin lisähärpäkkeitä.

Nyt nelisen vuotta tuosta keskustelusta, tilasin ebaystä, Japanilaiselta myyjältä, tämän haluamani DER EE merkkisen LCR DE-5000 mittarin, erityisesti milliohmi ja kapasitanssimittauksiin. Mukana tuli TL-21 mittayksikkö hauenleuka-adaptereilla. Mutta siinä on tunnetusti liian lyhyet mittajohdot ja mittariin löytyy Youtubesta lukuisia videoita, joissa näytetään millä tavalla nuo hauenleuat saa vaihdettua Kelvin-pihteihin ja sen myötä nelijohdinmittaukseen, jolla saadaan mittauskärjen ja mitattavan kohteen välinen resistanssi kompensoitua matala-ohmisten mittausten vääristymisen estämiseksi (Kelvin test). Tässä yksi, jota seurasin, tai oikeammin katsoin siitä vain sen kohdan, missä nämä mittajohdot vaihdettiin https://www.youtube.com/watch?v=rgqQRzZM80Q

Ennenkuin lähdin mittajohtoja vaihtamaan, testasin ensin TL-21 adapterin hauenleukoja ja mittasin niillä juuri Cambridge Audio CD-soittimesta poistamani elektrolyyttikondensaattorin. Se näytti 3.97 mF eli 3970uF. Kondensaattorin nimellisarvo on 4.7mF eli 4700uF, joten oltiin aika kaukana (84%) nimellisarvosta. Sen aika olikin päästä jo vaihtoon. Tuollaisella heitolla, kun niitä on vielä useammassakin kondensaattorissa samaa heittoa, ei laite toimi enää niinkuin se on tarkoitettu toimivan. (EDIT: mittaus olisi pitänyt tehdä 120Hz taajuudella, jotta se vastaisi valmistajien käyttämää mittaustaajutta ja olisi verrannollinen kondensaattorissa ilmoitettuun nimellisarvoon nähden. Mittaus 120Hz taajuudella antoi arvoksi 3.94mF eli 3940uF). 




Tein lisäksi hauenleuoilla vielä kalibroinnin, jotta varmistuisin sen läpimenosta, ennenkuin teen muutoksia. Manuaali oli Taiwaniksi, mutta kalibroinnin sai tehtyä pitämällä CAL-nappia pohjassa jotain sekunteja. Kalibrointi näytti että Open ja muutaman viivan, joka tarkoitti, että se pyytää asettamaan hauenleuat valmiiksi kalibrointiin, eli tässä kohtaa niin, ettei ne koske toisiinsa. Sitten painetaan CAL ja kalibrointi lähtee käyntiin, laskien 30:stä nollaan. Sen päätteeksi tulee eksti SRT (eli Short), ja taas muutama viiva näytöllä, tarkoittaen, että laite odottaa että laitat hauenleuat kiinni toisiinsa 'oikosulkuun'. Ja kun taas painoa CAL-nappia. lähti taas numerot juoksemaan 30:stä nollaan. Kummallakin kerralla (Open ja Srt) tuo laskenta päättyi Pass (läpi) tekstiin, joka tarkoitti että kalibrointi meni läpi onnistuneesti.


Nyt olikin aika tehdä se, mikä aina tuntuu pahalta ja vähän jännittävältä. Eli nuo Kelvin-pihtien johdot piti katkaista lyhyemmiksi. Niitä BNC-päitä ei tässä tarvita, vaan johdot juotetaan suoraan TL-21 yksikön piirilevylle, hauenleukojen johtojen paikalle. Jännittäväksi johtojen katkaisun tekee se, että pelkään aina, että kun lähden kuorimaan tuota ohutta koaksiaalikaapelia, niin mikäli epäonnistun, joudun katkaisemaan johdon ja yrittää kuorimista uudelleen. Eli pahimmillaan, jos niitä epäonnistumisia tulee useampikin, niin johto voi yllättäen alkaa näyttämään paljon lyhyemmältä mitä oli tarkoitus. Toisaalta en halua varmistella niin että minulla olisi 50cm hohto, koska se olisi epäkäytännöllinen. 

