10. joulukuuta 2019

Analoginen halpa Kiinalainen MF47B yleismittari

Tietyt mittaukset, joissa mittaustuloksen vaihtelun havaitseminen on tärkeämpää kuin varsinainen lukuarvo, on analoginen monesti ainoa toimiva ratkaisu. Digimittareissa vaihtelu on vain digitaalisten numeroiden vaihtumista nopeasti ja niiden seuraaminen tietyn 'toistumismallin' (pattern) havaitsemiseksi on usein mahdotonta. Analogisessa taas neulan heiluminen on havainnollista ja nähdään yhdellä silmäyksellä mikäli vaihtelua tapahtuu ja millä tavalla ja kuinka nopeasti 'pumppausliike' tapahtuu. Minulla oli vain digimittareita ja aikani erilaisia vaihtoehtoja etsiessäni päädyin Kiinalaiseen MF47B malliin. Autotarvikeliikeiden halvat mittarit unhoitin oitis, sillä niiden ominaisuudet eivät ole parhaat mahdollisuudet - etenkin niiden näytön koko on usein turhan pieni. 

Mittari tuli muutamien viikkojen päästä, jämähti tulliin koska oli ollut 40centtiä liian kallis ja meni näin ollen tullausrajan yli. Mutta eipä siinä mitään - nykyään tullaaminen webin kautta on helppoa eikä tarvitse mennä tullitoimistoon katsomaan kun joku yrittää löytää puhelinluettelon paksuisesta opuksesta jotain soveltuvaa koodia. Nykyään Tulli ja posti toimii hienosti yhteen ja homma käy varsin helposti kun sen on kerran harjoitellut. Mittarille jäi kokonaishinnaksi n. 30e, eli tullia tuli noin 5e verran, joka on ominaisuuksiin ja kokoon nähden varsin kohtuullinen hinta. Mittarin koko on 16cm korkea, 11 cm leveä ja 4,5cm syvä. Mittarissa on jalka, jolloin sen saa pöydälle pystympään asentoon.

Kiinalainen n. 30e analoginen yleismittari MF47B

Tein lyhyen testin nähdäkseni miten Kiinalainen kolmen kympin analoginen mittari näyttää vs Fluke 177. Analogista mittaria ei sinänsä käytetä varsinaiseen tarkkuusmittaukseen, joten mitään kuuden desimaalin mittauksia sillä ei ole tarkoituskaan tehdä. Mutta halusin nähdä että mitä se näyttää Flukeen nähden ihan lyhyellä testillä. 

Fluke 177 ja Kiinan halpismittari MF47B testissä
Aloitin 30V jännitteen mittauksella. Valitettavasti minulla ei ole kuin yhden desimaalin jännitteen säädöllä oleva labravirtalähde, joten tarkan jännitteen säädin tuijottamalla Fluken näyttöä ja käyttämällä sitten Flukea verrokkina Kiina-ihmeelle. Aivan kahden desimaalin nollatulokseen en päässyt käsin säätämällä jännitettä, mutta tämän kokeen tarpeisiin ihan riittävän lähelle. Analogisen viisarin olin säätänyt jo näytön alla olevasta säätöruuvista aiemmin nollaan. Nyt kun mittasin 30V niin viisari jäi n. 2V alle. Niinpä tein siten että säädin sen 30V kohdalla tasan 30V viivan kohdalle ja lähdin sitten katsomaan miten tarkkuus pysyy alaspäin tullessa

Fluke 177 ja MF47B 20V mittauksessa
Edelleen oltiin aika tarkkaan 20V kohdalla analogisen näytöllä. Tämä tarkkuus riittää mainiosti. Kokeillaanpa sitten 10V.

Fluke 177 ja MF47B 10V mittauksessa
Edelleen ollaan ihan kohdillaan. Sitten labrayleismittarista virrat pois, ja mittajohdota powerista irti. Mittarien pitäisi nyt näyttää nollaa.

Fluke 177 ja MF47B 0V mittauksessa
Nyt ei sitten enää ollakaan nollaviivalla. Eli tässä kohtaa on näköjään valittava että haluaako nuo mittaustulokset tarkemmin vain nollan. Hieman harmillista tälläine, mutta todellisuudessa tämän mittarin käyttökohteisiin nämä tarkkuudet tulevat riittämään mainiosti. 

Otinpa sitten vastuslaatikosta vastuksen ja mittasin sen ensin Flukella referenssiksi. Fluke antoi arvoksi 199.8 ohmia.


Fluke 177 vastusmittaus
Sitten mittasin saman MF47B mittarilla ja tuosta nyt on kovin tarkkaa mittaustulosta vaikeampi jo lukea. Ohminäytön nollasin (eli vein neulan nollakohtaan) aluksi yhdistämällä mittajohdot toisiinsa. Sen jälkeen mittasin vastuksen ja tulos on jossain 185 ohmin paikkeilla. Suuruusluokka on oikea ja tulos on suuntaa antava, mutta kovin tarkka tuo nyt ei näyttäisi olevan. Mutta kyllä sillä nyt 200 ohmin ja 50 ohmin vastukset toisistaan erottaa :)

Vastuksen mittaustulos on lähellä muttei aivan tarkka
Hintaansa nähden hyvä ostos. Ja ominaisuuksia mittarissa löytyy. Mittarin kyljessä löytyy sulakeluukku, josta päästään vaihtamaan sulake tarvittaessa, ilman että mittaria täytyy alkaa sen kummemmin purkamaan. Mukana on myös varasulake. Mittajohdot on syytä vaihtaa kunnollisiin, sillä mukana tulevat ovat hieman liian ohuen tuntuiset ja muutenkin kovin lyhyet. Ja muutenkin suhtauduttava varauksella jos pitää isoja jännitteitä mitata. Näissä halpismittareissa kun ei aina ole menty sähköturvallisuus edellä, kuten arvata saattaa.

Sulakkeen vaihtaminen on MF47B:ssä tehty helpoksi ja varasulakekin tulee mukana

7. joulukuuta 2019

Perinneradiotapahtuma PRT29 VRFKA radiolla itsenäisyyspäivänä

VRFKA itsenäisyyspäivän perinneradiopäivänä käytössä
 
Itsenäisyyspäivänä oli taas mahdollisuus kaivaa esiin yli 40v vanhat radiot ja pitää niillä yhteyksiä, tällä kertaa taas hyvin juhlallisissa merkeissä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tälle päivälle oli järjestetty perinneradiotapahtuma PRT29 kunnioittamaan vanhoja veteraaniradioita ja niiden käyttäjiä. Itselläni oli ajatuksena pitää kusoja nyt jo 75-vuotiaalla VRFKA:lla, jonka tuttavallisempi kutsumanimi sieltä sota-ajalta on 'Raili'. Itselläni oleva versio on viimeiseltä sotavuodelta eli 1944 ja järjestysnumerona 193.

