10. elokuuta 2019

Casio laskimen näyttövian korjaus


Laskimen korjaamista


Tänään käsiini osui yli 10v käyttämättä ollut Casion FX-82TL laskin. Se oli aivan mykkä aluksi ja arvelin että paristot ovat loppu. Avasin laskimen ja vaihdoin sinne AA-pariston. Näyttöön  ilmestyi muutama piste ja viiva sinne tänne, mutta ei mitään selkeää. Kun paineli numeroita niin ei saanut mitään selvää mitä näytössä oli. Jokin oli vialla näytössä. Laskin oli jo valmiiksi auki niin mittasin pariston, joka näytti 1.6V eli se oli hyvässä kunnossa. Skemaa en löytänyt netistä, joten alkoi summittainen testailu. Mittasin ensin ohmi-alueella pintaliitoskomponentteja, joiden epäilin olevan pääasiallisesti vastuksia, mutta joku niistä voisi yhtä hyvin olla kondensaattorikin tai diodi tms. Osasta sain ohmilukuja ja muutamasta niitä en saanut, joten arvelin että ovat osa jotain muuta kuin vastuksia. Sitten mittailin jännitteitä noista komponenteista, lähinnä nähdäkseni että kaikille tulee jännitettä. Jännitteet vaihteli 1V ja 1.6V välillä. Näppäimistön mittauspisteistä tuli tasaisesti n. 200mv.

Näyttö yhdistettynä piirilevyyn 'kalvoliittimellä', jossa kymmeniä johtimia


Näyttö oli yhdistetty piirilevyyn tyypillisellä 'kalvoliittimellä' (jossa siis useampi kymmen kupariliuskaa sillä kalvolla joka yhdistää näytön ja piirilevyn) ja ajattelin että todennäköisesti se on joko hapertunut tai irronnut osin jommastakummasta päästä. Painelin sormin molempien päiden reunoja tarkastellen samalla muutoksia näytössä. Mikään ei muuttunut. Sitten taivuttelin varovasti liuskaa ja välillä nollaan tuli muutama pykälä lisää, ei kaikkia, eikä toisessa reunassa olevat numerot (joiden tiesin siellä olevan) tulleet yhtään paremmin näkyviin. Eli taivuttelu vain osin korjasi näyttöä, mutta ei pysynyt vaan palautui yhtä huonoksi heti kun liuskasta päästi irti. En ollut vieläkään varma että onko kyseessä irronnut johdin liuskassa vai joku komponentti- tai maaongelma, joka johtaisi siihen että johtimessa kulkeva signaali olisi esim liian heikko. Niinpä varmuuden vuoksi aloitin juottamalla paristolta tulevan plus ja miinusjohtimen uudelleen. Sitten kosketin jokaisen pintaliitoskomponentin molempia päitä nopeasti (nopeudesta huolimatta näki että ne kiehahti) ja toivoin näin mahdolliset heikot juotokset vahvistavani. Sitten testasin taas ja mikään ei muuttunut - paitsi että pintaliitoskomponentit näytti nyt todella rujoilta :)

'Uudelleen juotetut' pintaliitoskomponentit näyttivät vähän rujoilta jälkeenpäin


Lopuksi ajattelin että  piirilevyn ja kalvoliuskan johdinten välinen kiinnitys/juotos olisi jotenkin heikentynyt. Kun olisi ollut aika vaikea päästä mittaamaan niiden johtavuutta, niin mietin että tehdäänpä niille sama kuin pintaliitoskomponenteille. Kosketin jokaista piirilevyn reunassa olevaa johdinta (vihreällä piirilevyalustalla) sekunnin murto-osan, jonka taustapuolella olisi kalvoliuskalla johtimet. En ollut varma mitä käy - irtoaako liuska vaan juotoksestaan ja ei toimi enää sitäkään vähää.

Jokaista johdinta piirilevyn reunassa kuumensin sekunnin murto-osan


Kun olin koskettanut jokaista ja käänsin laskimen ympäri niin näin heti että  temppu oli tepsinyt. Laskimen näyttö oli virheetön.