Kuorinta meni kuitenkin hyvin, eikä tarvinnut harjoitella uudemman kerran. Jätin n. 30cm johtoa ennen kuorimista. Kuorin n. 4cm päällimmäistä kuorta, saadakseni uloinna olevat maadoitusjodon 'karvat' kierrettyä omaksi johtimekseen. Sitten oli näkyvissä muovinen koaksiaalin keskikarvan suoja, joka pitäisi nyt varovasti viiltää n. 12mm päästä kärjestä, ja kuoria sisällä oleva kupari näkyviin. Kun yhdessä Kelvin pihdissä on 2 johtoa, niin tämä  piti tehdä kummallekin johdolle. Näistä sitten nuo uloimmat maa-johdot (uloin kuparikerros) yhdistettiin kummastakin Kelvin-pihtiin menevästä kaapåelista yhdeksi maa-johdoksi, kiertämällä ne maakarvat toisiinsa. Ja keskikarvat jäisivät omiksi johdoikseen.



Kun johdot oli kuorittu, tinasin johdot sen verran, että niitä on helpompi käsitellä, kun ne pitää saada piirilevyn juotosreikien läpi. Oli aika avata TL-21 adapteri. Onneksi sieltä löytyi ruuvit, joilla rasian sai auki, ettei sitä oltu vain liimattu. Näin rasian sai siististi aukaistua, eikä ollut pelkoa että rikkoisi jotain yrittäessään avata liimauksia. Rasian sisällä piirilevy oli vielä kiinni neljällä pienemmällä ristipääruuvilla. Ne oli helppo aukaista ja piirilevy lähti rasiasta irti.




Katsoin miten ja missä järjestyksessä johdot olivat. Johdoilla oli 2kpl 3 reiän ryhmiä piirilevyllä, yksi ryhmä per hauenleuka. Ryhmän reiät oli merkitty +1 ja +2 ja kolmas (maa, eli uloimmat kuparikarvat jodossa), jossa ei lukenut mitään. Huomasin että samat johdot (puolet hauenleuoista) oli vastaavissa piirilevyn numeroissa +1 ja +1 vastaavat johdot (esim. kummassakin punainen oli näissä), +2 ja +2 vastaavat johdot (kun taas näissä oli sitten musta johto). Ja kolmannessa reiässä oli maa. Merkkasin Kelvin johtojen toiseen koaksiaalikarvaan (joka on vaalean muovin sisällä), kumpi on pihdissä kumman puolen leuka, jotta laittaisin ne piirilevylle molempien pihtien kohdalla samoin päin. En ollut varma onko sillä väliä, mutta poissulkisin ainakin ongelman, jos niissä jotain eroa olisi.



Sen jälkeen otin imujuottimen ja poistin hauenleukojen johtojen tinaukset saadakseni johdot irti piirilevystä helposti. 



Sitten oli aika alkaa pujottaa Kelvin-pihtien johtoja piirillevylle. Maajohdosta tuli aika paksu, kun siihen tuli molempien kaapelien ulkokarvat ja vielä tinaus päälle. Ohensin maajohtoa paksuimmista kohdista sivuleikkurilla, että sain tinatun johdon menemään piirilevyn reiästä läpi.



Sitten tussilla värjätty johto tiettyyn numeroon, ja toisessa Kelvin-pihdissä vastaava tussilla merkitty menisi toisen reikäryhmän vastaavaan numeroon. Jolloin kumpikin pihti olisi piirilevyllä 'samoin päin'.


Juottamisessa käytin apukäsinä pientä pöydän reunassa kiinni olevaa puristinta, jonka saa pallonivelen avulla aina nopeasti ja helposti käännettyä haluttuun asentoon. Näin kädet jää vapaaksi tinan ja juottimen pitämiseen.