ASA Radion valmistama VRFKA  viimeiseltä sotavuodelta

Tähän radioon on edellinen omistaja tehnyt erillisen virtalähteen, joka on ihan kätevä asia, koska muutoin noiden tarvittavien jännitteiden tuominen akkujen avulla olisi hieman haasteellisempi juttu. Tarkkana saa kuitenkin olla että viisi johdinta menevät oikeisiin liittimiin, sillä väärin laitettuna on hyvä mahdollisuus rikkoa kaikki radion putket kerralla :)

Edellinen omistaja oli rakentanut VRFKA:lle erillisen virtalähteen


Edellisenä iltana tein sopivan adapterikaapelin, jolla sain radion banaaniliittimet (antenni ja Vastapaino) kytkettyä koksidipoliin, eli keskikarva antenniliitäntään ja koksin vaippa vastapainoon. Sen verran testasin että sain siihen aikaan illasta kuulumaan itänaapureita 80m bandilta. Halusin hyödyntää olemassa olevia antennejani, jotka olisivat helpompi ja todennäköisesti parempi kuin radio omat antennit. Alkuperäisantennin yksi haaste (hieman kehittyneempi versio VRFK antennista, eli Y-antenni) on se että ne ovat sen verran lyhyet että käytännössä radio pitäisi viedä ulos. Ja joulukuisessa säässä se oli poissuljettua :)


Adapterikaapeli VRFKA anteennin ja koksidipolin väliille

Seuraavana aamuna sitten pääsin testaamaan ja löytyhän sieltä 99, joskin jonkin verran alempaa kuin mitä asteikko näytti.

Vastaanoton asteikkonäyttö näyttää vähän sivuun. Tässä 3699 näyttää suunnilleen 3687kHz

Puhelinkuulokkeesta sain äänet ulos, samoin erillisistä Hagenuk Kiel kuulokkeista. Mutta kuulokkeissa ei ole mikrofonia, joten puheelle (AM) minulla oli vain puhelinkuuloke. Näytti vain siltä ettei sen ppt-painike toiminut.

Hagenuk Kiel saksalaiset kuulokkeet - mukavauus ei ollut ensisijaisena asiana :)


VRFKA luuri

Piti oikein avata PTT painike ja ottaa siitä kuva. Ja kuvan laitoin sitten Perinneradiofoorumille kysyen että puuttuuko jotain. Mutta ilmeisesti kaikki tarvittava on mukana ja vikaa on lähdettävä hakemaan liittimistä ja hapettumista.

PTT painike avattuna

Yritin antaa siellä lähempänä 3610kHz CW kutsua ja vähän pelkäsin että jos joku vastaa niin en välttämättä osaa tulkita riittävän nopeasti merkkejä, mutta kun ei mikään mukaan toiminut niin sitäkin oli yritettävä. Mutta enpä saanut sieltäkään vastausta.

VRFKA CW-pumppu


Enkä voinut olla 100-varma että onko lähettävä ja vastaanottava taajuus täsmälleen kohdallaan koska ohjeiden mukainen testi ei myöskään antanut ihan sellaista viritysvinkunaa mitä sen pitäisi antaa.

VRFK paristolaatikko

VRFKA alkuperäinen Y-antenni 

VRFK Paristolaatikon varusteluettelo

VRFKA Paristolaatikon kansi ja varaputkien sisäkotelo kannen taustassa

VRFKA Paristokotelo - löytyy hinat ja antenni, muttei enää paristoa

Minulla siis perinneradiopäivä meni kuunnellessa muutamia /SA radioita ja 99:iä VRFKA:lla, mutta oli siinäkin jo oma fiiliksensä. Ja nyt olen saanut sitten hyviä vinkkejä siitä millä tavalla lähteä hakemaan vikaa tuosta lähetepuolesta. 75v vanha /S radioni ei ehkä ole ihan parhaassa terässä, mutta kyllä sen vielä elvytettyä saa. Nämä VRFK radiot ovat paitsi näyttäviä tuossa pöydällä, niin myös säilytettävä osana Suomen sota-historiaa.







23. marraskuuta 2019

IC-7300 Kansanradio


ICOM IC-7300


Icom IC-7300, joka julkaistiin elokuussa 2015 on muutamassa vuodessa valloittanut suomalaisten HAMien sydämet ja siitä on tullut 'kansanradio', joksi sitä tuttavallisesti kutsutaan. Suosion syinä ovat päällimmäisinä varmastikin erinomainen hintalaatusuhde. Radio on SDR-radio, eli Software Defined Radio. Käytännössä se tarkoittaa sitä että radiossa ei paljon muuta analogista ole kuin analogisen lähetteen muuttaminen antennista radioon ja päinvastoin, ja loput tehdään siten ohjelmallisesti radion sisäänrakennetussa tietokoneessa. Lisäksi radion kosketusnäyttö on monipuolinen, vesiputous ja pylväsnäyttöjä myöten. Radion digimodekäyttö on varsin suoraviivaista eikä erillisiä äänikortteja enää tarvita radion ja tietokoneen väliin. Lisäksi radion etäkäyttö on paljon yksinkertaisempaa kuin vanhempien rigien etäkäyttäminen. Enää ei tarvita 'ruotsalaisten purkkeja' väliin. Koska radio itsessään on tietokone, se kytkeytyy luontevasti internetiin USB-kaapelin ja vieressä istuvan erillisen tietokoneen kautta. Suoraan internetiin tätä mallia ei saa pelkällä ethernet-kaapelilla, kuten isoveljensä 7610:n saa. Mutta kun IC-7300:n saa melkein kolmasosa-hinnalla, kannattaa siihen radion viereen hankkia oma tietokone. Tähän rigin viereen asennettuun tietokoneeseen saadaan sitten maailmalta otettua toisella tietokoneella yhteys. Näin radio saadaan kokonaisuudessaan käyttöön etäohjelmistolla ja äänet ja data kulkee internetin yli molempiin suuntiin. Hieman päälle tuhannella eurolla, jonka IC-7300 tätä kirjoittaessa maksaa, saa valtavasti nykyaikaisia ominaisuuksia.

