11. maaliskuuta 2019

Metsähovin Radio-observatorio vierailu 5.3.2019

Metsähovin Radio-observatorion radioteleskooppi


Sain Suomen DX-liiton Pasi Rintamäeltä seuraavanlaisen viestin:

 'Jos sinua kiinnostaa aurinkotutkimus ja avaruudesta tulevien radiosignaalien tarkkailu, niin nyt on tsanssi vierailuun: Järkkäsin ti 5.3.2018 klo 17 tutustumisen Metsähovin radiotutkimusasemaan, Espoon kupeeseen [Kirkkonummi, os. Metsähovinte 114]. Siellä tehdään Suomen aurinkotutkimusta ja avaruuden radiotarkkailua 2-250 GHz'

No minua ei tarvinnut toistamiseen pyytää, olin heti myyty. Tällaisia kohteita ei ihan joka päivä pääsekään näkemään - eli en ole vielä koskaan tällaisella vieraillut. Laitoin Harrille HKU ilmoittautumisen ja tapahtuman kalenteriini ja jäin malttamattomana odottamaan.

Viimein kun tuo päivä koitti, oli töistä irtautumisessa haasteita ja pelkäsin myöhästyväni. Olihan vannotettu että ollaan portilla ennen 17:00. Olin saanut tosin vielä tuona päivänä tiedon että avaavat portin remotena, joten toivoin pääseväni sisään vaikka vähän myöhästyisin. Tiet Metsähoville olivat pieniä ja pienenivät mitä lähemmäs tultiin. Tiet olivat jäisiä ja olipa matkalla mielenkiintoisia peltojen välissä olevia tienpätkiä. Näillä oli ajoittain pakkaslumen kinostumia tiellä, jossa 40kmh vaihdissakin tuntui että auto muuttui pulkaksi ja kuski matkustajaksi. No onneksi auto pysyi kun pysyikin tiellä. Kaarsin portista 17:02 ja haittana se että muu porukka oli jo ehtinyt edetä rakennuksessa teille tietämättömille. Haahuilin siellä hetken aikaa etsimässä ja tulin jo takaisin pihalle, kunnes Juha Kallunki bongasi minut ja opasti oikeaan paikkaan. Siellä muut olivatkin jo rakentelemassa laskiaispullia, joita ystävällisesti meille vierailijoille tarjottiin.

Esittelijöinä tilaisuudessa oli Juha Kallunki (aurinkotutkimus ja Metsähovin laitteistot) ja Petri Kirves (RF-tekniikka/-laitteistot). Esitykset olivat todella mielenkiintoisia sillä vihdoinkin pääsi näinkin läheltä näkemään mitä se aurinko- ja kvasaaritutkimus käytännössä on, minkälaisia kavereita sitä tekee ja minkälaisilla laitteistoilla. (katso esitys tämän blogijutun lopussa videona)

Juha Kallunki pitämässä esitelmää Metsähovin Radio-observatorion tutkimustyöstä


Metsähovin radio-observatorio on ainoa laatuaan Suomessa ja sen auringosta yhtäjaksoisesti samalla taajuudella tehty kartoitus on maailman pisimpiä, eli jo 70-luvulta asti kerättyä aineistoa. Eikä tämäkään observatorio polje paikallaan, vaan rakenteilla on uusia teleskooppirakennelmia. Itse asiassa useammasta pienemmästä teleskoopista tehtävä ryhmä, joka vastaa yhdessä sopivasti toisiinsa nähden aseteltuina yhtä suurempaa teleskooppia. Hidasteena tällä projektilla on raha, jota yliopistoilla tiukennetaan vuosi vuodelta. Toivotaan että näille rahat löytyy, sillä teleskoopit löytyvät jo pihalta ja ovat lähinnä asennusta sekä jonkin sortin viimeistelyä vaille - jos oikein ymmärsin.

Tämä oli hieno. Nyt on Suomen lippu sitten ollut avaruudessakin


Juha kertoi meille aurinkotutkimuksesta (tästä aiheesta hän selvästi syttyi, olihan se hänen ominta aluettaan), kvasaareista ja 22Ghz ja 86Ghz (ja jotain siltä väliltä 40+ Ghz taajuuksilla) tehtävistä kartoituksista. Yksin tätäkään hommaa ei tehdä. Ensinnäkin Metsähovin observatorio on osa laajempaa Eurooppalaista observatorioryhmää (joka ulottuu itseasiassa maantieteellisesti huomattavasti Eurooppaa laajemmallekin). Nämä observatoriot tutkivat jokainen omalla tavallaan ja eri taajuuksilla. Ja mielenkiintoiseksi homma muuttuukin siinä vaiheessa kun eri observatorioiden ja tutkijoiden analysoima data yhdistetään. Juhan sanoin kuitenkin kyseessä on tutkinnallisesti pikemminkin maraton-matka kuin sprintti. Eli tämä on pitkäjänteistä työtä, sillä vaikka tutkimusta on tehtyä kymmeniä vuosia, on tänä aikana käytännössä saatu mitattua vasta muutamia Auringon aktiivisuusjaksoja. Joten kovin pitkälle meneviä tulkintoja näin silmänräpäystäkin lyhyeämmästä ajasta avaruuden aikaperspektiivissä ei voida tehdä. Mutta koko ajan saadaan lisää dataa ja opitaan lisää.