Juotokset alapuolella valmiina. Vasemman alakulman maajohdon juottamisessa onnistuin pitämään juotinta hieman liian kauan varmistaakseni juotoksen, ja näytti jo että saan pilattua piirilevyn kuparoinnin tuon reiän kohdalla. Mutta toisen kerran juottaessani juotos näytti sellaiselta että se nyt saattaisi olla ihan ok. Juottamisen tasalaatuisuus tarvitsee harjoittelua vielä.


Piirilevyllä johtojen ulosmenokohdassa oli ja kuuluu olla pieni nippuside pitämässä johtoja paikallaan ja toimimassa vedon estäjänä. Nippusiteen on oltava pieni mahtuakseen piirilevyn rei'istä läpi. Arvata saattaa, ettei minulla tietysti niin pientä nippusidettä löytynyt. Löysin kyllä kohtuu pienen, mutta sekin oli tuohon liian leveä. Niinpä laitoin tuon liian leveän nippusiteen puristimeen niin että nippusiteen reuna oli vaakatasossa osoittaen ylöspäin ja vuolin reunaa terävällä puukolla kapeammaksi molemmilta puolilta. Lyhensin myös nippusidettä jo hieman valmiiksi, jotta pujottaminen olisi helpompaa. Sain lopulta nippusiteen rei'istä läpi ja kiristettyä. Ei tuosta kokonaisuudesta nyt kovin kaunis tullut, mutta toimiva.


Kotelo oli helppo kasata ja Kelvin-pihdit oli paikallaan valmiina testattavaksi. Sitä ennen on kuitenkin uusille koestimille (tai aina kun vaihdetaan koestimet mittariin) suoritettava kalibrointi. Nytkin aloitettiin sillä että Kelvin pihdit olivat erillään toisistaan.



Kun Open-testi oli mennyt läpi, oli aika laittaa Kelvin-pihdit kiinni toisiinsa ja suorittaa suljettu (Short) kalibrointi. 



Kumpikin kalibrointi meni onneksi läpi ja sehän tarkoitti että ainakin juotokset olivat onnistuneet. Nyt oli vielä testattava pihtejä käytännön testissä. Nyt meillä oli verrokkitesti, joka suoritettiin vanhalle kondensaattorille hauenleuoilla ennen modausta. Sama testi Kelvin-pihdeillä näytti täsmälleen samaa tulosta. Eli hyvältä näytti. Nyt on helpommin käsiteltävät mittajohdot, joilla on mukavampi työskennellä kuin niillä 5cm hauenleuoilla.



8. heinäkuuta 2022

Mysteeriradio, L.W.Sarkki, talvisota ja Kouvolan sotilasradiomuseo


Mysteeriradio nimen saanut sotilasradio

2019 sain käsiini radion, joka alkuun näytti vain yhdeltä kukkopilli-tyyppiseltä radiolta (Kukkopilli, eli VRKH P-12-12u). En ajatellut sen olevan mitään ihmeellistä tai harvinaista. Suomen Radiohistoriallisen seuran foorumilla esitin kysymyksen, että tunnistaisiko joku tämän radion. 

Radion ulkoiset mitat ovat 30,5 x 30,5 x 14,5 cm
Paino tasan 5kg (100g tarkkuudella)

Nopeasti tuli kommentti, että tämä on nähty vain jossain vanhassa kuvassa ja että tämä on huippuharvinainen. Muttei edelleenkään tarkempaa tietoa siitä, mikä radio on kyseessä. Yle arkistosta löytyy kuva tästä radiosta, mutta siinäkin on kuvateksti virheellinen ja radion sanotaan olevan P-12-12 mitä se ei ole. Tästä alkoi mielenkiintoinen foorumikeskustelu ja aprikointi radion lisätietojen selvittämiseksi.

Yle Elävän arkiston sivulla oleva kuva vuodelta 1940

Radiossa oli sisäpuolella skema, jonka piirtämisen päivämääräksi oli merkitty 12.3.1940. Eli talvisodan toiseksi viimeinen päivä. Putkista arvioksi annettiin '1 kpl kaksoistriodi (lähetin) , 1 kpl kaksoistriodi RXn ilmaisin ja äänitaajuus ja 1 kpl pentodi pääteputkena / modulaattori tai vastaavia. Virityspiirit viittaavat samoille tienoille kuin Kukkopillissä'. 