Itselläni oli KX3 QTH-riginä, koska se yksinkertaisesti oli niin hyvä rigi etten kokenut muuta tarvitsevani. Kunnes olisin halunnut käyttää rigiä etäältä. Kaikki on mahdollista myös vanhemmilla rigeillä, mutta niin paljon monimutkaisempiaa, kalliimpaa tai ainakin ominaisuuksiltaan riisutumpaa. Etäkäyttö oli syy miksi aloin kiinnostua rigistä, jonka tunsin jo nimeltä 'kansanradio', jolla sitä usein kutsutaan. Suosio sillä on ollut Suomessa valtaisa. Utec yksin mainostaa niitä sivuillaan tällä hetkellä myydyn jo yli 300kpl. Prosentuaalisesti se on karkeasti arvioituna n. 6% Suomen KAIKISTA amatööreistä, mutta jos lasketaan suhdeluku siitä kuinka monella aktiivihamilla on IC-7300, niin prosentti on jo kaksinumeroinen. Ja sitten jos vielä arvioidaan kuinka monella niistä, jotka ovat äänessä on IC-7300 käytössä, niin se ei ihan pieni suhdeluku olekaan.

Yksi monesta näyttövaihtoehdosta, joka näyttää audiota eri tavoin


Kun kiinnostuin IC-7300:sta niin tiesin että sitä on monella ja että rigi on ollut jo muutaman vuoden markkinoilla, joten kokemuksiakin on ehditty jo saamaan. Niinpä läksin ham-foorumilta kysymään miten IC-7300 on koettu käytännössä, niin hyvässä kuin pahassa. Vastauksia tulikin aika tiuhaan ja sekä positiivisia että negatiivisia. Enemmän kuitenkin positiivisia ja negatiiviset eivät oikeastaan olleet kovin negatiivisia vaan enemmänkin toteamuksia joistain rigin puutteista, joista mikään ei oikeastaan kuulostanut 'show stopperilta' eli sellaiselta syyltä, jonka vuoksi rigiä ei kannattaisi ostaa. Tässä tulokset kyselystäni, kun vastaukset on niputettu yhteen


IC-7300 PALAUTTEEN YHTEENVETO SAAMIENI VASTAUSTEN PERUSTEELLA:

PLUSSAT:
+ Hyvä usb-ohjattavuus
+ Kehittyneet arq-digimodet on mukava käyttää…
+ myös nodekäytössä voi helposti skannata useita bandeja like 80-60-40.
+ Hyvä tuki digimodekehittäjiltä.
+ Hyvälaatuinen voice keyer
+ Helppo käyttöliittymä.
+ Menujen asetusten jälkeen, niitä ei tarvitse paljonkaan rassata
+ Data/Digi-liitännät
+ 70MHz alue
+ ATU (helposti modattavissa laajemmalle alueelle)
(+ Poikkeuksellisen suoraviivainen etäkäyttömahdollisuus - > tämä Dimin lisäämä, joka perustuu vain esittelyvideoon))
+ Hyvälaatuinen audio
+ Icomin oma ohjelma (RS-BA1)
toimii hyvin fonella kunhan saa asetukset ensin kohdalleen.
+ FT8 etänä toimii aivan hyvin


MIINUKSET
- Vastaanottimen virrankulutus n. 1A (peditiokäytössä)
- Etupään ylikuormittuminen (OVF)
- Joissain yksilöissä huono TCXO
- Vain yksi antenniliitäntä
- Tuuletin on melko äänekäs ja menee päälle aina kun lähettää. ( Tämä tosin on helppo korjata vaihtamalla tuulettimeksi hiljainen Noctua flekti. )
- Icomin omassa ohjelmassa (RS-BA1) ongelmia jos haluaa workkia esim. WSJT-x:llä (tähän olen saanut sittemmin palautteen päinvastaisesta kokemuksestakin)
- Radio lähettää melko paljon häiriötä lähetettäessä lähellä oleviin laitteisiin (lisäsin vielä omasta kokemuksesta), eli rigin oma suojaus ei ole paras mahdollinen.

Hauska ominaisuus on SWR mittaus askeleittain halutulta bandialueelta (näytön alaosan pylväät)


Ehkä nopeiten näistä miinuksista eteen tulee tuo 1 antenniliitäntä. Jos Sinulla on vain yksi antenni, esim. OCF (Off Center Dipole, monialuedipoli) niin sitten se ei ole ongelma. Mutta jos Sinulla on useampi eri antenni niin sitten tarvitset ulkoisen antennivalitsimen. Tämä lisää kompleksisuutta ja ehkä vielä isompana ongelmana se tuo melkoisia haasteita etäkäytössä kun halutaan vaihtaa bandia ja sen myötä samalla vaihtaa antennia. Rigi ei sherwoodin listalla ole kärkikahinoissa, vaan on 20. sijalla tällä hetkellä (esim. KX3 pärjää siellä huomattavasti paremmin ollen 10. sijalla). Rigi ei ehkä ole herkin mahdollinen. Mutta sitten tullaan niihin tosiasioihin että jos ympäristösi ei ole hiljainen JA jos Sinulla ei ole todella hyvää antennia, joka on optimaalisella korkeudella ja hyvä ja jos ei muutkin signaaliketjussa olevat asiat ole kunnossa, niin laboratoriotason mittauksilla havaituilla herkkyyseroilla ei ole mitään merkitystä. Itselläni ympäristöhäiriöitä (pohjakohinaa) ja antennin vajaavaisuuksia ominaisuuksien ja sijoittelun osalta on sen verran riittämiin, ettei noita eroja käytännössä juurikaan huomaa. KX3 voin sanoa olevan hieman hiljaisempi taustakohinoiltaan, mutta vastapainona on sitten ominaisuuksien moninaisuus IC-7300:ssa. IC-7300:ssa on itsessään sisäänrakennettu Automaatti Tuneri (ATU), joskin itse käytän ulkoista antennituneria MFJ-993B. Yhtenä syynä siitä löytyvät 2 antennilähtöä.

Digimode on kohtalaisen nopea ja suoraviivainen ottaa käyttöön. Mitään audiokaapeleita ei erikseen tarvita vaan pelkkä USB-kaapeli rigin ja tietokoneen väliin riittää. Näin yksinkertaista tämä ei ole ennen ollut. Eipä aikaakaan kun jo workin FT-8 modea ja sain kusoja eurooppaa ja aasiaan. Sri Lanka tuli aika nopeasti, joka normaalisti SSB:lläkin alkaa olla siihen maailman suuntaan ennätysetäisyyksiä antenneillani. Tämä rigi on ihan oikeasti all mode rigi, sen verran helppoa niiden käyttäminen on. Ja FT8 yhteyksissä vesiputousnäyttö on hyvä apu. Erottaa vahvemmat signaalit heti.

