DE-5000 LCR mittarin TL-21 hauenleukojen vaihto Kelvin-mittapihteihin

Olin tullut siihen tulokseen, että olisi hyödyllistä olla LCR mittari. LCR mittarilla voidaan mitata induktanssia(L), Kapasitanssia(C) ja Resistanssia (R). LCR-mittareista on käyty useampiakin keskusteluja Suomen Radiohistoriallisen Seuran sivuilla, jossa myös tästä mittarista kyselin https://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1576534225/0 neljä vuotta sitten. Kelvin-pihdit lähti tilaukseen tuon keskustelun aikoihin ja ne löytyivätkin eBaystä 10 dollarin hintaan + postit. Mutta itse mittarin hankinta antoi odottaa sopivaa hetkeä. Muutamaan kertaan matkan varrella tätä mittaria etsin, mutta joko sen hinta oli liian kova tai sitten en löytänyt sopivaa komboa, jossa tulisi vähintään tämä TL-21 mukana, mielellään vähän muitakin lisähärpäkkeitä.

Nyt nelisen vuotta tuosta keskustelusta, tilasin ebaystä, Japanilaiselta myyjältä, tämän haluamani DER EE merkkisen LCR DE-5000 mittarin, erityisesti milliohmi ja kapasitanssimittauksiin. Mukana tuli TL-21 mittayksikkö hauenleuka-adaptereilla. Mutta siinä on tunnetusti liian lyhyet mittajohdot ja mittariin löytyy Youtubesta lukuisia videoita, joissa näytetään millä tavalla nuo hauenleuat saa vaihdettua Kelvin-pihteihin ja sen myötä nelijohdinmittaukseen, jolla saadaan mittauskärjen ja mitattavan kohteen välinen resistanssi kompensoitua matala-ohmisten mittausten vääristymisen estämiseksi (Kelvin test). Tässä yksi, jota seurasin, tai oikeammin katsoin siitä vain sen kohdan, missä nämä mittajohdot vaihdettiin https://www.youtube.com/watch?v=rgqQRzZM80Q. 

Ennenkuin lähdin mittajohtoja vaihtamaan, testasin ensin TL-21 adapterin hauenleukoja ja mittasin niillä juuri Cambridge Audio CD-soittimesta poistamani elektrolyyttikondensaattorin. Se näytti 3.97 mF eli 3970uF. Kondensaattorin nimellisarvo on 4.7mF eli 4700uF, joten oltiin aika kaukana (84%) nimellisarvosta. Sen aika olikin päästä jo vaihtoon. Tuollaisella heitolla, kun niitä on vielä useammassakin kondensaattorissa samaa heittoa, ei laite toimi enää niinkuin se on tarkoitettu toimivan. (EDIT: mittaus olisi pitänyt tehdä 120Hz taajuudella, jotta se vastaisi valmistajien käyttämää mittaustaajutta ja olisi verrannollinen kondensaattorissa ilmoitettuun nimellisarvoon nähden. Mittaus 120Hz taajuudella antoi arvoksi 3.94mF eli 3940uF). 

Tein lisäksi hauenleuoilla vielä kalibroinnin, jotta varmistuisin sen läpimenosta, ennenkuin teen muutoksia. Manuaali oli Taiwaniksi, mutta kalibroinnin sai tehtyä pitämällä CAL-nappia pohjassa jotain sekunteja. Kalibrointi näytti että Open ja muutaman viivan, joka tarkoitti, että se pyytää asettamaan hauenleuat valmiiksi kalibrointiin, eli tässä kohtaa niin, ettei ne koske toisiinsa. Sitten painetaan CAL ja kalibrointi lähtee käyntiin, laskien 30:stä nollaan. Sen päätteeksi tulee eksti SRT (eli Short), ja taas muutama viiva näytöllä, tarkoittaen, että laite odottaa että laitat hauenleuat kiinni toisiinsa 'oikosulkuun'. Ja kun taas painoa CAL-nappia. lähti taas numerot juoksemaan 30:stä nollaan. Kummallakin kerralla (Open ja Srt) tuo laskenta päättyi Pass (läpi) tekstiin, joka tarkoitti että kalibrointi meni läpi onnistuneesti.