Laskimen näyttö oli lopulta korjaantunut ja toimi virheettömästi


Oli aika hienoa - usein laitteilla, joita lähden korjaamaan, on paremmat mahdollisuudet vikaantua lopullisesti kuin korjaantua :) Mutta tällä kertaa sain korjattua jotain. Jälki ei nyt ollut siisteintä pintaliitoskomponenttien osalta, mutta ne selvisivät. Ja jäävät kannen alle piiloon :)

27. toukokuuta 2019

Kideoskillaattorin taajuuden mittaaminen signaaligeneraattorilla ja oskilloskoopilla

Kideoskillaattorin taajuuden mittaus






Olin saanut sekalaisen kokoelman komponentteja Eerolta OH2BTG ja tänään kävin taas läpi mitä sieltä löytyy. Huomasin että joukossa oli kvartsikideoskillaattoreita ja niiden pintaan oli merkitty niiden taajuus. Aloin sitten miettimään että mikä on se keino varmistaa kiteen taajuus ja selailin löytyisikö netistä ohjeita. Osoittautui että kiteen mittaaminen on monesti hankalaa koska kiteen taajuuden mittaustulokseen vaikuttaa helposti kaikki ympärillä olevat komponentit tai probe itsessään. Löysin kuitenkin ohjeen jolla kiteen taajuuden pystyy kohtuullisen helposti mittaamaan. Siinä käytetään signaaligeneraattoria ja oskilloskooppia.


Mitattava kide 12.288Mhz


Ideana on se että signaaligeneraattorista otetaan mittajohdon maa, joka yhdistetään oskilloskoopin proben maajohdon hauenleukaan. Sitten signaaligeneraattorista positiivinen johto (keskikarva) yhdistetään kiteen toiseen jalkaan ja oskilloskoopin probe vielä vapaana olevaan kiteen toiseen jalkaan. Asiaa helpottaa kun signaaligeneraattorissa on kaapeli joka geniksen päässä on BNC ja toisessa päässä erottuu kahdeksi hauenleuaksi.

Kiteen kautta tulevaa käyrää oskilloskoopista katsottuna
Sitten laitetaan esim 1V signaaligeneraattorin signaalin jännitteeksi ja aletaan nostamaan taajuutta geniksessä nollasta ylöspäin. Jos on aavistus tai tieto missä kiteen taajuus suunnilleen pitäisi olla niin se nopeuttaa asiaa ja voi lähteä jonkin verran tuota kiteen nimellistaajuutta alempaa nostamaan ylöspäin. Ideana on se että kun lähestytään kiteen taajuutta niin käyrä oskilloskoopin näytöllä lähtee moninkertaistumaan pystysuunnassa eli voimakkuudeltaan. Muutos ei ole pieni vaan huomattava. Sen jälkeen kun voimakasta kasvua on vaikka mega kerrallaan nostamalla saatu aikaan (esim. kun kide on kymmeniä megoja taajuudeltaan), siirrytään hienosäätöön eli siirrytään desimaaleissa pienempiin yksiköihin ja kasvatetaan niitä yksi kerrallaan suuremmaksi, näin koko ajan tarkentaen tulosta. Välillä joutuu tulemaan takaisin päin kun käyrän korkeus lähtee aavistuksen pienenemään. Sitten kun löytyy se korkein huippu käyrälle, eli suurin vahvistus niin siinä on kiteen taajuus. Sitten taajuuden voi katsoa signaaligeneraattorista. Oskilloskoopistakin taajuutta voi hakea, mutta itse sain sen enemmänkin suuntaa-antavasti skoopin delta-rajoilla hakien yhden käyrän molemmin puolin olevia pohjia (tai huipusta huippuun).

Kiteen mittauksen tuloksen voi lukea signaaligeneraattorin taajuusnäytöstä

Tässä mittauksessa kiteen alkuperäinen taajuus oli 12.288Mhz, mutta mittauksen tuloksena oli 12.284Mhz. Tuloksen heittoon on on helpostikin useampikin tekijä. Ensimmäinen on kiteen ikä, joka tässä tapauksessa voi olla jopa 20v jos arvaan komponenttien alkuperän oikein. Toinen on miten kidettä on säilytetty, koska kiteet ovat herkkiä lämpötilamuutoksille. Niiden laatuun vaikuttaa valmistustapa, kiteen leikkauksen muoto ja onko sitä 'paistettu'/ikäännytetty valmistusvaiheessa onnistuneesti ja vielä se pidetäänkö kide ns. 'uunissa' eli keinotekoisesti tasataan kiteen ympäröivä lämpötila. Vielä yhtenä tekijänä on se, ettei kummassakaan laitteessa käytetty referenssitaajuutta, jotta varmistuttaisiin mittaustulosten tarkkuudesta. Se tulee mahdolliseksi jahka saan vielä satelliitin kellopulssin perusteella laskettavasta taajuudesta otettavan referenssitaajuuden jaettua useammalle laitteelle yhden sijaan. Eli tarvitsen sitä varten puskurifiltteröidyn haaroittimen.