FT-8 yhteydet onnistuivat melko nopeasti IC-7300lla


Yksi asia on myös positiivista omalta kohdaltani. Minulla oli aiemmin FT-1000MP Mark V:ssä puomin päässä Heil mikrofoni ja lattialla vielä Heilin poljin ja niille sopivat kaapelit rigiin. KX3:ssa en niitä saanut käyttöön, koska siihen ei vastaavia ollut saatavilla. Ehkä ne olisi saanut väkästeltyä itse tutkimalla liitäntöjä (mm. 4 pinninen XLR mikrofonissa), mutta siihen en lähtenyt. Nyt kun minulta löytyi liitäntäjohto myös Icomille, jolla 4-pin XLR mikrofoni ja jalkapedaali saatiin yhdistettyä rigiin, minulla vapautui taas kädet. Sitä pidän myös yhtenä plussana, jolla nyt ei ehkä suoraan ole tekemistä sen kanssa onko IC-7300 vai ei. Mutta se oli ehdottomasti bonusta.

Jälleen sai puomin päässä olevan mikrofonin (sekä jalkapedaalin) käyttöön, joka vapauttaa kädet


Rigi tuottaa 100W lähetystehoa ja Italian linukkaa voin ohjata 15W ohjauksella, jolloin saan siitä suunnilleen 250W tehon. Mutta aika pitkälti tuo 100W itsessäänkin riittää. Linukka on jokseenkin pölyyntynyt tuossa vieressä. Tarvittaessa saan sillä pientä lisäpotkua.

Etäkäyttöominaisuuksien asentaminen toimivaksi kokonaisuudeksi ei ollutkaan ihan helppo juttu. Siinä aletaan puhua sellaisista asioista kuin julkinen IP-osoite, internet-reitittimen porttien edelleenohjaus, UDP-protokollat, yläporttialueet, DNS-osoitteet ja julkisen IP-osoitteen pollaaminen ja päivittäminen. Itselleni nuo on sinänsä tuttuja asioita, mutta silti meni viikko että sain tuon kokonaisuuden toimimaan niin että saan yhteyden ulkoverkosta tai vaikka pelkän kännykkäni kautta, olinpa missä vain. Lisäksi päänvaivaa aiheutti sähköt, virtojen katkaisu, virtojen saaminen päälle, radioon yhdistetyn läppärin käynnistyminen suoraan etäkäyttösovelluksiin asti, läppärin hallittu alasajo ja nouseminen takaisin ylös sovelluksiin asti virtakatkojenkin jälkeen. Ratkaisin tuon etäohjattavalla pistorasialla, josta lähtee jatkojohto, jossa on pelkästään tähän etäkäytettävään kokonaisuuteen liittyvät laitteet: Rigi, Poweri, Tuneri ja läppäri.

RS-BA1 Version 2 sovellus etäkäyttöön ja taustalla HRD logitussovellus 


Etäkäyttöön ostin Icomin etäkäyttösovelluksen RS-BA1 lisäksi myös läppärin USB-liitäntään liitettävän VFO:n, jolloin taajuuksien pyörittely sujuu enemmän rigiltä tuntuen. Saman asian saa hiirelläkin tehtyä, mutta hieman hankalammin eikä yhtä intuitiivisesti. HRD (Ham Radio Deluxen) otan etäkäytössä käyttöön ottamalla radio viereiseen tietokoneeseen erikseen etäyhteyden niin että saan sen työpöydän näkyviin mukana olevaan läppäriini. Näin voin käyttää sekä radio ohjaussovellusta (joka on mukana olevassa läppärissäni)  että logitusohjelmaa (joka on radio vieressä istuvassa tietokoneessa) ja saan kaiken tarpeellisen tehtyä aivan kuten olisin koti QTH:ssa (tai missä se radio QTH nyt kenelläkin on).

RC-28 eli USB kytketty VFO-nuppi käytössä, jolla etäältäkin saa pyöriteltyä radion taajuuksia


Tämä on HF-rigi. Olisi tietysti ihan hauskaa että tässä olisi myös 70cm, 2m, satelliittibandit jne. Mutta HF-rigiksi tuon ostinkin. HF on kuitenkin se jota eniten workin ja nuo muut taajuusalueet (satelliittia toistaiseksi lukuunottamatta) minulta löytyy muista rigeistä. Itse asiassa syyskokouksen kirppikseltä, jossa oli vähiten tavaraa ikinä, löysin kaikesta huolimatta itselleni FT-897:n. Sen valjastin rigiksi 2m ja 70cm toistimia varten. Eli niiden puute tuossa IC-7300:ssa ei ole minulle ongelma. Mutta se on asia, joka on hyvä ostaessa tiedostaa. Mikäli haluta workkia muutakin kuin HF:ää niin tulet tarvitsemaan useamman kuin yhden rigin. Icomilla löytyy IC-7300:n sisar rigi IC-9700, joka on sitten 2m (144Mhz)ja 70cm (430/440Mhz) ja 23cm (1200Mhz) rigi, mutta sen ollessa reilusti vielä kalliimpi kuin IC-7300, en näe järkeä ostaa sitä.

Kokemukseni IC-7300:sta on melko lailla odotusten mukainen, kiitos siitä niille hameille, jotka jakoivat kokemuksiaan ja vastasivat kartoitukseeni. Kaikin puolin positiivinen kokemus. Yksi merkittävimmistä miinuksista on se että rigissä on vain yksi antennilähtö, kun käytännössä tarvitsisin niitä ainakin kolme jotta ei tarvitsisi vaihdella antenneja. Mutta se ei tullut yllätyksenä vaan on edulliselle hinnalle ja monipuolisille ominaisuuksille kolikon kääntöpuoli. Se oli puute, jonka olin valmis hyväksymään ja ratkaisemaan kiertoteitse rigin edullisen hinnan ansiosta.

Itselleni riittää yksi vastaanotto kerralla, mutta jos kaipaa rigiä, jossa on 2 vastaanotinta, joita voi kuunnella yhtäaikaa, niin tältä rigiltä löytyy isoveli IC-7610. Mutta sen hinnalla saa melkein 3kpl IC-7300:sia, joten suosittelen että siinä tapauksessa ostaa mielummin 2kpl IC-7300 niin saa samalla kahdet antennilähdöt ja kaikkea muutakin kaksin kappalein. Ja vielä jää reilusti rahaa jäljelle verrattuna IC-7610 hintaan.