Merkintä 'Kevyt C-asema' nimitys viittaa suoraan armeijan pataljoonaradioon ja selittäisi erilliset lähettimen ja vastaanottimen virityksen, jota pyrittiin suosimaan ylemmän johtoportaan radioissa.



Päiväykset näyttäisi olevan: 'Piirtänyt 12.3.1940' ja 'tarkastanut 12.3. 1941'. Molemmat L.W.Sarkki. Tuo ei selvinnyt ihan heti ja vaati 'käsiala-analyysiä', joka tässä tapauksessa tarkoitti vanhojen käsinkirjoitettujen kirjainten mallien löytämistä yhteistyössä foorumilla ja niiden vertaamista. Erityisesti S-kirjan oli haastava. LWS mahdollisuuden toi esiin L.W.Sarkin veljen lapsenlapsi, joka kertoi Sarkin olleen sama henkilö, joka K.S. Sainion kanssa selvitti Viipurin radiomiinojen toiminnan. Episodi, minkä tuloksena päädyttiin soittamaan Säkkijärven polkkaa miinojen toimintataajuudella.

Tässä kuvia radion sisältä











Se, että laite oli rakennettu 'hajakytkentänä', eli ei kovin siististi tehtynä, vahvisti epäilyä siitä, että kyseessä olisi prototyyppi. Sota osoitti radion ylivoimaisuuden etulinjan viestivälineenä ja tämä prototyyppi oli nähnyt päivänvalon parin kuukauden kokemusten perusteella. Joten nopeita on oltu.

Joku muisteli nähneensä saman radion Säkylän talvi- ja jatkosotamuseossa, ja oli jopa löytänyt kuvan radiosta vuodelta 1998 (kuvasta ei selviä missä kuva on otettu), mutta ollessani yhteydessä tuohon museoon minulle vahvistettiin, ettei heillä ole samanlaista radiota.


L.W.Sarkki OH2NG istuu kuvassa äärimmäisenä oikealla

L.W.Sarkki eli Lauri Walter Sarkki, ent. OH2NG oli YLE:n palveluksessa. Hän oli perustamassa Kakkosten Kerhoa OH2AA v. 1930.  - Kuvakin löytyy Kakkosten Kuistin kannesta v. 1980, 50-vuotisjuhlanumero (kuva yllä).

Kiitos kaikille, jotka tässä matkan varrella autoitte tämän radion tietojen selvittämisessä. Tämä oli mahtava yhteisponnistus ja hyvin mielenkiintoista. Kaikkia yksityiskohtia radion syntymisen syistä ja sen elinkaaresta ei ole tiedossa, mutta nyt ainakin tiedämme että radiota on ollut suunnittelemassa L.W. Sarkki OH2NG, joka on merkitty radion piirtäjäksi. Ja tiedämme myös sen, että tämä on YLE:n laboratorion tuotoksia, todennäköisesti prototyyppi. Radio näyttäisi olevan piirretty talvisodan toiseksi viimeisenä päivänä 12.3.1940, joten radiota on alettu suunnittelemaan oletettavasti kiireessä (huomioiden talvisodan lyhyys). Mutta miksi tämä malli kehitettiin, onkin sitten oma kysymyksensä. Ja tähdättiinkö sillä talvisodan aikana havaittujen puutteiden korjaamiseen vai katsottiinko jo tulevaisuuteen? Monta kysymystä on vielä vaille vastausta tämän radion osalta.

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin ratkaisuun, jonka uskon suojaavan radiota parhaiten jälkipolville, ilman että joku tulevaisuuden perikunta (esim. omani tai joku muu) heivaisi moisen 'romun' jätelavalle ymmärtämättä sen historiallista arvoa. 