Joka tapauksessa tämä osoitti sen että vaikka ei tietäisi kiteen taajuutta, on se mahdollista hakea signaaligeneraattorin ja oskilloskoopin avulla. Ja tieto siitä millä hehtaarilla kide todennäköisesti toimii, nopeuttaa oikean taajuuden löytymistä.

Jos kiinnostaa lukea kideoskillaattorien tarkkuudesta ja stabiililudesta niin tässä löytyy kohtuullisen tieteellistä aineistoa siitä

12. toukokuuta 2019

Sansui D-100 C-Kasettidekin kunnostusta


Sansui D-100 kasettidekki huollettavana



Sain vaihtokaupassa Sansui D-100 c-kasettidekin, joka ei toiminut. Sisällä vetohihna oli muuttunut johonkin alkukantaiseen olomuotoon ja oli kuin tahmeaa mustaa pikeä. Putsailin sitä pois laitteen sisältä suihkutettavalla IPA:lla ja puuvartisilla pitkillä pumpulipuikoilla ja talouspaperilla. Uskomattoman sotkuista ainetta.


Tämän suihkutettavan IPA-puhdistusaineen avulla mönjää sai poistettua

Puuvartinen pidempi pumpulipuikko oli hyvä apu sulaneen vetonauhan poistamisessa




Kasettipesän koneiston joutui irrottamaan ja nostamaan sisältä niin pitkälle kuin johdot riittivät (osa johdoista meni piirilevyn läpi toiselle puolelle enkä halunnut alkaa juottamaan niitä irti). 

Seuraavaksi vuorossa kuvassa näkyvan kasettipesän purkaminen


Vetohihnan vaihto oli isoin homma koska sen pujottamiseksi ja saamiseksi 'vauhtipyörän' päälle, joutui koneistoa avaamaan enemmän kuin olisi ollut väliksi. Mutta sainpa hihnan vaihdettua. Katsoin että muut kaksi pienempää hihnaa (toinen meni laskurille ja toinen kasettipesän pyörittimelle) olivat hyvän näköisiä. 

Vetohihna pujotettuna jo osin paikoilleen


Laitoin dekin takaisin kasaan ja virrat päälle. Moottori pyöritti vetohihnaa nätisti kun painoin play, mutta  muutaman sekunnin päästä tapahtui 'auto stop'. En ymmärtänyt miksei napit pysyneet alhaalla - sama tapahtui kun kelasi eteen tai taaksi, muutaman sekunnin päästä nappi pomppasi takaisin ylös. Sitten avasin koneistoa uudelleen ja vaihdoin myös kaksi muutakin hihnaa. Hukkasin tuossa vaiheessa pienen lukkorikan jonka etsiskelyssä lattialta menikin tovi, mutta löytyipä lopulta. Hihnojen vaihto ratkaisi ongelman. Ilmeisesti kasetin pyörittimen hihna oli pyörinyt sen verran huonosti että laite oli tulkinnut kasetin loppuneen tms. Laite kasaan ja testaamaan. Hienosti toimi. 

Tälle dekille löytyi ihan hyvä service manual, jossa on myös laitteen testaus ja säätöohje (Atzimutit jne). Eli nyt kun dekki toimii niin seuraavaksi voikin alkaa tutkimaan sen säätöjen varmistamista. Ohjeissa puhutaan testinauhan käyttämisestä, mutta pitää selvittää mitä se nauha missäkin testissä tuottaa ja sitten käyttää vain mittalaitteita tekemään sama asia.

Ollessani sen verran vielä alkumetreillä tämän diagnosoinnin ja huoltamisen tiellä, pidän aina lähes ihmeenä että saan jonkun asian lopulta toimimaan  - tämä oli hyvä kokemus 



Huomenna jatkuukin Lohjan radiokerholla sitten Geloso G-207CR tutkiminen yhdessä putkiajan asiantuntijoiden kanssa, josta yritän saada vähän herkempää kun on hieman kuuroutunut laite - ryömimistä siitä ei kuulemma juurikaan saa pois muuta kuin siirtämällä power ulos laitteesta lämmittämästä sitä.