IC-7300 tosikäytössä :)


IC-7300 tulee olemaan vuosia käytössä hami-yhteisössämme, eikä syyttä. Mutta koska SDR-radiot ovat käytännössä tietokoneita, tulee radioiden elinkaari lyhenemään verrattuna aiempiin rigimalleihin. Näin on käynyt kaikessa muussakin elektroniikassa, kun ne on saavuttaneet 'tietokoneistetun pintaliitoskomponentti maturiteetin'. Mutta eittämättä tällä rigillä pärjää monipuolisesti vielä pitkään ja voi harrastaa rakasta harrastustamme niin monella eri tavalla. Ja koska se on ollut niin suosittu niin apuja ja neuvoja löytyy ja saa helposti, se kun löytyy niin monelta tutulta hamssilta myös.

PS:
Erittäin mielenkiintoiselta näyttää ICOMilta vuodenvaihteen jälkeen markkinoille tuleva QRP rigi IC-705. Se on multi band all-mode rigi nykyajan herkuilla (Bluetooth, GPS...). Lähetystehona ulkoisella 13.8V virtalähteellä 10W ja sisäisellä akulla 5W. IC-705 on syvyyssuunnassa melko paksun näköinen (8,5cm), joka on ehkä mielestäni yksi sen miinuksista. Portable radioiden soisi aina olevan mahdollisimman pieniä ja kevyitä. Mutta tämän rigin ominaisuudet ovat sen verran mielenkiintoiset että jos IC-705 hinta ei tule olemaan älytön QRP-rigiksi niin tulen harkitsemaan vakavasti sellaisen hankkimista, kun se tulee saataville.







20. marraskuuta 2019

MEK6802D5E MicroComputer Evaluation Board - Assembler fiilistelyä

6802 prosessoriin perustuva assembler 'lauta' ohjeineen

Kun olin 12 vuotias, ilmoittauduin nuoresta iästäni huolimatta paikallisen työväenopiston assembler kurssille - vuosi oli siis -82. Kurssi oli jonkinlainen ammatillinen täydennyskurssi tai vastaava, mutta jollain ihmeen kaupalla minut hyväksyttiin mukaan. Olin huomattavasti nuorempi kuin muut, jotka olivat jo aikuisia. Siellä oli ohjelmoinnin harjoittelemiseen suunniteltuja pieniä ohjelmoitavia piirilevytietokoneita. En tiedä miksi niitä oikein kutsuisi. Nykymittapuulla ne eivät olleet tietokoneita. Siihen aikaan ne oli alkeellisia tietokoneita - elettiinhän jo C64 ja Sinclair Spectrum ZX aikaa. Näissä aikuisen kämmenen kokoisissa harjoittelukoneissa oli prosessori, eprom muisti jonka saattoi UV valolla pyyhkiä tyhjäksi uudelleenohjelmointia varten, Heksakoodinäppäimistö (0-9, A-F) sekä led-näyttö eli 7-segmenttisiä näyttöjä rivissä. Yhdellä 7-segmenttisellä saatiin aikaan numerot tai kirjaimet ja kun niitä oli 6kpl rivissä, saatiin neljällä merkillä osoite ja kahdella merkillä osoitteen sisältämä data näytettyä. Siellä opin assemblerin perusteita. Ladattiin ensin syöte näppäimistöltä, joka siirrettiin accumlaattorirekisteriin eli 'akkuun'. Sen jälkeen ladattiin seuraava syöte X-rekisteriin. Sen jälkeen suoritettiin joku 'operandi' akun ja X-rekisterin kesken ja vietiin tulos Y-rekisteriin. Näin saatiin luvut joko laskettua yhteen, kerrottua, vähennettyä jne... Lisäksi oli tilarekisteri, pinon osoitin ja ohjelmalaskuri, kaikki nämä varsinaisen ohjelman suoritukseen ja sen valvontaan liittyviä muuttujia, joita myös voitiin seurata ohjelman edetessä.

6802 prosessori


Kotona sitten samaa hommaa harjoittelin C64:n assemblerilla. Tuohon aikaan kukin kone oli hyvin omanlaisensa ja perustui siinä olevaan prosessorityyppiin, joka piti sisällään koko laitteen käyttöjärjestelmän. Jos muistia oli vaikka 65535 tavua, niin noin monta muistipaikkaa oli jossa kussakin oli joku muuttuja tai jokin data. Tietyt muistipaikat ja -alueet oppi muistamaan ulkoa. Esim. mikä muistipaikka sisälsi näytön keskiosan värin (65281) ja mikä taas kehyksen värin (65280). Kun näihin vei haluamansa numeroarvon, sai näyttöön haluamansa värit. Prosessorien teknisen toiminnan ja aseemblerin opettelun myötä tietokoneiden perustoimintatavat tuli opeteltua aika matalalla tasolla. Konekieli on binääriä, se ei oikeasti ole sitä mitä ihmiset ohjelmoivat, vaikka konekielestä usein puhutaankin. Assembler on hieman korkeamman tason symbolista kieltä, mutta niin lähellä jo konekieltä että sen ajaminen ja kääntäminen konekielelle on huomattavasti tehokkaampaa kuin monien nykyaikana käytettyjen huomattavasti korkeamman tason ohjelmointikielten, joissa ominaisuudet ovat moninaisemmat, mutta suorituskyvyn hinnalla.

Yksi tällainen legendaarinen prosessori on Motorolan 6802. Tämä oli 6800-sarjan 8-bittinen prosessori, jossa oli kello ja RAM-muisti prosessorin sisällä. Tämä prosessori tuotiin markkinoille 1975 kilpailemaan Intel 8080-prosessorin kanssa, joka oli käytännössä nykyisten PC-prosessorien esiversio. 6802 prosessoria käytettiinn erityisesti TRS-80 Color Computerissa. Tuona aikana samana vuonna tuli markkinoille myös MOS 6502 8-bitinen prosessori, joka menestyi markkinoilla vielä paremmin päätyen sellaisiin merkkeihin kuin Commodore(VIC-20), Nintendo(NES), Atari ja Apple. Sittemmin kasarilla 6502 kehittyi liitäntämahdollisuuksiltaan (I/O) monipuolisemmaksi 6510 prosessoriksi, joka oli Commodore 64:n perusta.