Kysymyksiä sateli ja huomasi että astronomia ja myöskään radio-astronomia eivät olleet vieraita asioita kuulijoillekaan. Taitaa olla niin että meitä radio-harrastajia yhdistää kiinnostus paitsi radio-teknologiaan, niin myös taivaan ja sään ja avaruuden ilmiöihin. Uteliasta porukkaa kun olemme :) Paikalla näytti olevan Suomen DX-liiton, Radioamatööriliiton ja Suomen Radiohistoriallisen seuran jäseniä

Paikalla oli niin DX-kuuntelijoita kuin Radioamatöörejä ja näiden yhdistelmiä


Esityksen jälkeen saimme opastetun kierroksen observatorion tiloissa. Koska meitä oli n. parikymmentä, niin jakauduimme kahteen ryhmään, joista toista lähti viemään rakennuksen toisesta päästä alkaen Juha ja sitten rakennuksen toisesta päästä toisen ryhmän kanssa Petri. Radioteleskoopin juurellakin pääsimme käymään, joka on sellaisen golf-palloa ulkoapäin muistuttavan lasikuituvahvisteisen teflonkankaan suojaamana. Sen tehtävänä on käytännössä suojata säältä ja olla samalla mahdollisimman vähän vaikuttamatta mittaamiseen, eli golf-pallon näköinen ulkokuori ei itsessään mittaa eikä vastaanota mitään. Mittaustekniikka, eli radioteleskooppi on tuon pinnan sisäpuolella näkymättömissä.

Radioteleskooppi liikkuu aivan pallomaisen suojakankaan sisäpinnan tuntumassa


Paljon oli tekniikkaa ja humoristisia tekstejä tai sarjakuvanpätkiä siellä täällä. Ei tutkimustakaan ilman huumoria tehdä, joka on hauska huomata.

Huumoria löytyy tiedeyhteisön tekemisessäkin :)


Saimme ihmetellä monenlaisia laitteita ja mikroaaltoputkia, jotka jäähdytettiin todella kylmiin lukemiin, jotta mahdollisimman vähän vaikutettaisiin varsinaiseen mikroaaltosignaaliin. Erilaiset vastaanottimet olivat rakennettu laveteille, joita voitiin siirrellä ja vaihtaa radio-teleskoopin 'vastaanottopäähän' vinssin avulla.

86GHz vastaanotin ja jäähdytysjärjestelmä lavetilla


Lopulta kerros oli päätöksessä, samoin tutustumistilaisuus. Ilta oli pimennyt ja tähdet kiivenneet taivaalle. Lasikuitu-teflonpallo hehkui sisältä tulevaa lämpimänkeltaista valoa pakkasyöhön. Jokainen radio-harrastaja viipyi hetken vielä pihalla aivan kuin ei eihan vielä olisi valmis lähtemään. Kunnes sitten suuntasi kotia kohti, jälleen yhtä kokemusta ja leppoisaa illanviettoa kaltaistensa seurassa sekä montaa uutta tiedonjyvää rikkaampana.

Observatorion teleskoopin suojakupu hehkui kauniisti kirkasta tähtitaivasta vasten


Kiitos vielä Juhalle ja Petrille ja Aalto-Yliopiston Metsähovin Radio-Observatoriolle siitä että he sallivat meidän tutustua tutkimustyöhönsä ja missä sitä tehdään ja näin avaavat silmiämme sen suhteen kuinka tärkeää on että meillä Suomessa saadaan tehdä tieteen perustutkimustakin. Eikä aina raha ja kaupallisuus edellä ohjaamassa tuottoisimpia tutkimuksia hakien - vaan sitä perustavaa laatua olevaa puurtamista, jonka olkapäillä sitten seuraavat tiedeyhteisöt voivat jälleen ponnistaa vielä kauemmas eteenpäin. Hienoa että miellä Suomessa vielä tehdään ja tuetaan tätä työtä, jossa olemme maailmalla aivan huippuosaajia.

Tässä vielä tuo luento youtube-videona