11. maaliskuuta 2019

Metsähovin Radio-observatorio vierailu 5.3.2019

Metsähovin Radio-observatorion radioteleskooppi


Sain Suomen DX-liiton Pasi Rintamäeltä seuraavanlaisen viestin:

 'Jos sinua kiinnostaa aurinkotutkimus ja avaruudesta tulevien radiosignaalien tarkkailu, niin nyt on tsanssi vierailuun: Järkkäsin ti 5.3.2018 klo 17 tutustumisen Metsähovin radiotutkimusasemaan, Espoon kupeeseen [Kirkkonummi, os. Metsähovinte 114]. Siellä tehdään Suomen aurinkotutkimusta ja avaruuden radiotarkkailua 2-250 GHz'

No minua ei tarvinnut toistamiseen pyytää, olin heti myyty. Tällaisia kohteita ei ihan joka päivä pääsekään näkemään - eli en ole vielä koskaan tällaisella vieraillut. Laitoin Harrille HKU ilmoittautumisen ja tapahtuman kalenteriini ja jäin malttamattomana odottamaan.

Viimein kun tuo päivä koitti, oli töistä irtautumisessa haasteita ja pelkäsin myöhästyväni. Olihan vannotettu että ollaan portilla ennen 17:00. Olin saanut tosin vielä tuona päivänä tiedon että avaavat portin remotena, joten toivoin pääseväni sisään vaikka vähän myöhästyisin. Tiet Metsähoville olivat pieniä ja pienenivät mitä lähemmäs tultiin. Tiet olivat jäisiä ja olipa matkalla mielenkiintoisia peltojen välissä olevia tienpätkiä. Näillä oli ajoittain pakkaslumen kinostumia tiellä, jossa 40kmh vaihdissakin tuntui että auto muuttui pulkaksi ja kuski matkustajaksi. No onneksi auto pysyi kun pysyikin tiellä. Kaarsin portista 17:02 ja haittana se että muu porukka oli jo ehtinyt edetä rakennuksessa teille tietämättömille. Haahuilin siellä hetken aikaa etsimässä ja tulin jo takaisin pihalle, kunnes Juha Kallunki bongasi minut ja opasti oikeaan paikkaan. Siellä muut olivatkin jo rakentelemassa laskiaispullia, joita ystävällisesti meille vierailijoille tarjottiin.

Esittelijöinä tilaisuudessa oli Juha Kallunki (aurinkotutkimus ja Metsähovin laitteistot) ja Petri Kirves (RF-tekniikka/-laitteistot). Esitykset olivat todella mielenkiintoisia sillä vihdoinkin pääsi näinkin läheltä näkemään mitä se aurinko- ja kvasaaritutkimus käytännössä on, minkälaisia kavereita sitä tekee ja minkälaisilla laitteistoilla. (katso esitys tämän blogijutun lopussa videona)

Juha Kallunki pitämässä esitelmää Metsähovin Radio-observatorion tutkimustyöstä


Metsähovin radio-observatorio on ainoa laatuaan Suomessa ja sen auringosta yhtäjaksoisesti samalla taajuudella tehty kartoitus on maailman pisimpiä, eli jo 70-luvulta asti kerättyä aineistoa. Eikä tämäkään observatorio polje paikallaan, vaan rakenteilla on uusia teleskooppirakennelmia. Itse asiassa useammasta pienemmästä teleskoopista tehtävä ryhmä, joka vastaa yhdessä sopivasti toisiinsa nähden aseteltuina yhtä suurempaa teleskooppia. Hidasteena tällä projektilla on raha, jota yliopistoilla tiukennetaan vuosi vuodelta. Toivotaan että näille rahat löytyy, sillä teleskoopit löytyvät jo pihalta ja ovat lähinnä asennusta sekä jonkin sortin viimeistelyä vaille - jos oikein ymmärsin.

Tämä oli hieno. Nyt on Suomen lippu sitten ollut avaruudessakin


Juha kertoi meille aurinkotutkimuksesta (tästä aiheesta hän selvästi syttyi, olihan se hänen ominta aluettaan), kvasaareista ja 22Ghz ja 86Ghz (ja jotain siltä väliltä 40+ Ghz taajuuksilla) tehtävistä kartoituksista. Yksin tätäkään hommaa ei tehdä. Ensinnäkin Metsähovin observatorio on osa laajempaa Eurooppalaista observatorioryhmää (joka ulottuu itseasiassa maantieteellisesti huomattavasti Eurooppaa laajemmallekin). Nämä observatoriot tutkivat jokainen omalla tavallaan ja eri taajuuksilla. Ja mielenkiintoiseksi homma muuttuukin siinä vaiheessa kun eri observatorioiden ja tutkijoiden analysoima data yhdistetään. Juhan sanoin kuitenkin kyseessä on tutkinnallisesti pikemminkin maraton-matka kuin sprintti. Eli tämä on pitkäjänteistä työtä, sillä vaikka tutkimusta on tehtyä kymmeniä vuosia, on tänä aikana käytännössä saatu mitattua vasta muutamia Auringon aktiivisuusjaksoja. Joten kovin pitkälle meneviä tulkintoja näin silmänräpäystäkin lyhyeämmästä ajasta avaruuden aikaperspektiivissä ei voida tehdä. Mutta koko ajan saadaan lisää dataa ja opitaan lisää.