6802 testitietokone 'evaluation board'



Käsiini osui 6802 prosessoriin perustuva piirilevy, joka oli tarkoitettu prosessorin arviointia, testaamista ja ohjelmoinnin opettelua varten, ns. evaluointilauta. Piirilevyllä on prosessorit, numeronäppäimistö, 4kpl 7-segmenttisiä led-näyttöjä osoitteelle ja 2kpl 7-segmenttisiä led-näyttöjä osoitteessa olevalle datalle. Aivan kuten joskus aikanaan työväenopistossa. Niissä vain prosessorit ja niiden sisältämät käyttöjärjestelmät olivat paljon yksinkertaisempia. Piirilevyllä on myös virtalähde. Luin ensin virtlähteen sisääntulosta 18v ja syötin labrapowerista 18v, kunnes kokeilin sormella vastusrivistöä ja totesin ne tulikuumiksi. Sammutin virran ja tarkastelin virran sisääntulojännitteitä mukana tulleen paperikansion scemasta ja siinä luki 5V. Pudotin jännitteen 5 volttiin ja lauta toimi hienosti (ei ollut kärähtänyt ylijännitteestä) eikä vastukset enää olleet kuumina.

5V oli tälle tietokonelevylle sopiva jännite


Kansio joka kuului mukaan, sisältää kaiken mahdollisen tiedon prosessorista, koko käyttis assemblerina, kaikkien prosessorien jalkojen selvitykset, osoitteet, rekisterit, datan muoto ja ihan kaikki tieto mitä vaan voi tarvita. Hetken aikaa meni että ymmärsin 'funktionäppäinten' toiminnan, sillä en meinannut saada tallennettua syöttämääni dataa. Eikä kannata lähteä pidempiä koodinpätkiä syöttämään, jos aiemmin syöttämäsi haihtuu sitä mukaa kun siirryt kirjoittamaan uutta. Vihdoin ymmärsin mitä mikäkin nappi tekee ja missä järjestyksessä niitä pitää painella että data jää talteen ja päästään seuraavaan osoitekohtaan syöttämään uutta dataa, tai tarvittaessa takaisinpäin korjaamaan vanhaa. Sekä miten sovelluksen alkuun päästään, miten syötetty sovellus käynnistetään ja mistä nähdään ettei tule virhettä. Mukana oli myös ohjelmointiopas, jossa oli esimerkkejä. Mutta esimerkkienkin ymmärtäminen sillä tasolla että ne pystyi syöttämään hyvin rajallisella näppäimistöllä ja näytöllä vei aikansa. Kunnes ymmärsin mitä tekstin osia piti lukea ja miten logiikka toimi. Samalla rivillä saattoi olla kahden tai jopa kolmenkin osoitteen data. Ja piti ymmärtää itse siirtyä osoittessa vain eteenpäin sitä mukaa kun oli syöttänyt kaksi merkkiä sisään.

Ohjelmointioppaan harjoitusohjelman pitäisi kirjoittaa näyttöön sana 'help'

Aikani kun olin koodia kirjoittanut, pääsin testaamaan sitä. Sain jonkin merkeistä oikein, mutten kaikkea. Olin siis syöttänyt todennäköisesti jotain väärin. Siirryin osoitteissa ohjelman alkuun ja aloin painelemaan seuraavaan osoitteeseen siirtävää näppäintä nähdäkseni mitä dataa oli kussakin muistipaikassa ja etsin eroavaisuuksia ohjelmointioppaan listaukseen verrattuna. Niitä löytyikin ja korjasin ne kirjoittamalla vain tylysti vanhan päälle. Sain tehdä tuon muutamaan kertaan ennenkuin ohjelma toimi niinkuin piti,

Onnistunut assembler ohjelma kirjoitti näytölle halutun sanan


Aika nopeasti oltiin takaisin 80-luvun alun assembler tunnelmissa. Juuri tätä samaa se oli silloinkin ja on jännittävää päästä näin lähelle piiritasolla ohjelmoimaan ja saamaan aikaiseksi jotain mitä halusi. Konkretia on tälläisessä lähempänä kuin nykyisillä korkean tason kielillä ja prosessoreilla, joissa näitä 6802 tyylisiä prosessoreita on käytännössä miljoonia ja taas miljoonia. Vähän sama juttu kun kaivaa kaapista vanhan C64 koneen ja alkaa ohjelmoimaan jotain helppoa koodia - hyvin ovat muistissa vieläkin.

Nykyaikaisissa prosessoreissa itse prosessorin käyttöjärjestelmäkin on jo paljon enemmän absrahoitu ja virtualisointia tehdään jo prosessoritasollakin. Väittäisin että näissä kasarin alkeellisemmissa prosessoreissa hahmottaa helpommin miten prosessorit ja tietokoneet toimivat. Nykyajan koneet vain kertaavat kaiken miljoonalla, mutta eivät sinänsä muuten poikkea näistä mitenkään. Ne ovat vain monin verroin vaikeammin sen vuoksi hahmotettavissa. Kuitenkin ihan samat asiat joudutaan aina jossain vaiheessa tekemään kun laskeudutaan tekniikassa lähemmäs ja lähemmäs prosessoritasoa. Viimekädessä mennään aina siihen että jonkun transistorin täytyy alkaa vahvistaa jännitettä tai estää jännitteen kulku johonkin, joka sitten aiheuttaa tai ei aiheuta jotain. Ja kun näitä laitetaan tarpeeksi rinnan ja peräkkäin sopivaan matriisiin, niin saadaan 'ohjelmoitava' alusta. Ja kun sitä monistetaan tarpeeksi, saadaan aina vain monimutkaisempia prosessoreita, kuten ne mitkä nykyään meillä ovat laitteissa.