Luovutin radion 10.7.2022 Kouvolan sotilasradiomuseolle, jossa se on sitten nähtävissä kaikille siitä kiinnostuneille tulevinakin aikoina. Käykääpä sitä sitten katsomassa, se kun näyttää olevan ainutlaatuinen kappale. Radiota oli vastaanottamassa Sotilasradiomuseolta Kari Syrjänen OH5YW


Mysteeriradion luovutus Kouvolan Radiomuseolle Kari Syrjänen OH5YW
vastaanottamassa mysteeriradiota Dimi Doukasilta OH2DD

Museolla Kari Syrjänen ystävällisesti kierrätti sotilasradiomuseon kertoen mielenkiintoisia tarinoita siitä miten erilaiset radiot olivat sattumien kautta päätyneet museolle. Moni radio ihan tarkoituksenmukaisesti lahjoitettuna tai testamentattunakin, mutta myös sattuma on ollut pelissä, etenkin muutamien erittäin harvinaisten radioiden löytymisessä.  

Museokierros menossa ja hyllyt notkuvat toinen
toistaan mielenkiintoisempia radioita tarinoineen

Erityisesti sotilasradioiden moninaisuus ja kattavuus erottaa tämän museon useasta muusta radiomuseosta. Toki niitä tavanomaisempiakin radioita esillä oli lukuisia eri aikakausilta.

Taustalla vain yksi monista sotilasradiohyllyistä

Myös perinteisempiä 'tavallisten ihmisten' radioita löytyi lukuisia (tässä vain pieni osa)

Samalla pihalla ja samaan museokokonaisuuteen kuuluva kotimuseo oli myös mielenkiintoinen. Siellä oli eri huoneissa eri vuosikymmenien huoneet kalustettu, radioita myöten. Yläkerrassa olikin sitten radioamatöörille erityistä nähtävää, kuten autenttinen Axel Tigerstedtin radioasema. 

OH5NW eli Axel Tigerstedtin radioasema


Samoin siellä oli Radiomuseon radioamatööriasema OH5K

Radiomuseon radioamatööriasema OH5K



Sotilasradiomuseon sotilas- ja perinneradioasemalta käytetään myös sotilaradiokutsua OI5PRM.

Lopuksi esittelin Karille toisenkin 'aarteen', joka minulle on kulkeutunut. Eli Saksan Armeijan ensimmäisen maailmansodan aikainen kenttäpuhelimen paristolaatikko. Kun olin nähnyt että sekin museon kokoelmaan sopisi, luovutin myös sen museolle.

Feldsprechbatterie 16 tutkittavana ja osoittautui niin mielenkiintoiseksi ja hienoksi esineeksi että siirtyi myös osaksi museon kokoelmaa

Feldsprechbatterie 16 



Feldsprechbatterie 16 


Feldsprechbatterie 16 


Museossa käynti oli mukava muutama tunti suuntaansa sunnuntaiajelu. Paljon mielenkiintoista nähtävää, ilo tutustua Kariin ja muihin museon ihmisiin. Ja tulipa kutsu siellä ollessa osallistua sunnuntaikahveille muiden hamien kanssa, joka oli oikein mieluisa lisä päivälle. Paluumatkalla pysähdyttiin julmetun suuressa Kouvolan Prismassa, joka on kivenheiton päässä museosta. Ja sitten tultiin maisemareittiä pääkaupunkiseudulle Korian, Elimäen kautta 6-tietä ja sitten lopulta Porvoon läpi, jatkaen vanhaa Helsingintietä (170). Matkalla pääsi pysähtymään ja ottamaan muutaman kuvan keskikoon filmille, kun silmiin sattui sopivan mielenkiintoinen vanha latomainen rakennus. Suosittelen ehdottomasti käymään museolla. Ja kannattaa vinkata Karille tulemisesta, nimittäin jos hän pääsee paikalle, niin kierros on erityisesti radioharrastajalle vieläkin antoisampi.

Kouvolan koti- ja radiomuseon tiedot (jonka yhteydessä sotilasradiomuseo) löytyvät täältä. Museo sijaitsee kauniilla museokorttelialueella, Pajaraitti 1, Kouvola.