Kysymyksiä sateli ja huomasi että astronomia ja myöskään radio-astronomia eivät olleet vieraita asioita kuulijoillekaan. Taitaa olla niin että meitä radio-harrastajia yhdistää kiinnostus paitsi radio-teknologiaan, niin myös taivaan ja sään ja avaruuden ilmiöihin. Uteliasta porukkaa kun olemme :) Paikalla näytti olevan Suomen DX-liiton, Radioamatööriliiton ja Suomen Radiohistoriallisen seuran jäseniä

Paikalla oli niin DX-kuuntelijoita kuin Radioamatöörejä ja näiden yhdistelmiä


Esityksen jälkeen saimme opastetun kierroksen observatorion tiloissa. Koska meitä oli n. parikymmentä, niin jakauduimme kahteen ryhmään, joista toista lähti viemään rakennuksen toisesta päästä alkaen Juha ja sitten rakennuksen toisesta päästä toisen ryhmän kanssa Petri. Radioteleskoopin juurellakin pääsimme käymään, joka on sellaisen golf-palloa ulkoapäin muistuttavan lasikuituvahvisteisen teflonkankaan suojaamana. Sen tehtävänä on käytännössä suojata säältä ja olla samalla mahdollisimman vähän vaikuttamatta mittaamiseen, eli golf-pallon näköinen ulkokuori ei itsessään mittaa eikä vastaanota mitään. Mittaustekniikka, eli radioteleskooppi on tuon pinnan sisäpuolella näkymättömissä.

Radioteleskooppi liikkuu aivan pallomaisen suojakankaan sisäpinnan tuntumassa


Paljon oli tekniikkaa ja humoristisia tekstejä tai sarjakuvanpätkiä siellä täällä. Ei tutkimustakaan ilman huumoria tehdä, joka on hauska huomata.

Huumoria löytyy tiedeyhteisön tekemisessäkin :)


Saimme ihmetellä monenlaisia laitteita ja mikroaaltoputkia, jotka jäähdytettiin todella kylmiin lukemiin, jotta mahdollisimman vähän vaikutettaisiin varsinaiseen mikroaaltosignaaliin. Erilaiset vastaanottimet olivat rakennettu laveteille, joita voitiin siirrellä ja vaihtaa radio-teleskoopin 'vastaanottopäähän' vinssin avulla.

86GHz vastaanotin ja jäähdytysjärjestelmä lavetilla


Lopulta kerros oli päätöksessä, samoin tutustumistilaisuus. Ilta oli pimennyt ja tähdet kiivenneet taivaalle. Lasikuitu-teflonpallo hehkui sisältä tulevaa lämpimänkeltaista valoa pakkasyöhön. Jokainen radio-harrastaja viipyi hetken vielä pihalla aivan kuin ei eihan vielä olisi valmis lähtemään. Kunnes sitten suuntasi kotia kohti, jälleen yhtä kokemusta ja leppoisaa illanviettoa kaltaistensa seurassa sekä montaa uutta tiedonjyvää rikkaampana.

Observatorion teleskoopin suojakupu hehkui kauniisti kirkasta tähtitaivasta vasten


Kiitos vielä Juhalle ja Petrille ja Aalto-Yliopiston Metsähovin Radio-Observatoriolle siitä että he sallivat meidän tutustua tutkimustyöhönsä ja missä sitä tehdään ja näin avaavat silmiämme sen suhteen kuinka tärkeää on että meillä Suomessa saadaan tehdä tieteen perustutkimustakin. Eikä aina raha ja kaupallisuus edellä ohjaamassa tuottoisimpia tutkimuksia hakien - vaan sitä perustavaa laatua olevaa puurtamista, jonka olkapäillä sitten seuraavat tiedeyhteisöt voivat jälleen ponnistaa vielä kauemmas eteenpäin. Hienoa että meillä Suomessa vielä tehdään ja tuetaan tätä työtä, jossa olemme maailmalla aivan huippuosaajia.

Tässä vielä tuo luento youtube-videona