Jotain tämän kasarialustan ja nykyajan prosessorien väliltä saa touhutessa arduino-alustoilla. Erona vain se että arduinoilla saa käytännössä jotain ihan oikeastikin hyödyllistä nykyajan tarpeisiin. Mutta kiva näillä kasarivehkeillä on välillä fiilistellä :)

Nykyiset SDR-radiot ovat käytännössä tietokoneita lisättynä muutamilla analogista signaalia digitaalisiksi muuntavilla komponenteilla. Loput tehdäänkin sitten prosessoreissa ja muisteissa, eli tietokoneessa. Niiden toiminta perustuu ihan näihin samoihin perusteisiin kuin tässä vanhassa harjoitustietokoneessa, kaikkea vain on todella paljon enemmän :)



10. elokuuta 2019

Casio laskimen näyttövian korjaus


Laskimen korjaamista


Tänään käsiini osui yli 10v käyttämättä ollut Casion FX-82TL laskin. Se oli aivan mykkä aluksi ja arvelin että paristot ovat loppu. Avasin laskimen ja vaihdoin sinne AA-pariston. Näyttöön  ilmestyi muutama piste ja viiva sinne tänne, mutta ei mitään selkeää. Kun paineli numeroita niin ei saanut mitään selvää mitä näytössä oli. Jokin oli vialla näytössä. Laskin oli jo valmiiksi auki niin mittasin pariston, joka näytti 1.6V eli se oli hyvässä kunnossa. Skemaa en löytänyt netistä, joten alkoi summittainen testailu. Mittasin ensin ohmi-alueella pintaliitoskomponentteja, joiden epäilin olevan pääasiallisesti vastuksia, mutta joku niistä voisi yhtä hyvin olla kondensaattorikin tai diodi tms. Osasta sain ohmilukuja ja muutamasta niitä en saanut, joten arvelin että ovat osa jotain muuta kuin vastuksia. Sitten mittailin jännitteitä noista komponenteista, lähinnä nähdäkseni että kaikille tulee jännitettä. Jännitteet vaihteli 1V ja 1.6V välillä. Näppäimistön mittauspisteistä tuli tasaisesti n. 200mv.

Näyttö yhdistettynä piirilevyyn 'kalvoliittimellä', jossa kymmeniä johtimia


Näyttö oli yhdistetty piirilevyyn tyypillisellä 'kalvoliittimellä' (jossa siis useampi kymmen kupariliuskaa sillä kalvolla joka yhdistää näytön ja piirilevyn) ja ajattelin että todennäköisesti se on joko hapertunut tai irronnut osin jommastakummasta päästä. Painelin sormin molempien päiden reunoja tarkastellen samalla muutoksia näytössä. Mikään ei muuttunut. Sitten taivuttelin varovasti liuskaa ja välillä nollaan tuli muutama pykälä lisää, ei kaikkia, eikä toisessa reunassa olevat numerot (joiden tiesin siellä olevan) tulleet yhtään paremmin näkyviin. Eli taivuttelu vain osin korjasi näyttöä, mutta ei pysynyt vaan palautui yhtä huonoksi heti kun liuskasta päästi irti. En ollut vieläkään varma että onko kyseessä irronnut johdin liuskassa vai joku komponentti- tai maaongelma, joka johtaisi siihen että johtimessa kulkeva signaali olisi esim liian heikko. Niinpä varmuuden vuoksi aloitin juottamalla paristolta tulevan plus ja miinusjohtimen uudelleen. Sitten kosketin jokaisen pintaliitoskomponentin molempia päitä nopeasti (nopeudesta huolimatta näki että ne kiehahti) ja toivoin näin mahdolliset heikot juotokset vahvistavani. Sitten testasin taas ja mikään ei muuttunut - paitsi että pintaliitoskomponentit näytti nyt todella rujoilta :)

'Uudelleen juotetut' pintaliitoskomponentit näyttivät vähän rujoilta jälkeenpäin


Lopuksi ajattelin että  piirilevyn ja kalvoliuskan johdinten välinen kiinnitys/juotos olisi jotenkin heikentynyt. Kun olisi ollut aika vaikea päästä mittaamaan niiden johtavuutta, niin mietin että tehdäänpä niille sama kuin pintaliitoskomponenteille. Kosketin jokaista piirilevyn reunassa olevaa johdinta (vihreällä piirilevyalustalla) sekunnin murto-osan, jonka taustapuolella olisi kalvoliuskalla johtimet. En ollut varma mitä käy - irtoaako liuska vaan juotoksestaan ja ei toimi enää sitäkään vähää.

Jokaista johdinta piirilevyn reunassa kuumensin sekunnin murto-osan


Kun olin koskettanut jokaista ja käänsin laskimen ympäri niin näin heti että  temppu oli tepsinyt. Laskimen näyttö oli virheetön.

Laskimen näyttö oli lopulta korjaantunut ja toimi virheettömästi


Oli aika hienoa - usein laitteilla, joita lähden korjaamaan, on paremmat mahdollisuudet vikaantua lopullisesti kuin korjaantua :) Mutta tällä kertaa sain korjattua jotain. Jälki ei nyt ollut siisteintä pintaliitoskomponenttien osalta, mutta ne selvisivät. Ja jäävät kannen alle piiloon :)

27. toukokuuta 2019

Kideoskillaattorin taajuuden mittaaminen signaaligeneraattorilla ja oskilloskoopilla

Kideoskillaattorin taajuuden mittaus






Olin saanut sekalaisen kokoelman komponentteja Eerolta OH2BTG ja tänään kävin taas läpi mitä sieltä löytyy. Huomasin että joukossa oli kvartsikideoskillaattoreita ja niiden pintaan oli merkitty niiden taajuus. Aloin sitten miettimään että mikä on se keino varmistaa kiteen taajuus ja selailin löytyisikö netistä ohjeita. Osoittautui että kiteen mittaaminen on monesti hankalaa koska kiteen taajuuden mittaustulokseen vaikuttaa helposti kaikki ympärillä olevat komponentit tai probe itsessään. Löysin kuitenkin ohjeen jolla kiteen taajuuden pystyy kohtuullisen helposti mittaamaan. Siinä käytetään signaaligeneraattoria ja oskilloskooppia.


Mitattava kide 12.288Mhz


Ideana on se että signaaligeneraattorista otetaan mittajohdon maa, joka yhdistetään oskilloskoopin proben maajohdon hauenleukaan. Sitten signaaligeneraattorista positiivinen johto (keskikarva) yhdistetään kiteen toiseen jalkaan ja oskilloskoopin probe vielä vapaana olevaan kiteen toiseen jalkaan. Asiaa helpottaa kun signaaligeneraattorissa on kaapeli joka geniksen päässä on BNC ja toisessa päässä erottuu kahdeksi hauenleuaksi.

Kiteen kautta tulevaa käyrää oskilloskoopista katsottuna
Sitten laitetaan esim 1V signaaligeneraattorin signaalin jännitteeksi ja aletaan nostamaan taajuutta geniksessä nollasta ylöspäin. Jos on aavistus tai tieto missä kiteen taajuus suunnilleen pitäisi olla niin se nopeuttaa asiaa ja voi lähteä jonkin verran tuota kiteen nimellistaajuutta alempaa nostamaan ylöspäin. Ideana on se että kun lähestytään kiteen taajuutta niin käyrä oskilloskoopin näytöllä lähtee moninkertaistumaan pystysuunnassa eli voimakkuudeltaan. Muutos ei ole pieni vaan huomattava. Sen jälkeen kun voimakasta kasvua on vaikka mega kerrallaan nostamalla saatu aikaan (esim. kun kide on kymmeniä megoja taajuudeltaan), siirrytään hienosäätöön eli siirrytään desimaaleissa pienempiin yksiköihin ja kasvatetaan niitä yksi kerrallaan suuremmaksi, näin koko ajan tarkentaen tulosta. Välillä joutuu tulemaan takaisin päin kun käyrän korkeus lähtee aavistuksen pienenemään. Sitten kun löytyy se korkein huippu käyrälle, eli suurin vahvistus niin siinä on kiteen taajuus. Sitten taajuuden voi katsoa signaaligeneraattorista. Oskilloskoopistakin taajuutta voi hakea, mutta itse sain sen enemmänkin suuntaa-antavasti skoopin delta-rajoilla hakien yhden käyrän molemmin puolin olevia pohjia (tai huipusta huippuun).

Kiteen mittauksen tuloksen voi lukea signaaligeneraattorin taajuusnäytöstä

Tässä mittauksessa kiteen alkuperäinen taajuus oli 12.288Mhz, mutta mittauksen tuloksena oli 12.284Mhz. Tuloksen heittoon on on helpostikin useampikin tekijä. Ensimmäinen on kiteen ikä, joka tässä tapauksessa voi olla jopa 20v jos arvaan komponenttien alkuperän oikein. Toinen on miten kidettä on säilytetty, koska kiteet ovat herkkiä lämpötilamuutoksille. Niiden laatuun vaikuttaa valmistustapa, kiteen leikkauksen muoto ja onko sitä 'paistettu'/ikäännytetty valmistusvaiheessa onnistuneesti ja vielä se pidetäänkö kide ns. 'uunissa' eli keinotekoisesti tasataan kiteen ympäröivä lämpötila. Vielä yhtenä tekijänä on se, ettei kummassakaan laitteessa käytetty referenssitaajuutta, jotta varmistuttaisiin mittaustulosten tarkkuudesta. Se tulee mahdolliseksi jahka saan vielä satelliitin kellopulssin perusteella laskettavasta taajuudesta otettavan referenssitaajuuden jaettua useammalle laitteelle yhden sijaan. Eli tarvitsen sitä varten puskurifiltteröidyn haaroittimen.

Joka tapauksessa tämä osoitti sen että vaikka ei tietäisi kiteen taajuutta, on se mahdollista hakea signaaligeneraattorin ja oskilloskoopin avulla. Ja tieto siitä millä hehtaarilla kide todennäköisesti toimii, nopeuttaa oikean taajuuden löytymistä.

Jos kiinnostaa lukea kideoskillaattorien tarkkuudesta ja stabiililudesta niin tässä löytyy kohtuullisen tieteellistä aineistoa siitä

12. toukokuuta 2019

Sansui D-100 C-Kasettidekin kunnostusta


Sansui D-100 kasettidekki huollettavana



Sain vaihtokaupassa Sansui D-100 c-kasettidekin, joka ei toiminut. Sisällä vetohihna oli muuttunut johonkin alkukantaiseen olomuotoon ja oli kuin tahmeaa mustaa pikeä. Putsailin sitä pois laitteen sisältä suihkutettavalla IPA:lla ja puuvartisilla pitkillä pumpulipuikoilla ja talouspaperilla. Uskomattoman sotkuista ainetta.


Tämän suihkutettavan IPA-puhdistusaineen avulla mönjää sai poistettua

Puuvartinen pidempi pumpulipuikko oli hyvä apu sulaneen vetonauhan poistamisessa




Kasettipesän koneiston joutui irrottamaan ja nostamaan sisältä niin pitkälle kuin johdot riittivät (osa johdoista meni piirilevyn läpi toiselle puolelle enkä halunnut alkaa juottamaan niitä irti). 

Seuraavaksi vuorossa kuvassa näkyvan kasettipesän purkaminen


Vetohihnan vaihto oli isoin homma koska sen pujottamiseksi ja saamiseksi 'vauhtipyörän' päälle, joutui koneistoa avaamaan enemmän kuin olisi ollut väliksi. Mutta sainpa hihnan vaihdettua. Katsoin että muut kaksi pienempää hihnaa (toinen meni laskurille ja toinen kasettipesän pyörittimelle) olivat hyvän näköisiä. 

Vetohihna pujotettuna jo osin paikoilleen


Laitoin dekin takaisin kasaan ja virrat päälle. Moottori pyöritti vetohihnaa nätisti kun painoin play, mutta  muutaman sekunnin päästä tapahtui 'auto stop'. En ymmärtänyt miksei napit pysyneet alhaalla - sama tapahtui kun kelasi eteen tai taaksi, muutaman sekunnin päästä nappi pomppasi takaisin ylös. Sitten avasin koneistoa uudelleen ja vaihdoin myös kaksi muutakin hihnaa. Hukkasin tuossa vaiheessa pienen lukkorikan jonka etsiskelyssä lattialta menikin tovi, mutta löytyipä lopulta. Hihnojen vaihto ratkaisi ongelman. Ilmeisesti kasetin pyörittimen hihna oli pyörinyt sen verran huonosti että laite oli tulkinnut kasetin loppuneen tms. Laite kasaan ja testaamaan. Hienosti toimi. 

Tälle dekille löytyi ihan hyvä service manual, jossa on myös laitteen testaus ja säätöohje (Atzimutit jne). Eli nyt kun dekki toimii niin seuraavaksi voikin alkaa tutkimaan sen säätöjen varmistamista. Ohjeissa puhutaan testinauhan käyttämisestä, mutta pitää selvittää mitä se nauha missäkin testissä tuottaa ja sitten käyttää vain mittalaitteita tekemään sama asia.

Ollessani sen verran vielä alkumetreillä tämän diagnosoinnin ja huoltamisen tiellä, pidän aina lähes ihmeenä että saan jonkun asian lopulta toimimaan  - tämä oli hyvä kokemus 



Huomenna jatkuukin Lohjan radiokerholla sitten Geloso G-207CR tutkiminen yhdessä putkiajan asiantuntijoiden kanssa, josta yritän saada vähän herkempää kun on hieman kuuroutunut laite - ryömimistä siitä ei kuulemma juurikaan saa pois muuta kuin siirtämällä power ulos laitteesta lämmittämästä sitä.