Nyt olikin aika tehdä se, mikä aina tuntuu pahalta ja vähän jännittävältä. Eli nuo Kelvin-pihtien johdot piti katkaista lyhyemmiksi. Niitä BNC-päitä ei tässä tarvita, vaan johdot juotetaan suoraan TL-21 yksikön piirilevylle, hauenleukojen johtojen paikalle. Jännittäväksi johtojen katkaisun tekee se, että pelkään aina, että kun lähden kuorimaan tuota ohutta koaksiaalikaapelia, niin mikäli epäonnistun, joudun katkaisemaan johdon ja yrittää kuorimista uudelleen. Eli pahimmillaan, jos niitä epäonnistumisia tulee useampikin, niin johto voi yllättäen alkaa näyttämään paljon lyhyemmältä mitä oli tarkoitus. Toisaalta en halua varmistella niin että minulla olisi 50cm hohto, koska se olisi epäkäytännöllinen. 

Kuorinta meni kuitenkin hyvin, eikä tarvinnut harjoitella uudemman kerran. Jätin n. 30cm johtoa ennen kuorimista. Kuorin n. 4cm päällimmäistä kuorta, saadakseni uloinna olevat maadoitusjodon 'karvat' kierrettyä omaksi johtimekseen. Sitten oli näkyvissä muovinen koaksiaalin keskikarvan suoja, joka pitäisi nyt varovasti viiltää n. 12mm päästä kärjestä, ja kuoria sisällä oleva kupari näkyviin. Kun yhdessä Kelvin pihdissä on 2 johtoa, niin tämä  piti tehdä kummallekin johdolle. Näistä sitten nuo uloimmat maa-johdot (uloin kuparikerros) yhdistettiin kummastakin Kelvin-pihtiin menevästä kaapelista yhdeksi maa-johdoksi, kiertämällä ne maakarvat toisiinsa. Ja keskikarvat jäisivät omiksi johdoikseen.

Kun johdot oli kuorittu, tinasin johdot sen verran, että niitä on helpompi käsitellä, kun ne pitää saada piirilevyn juotosreikien läpi. Oli aika avata TL-21 adapteri. Onneksi sieltä löytyi ruuvit, joilla rasian sai auki, ettei sitä oltu vain liimattu. Näin rasian sai siististi aukaistua, eikä ollut pelkoa että rikkoisi jotain yrittäessään avata liimauksia. Rasian sisällä piirilevy oli vielä kiinni neljällä pienemmällä ristipääruuvilla. Ne oli helppo aukaista ja piirilevy lähti rasiasta irti.

Katsoin miten ja missä järjestyksessä johdot olivat. Johdoilla oli 2kpl 3 reiän ryhmiä piirilevyllä, yksi ryhmä per hauenleuka. Ryhmän reiät oli merkitty +1 ja +2 ja kolmas (maa, eli uloimmat kuparikarvat jodossa), jossa ei lukenut mitään. Huomasin että samat johdot (puolet hauenleuoista) oli vastaavissa piirilevyn numeroissa +1 ja +1 vastaavat johdot (esim. kummassakin punainen oli näissä), +2 ja +2 vastaavat johdot (kun taas näissä oli sitten musta johto). Ja kolmannessa reiässä oli maa. Merkkasin Kelvin johtojen toiseen koaksiaalikarvaan (joka on vaalean muovin sisällä), kumpi on pihdissä kumman puolen leuka, jotta laittaisin ne piirilevylle molempien pihtien kohdalla samoin päin. En ollut varma onko sillä väliä, mutta poissulkisin ainakin ongelman, jos niissä jotain eroa olisi.

Sen jälkeen otin imujuottimen ja poistin hauenleukojen johtojen tinaukset saadakseni johdot irti piirilevystä helposti. 

Sitten oli aika alkaa pujottaa Kelvin-pihtien johtoja piirillevylle. Maajohdosta tuli aika paksu, kun siihen tuli molempien kaapelien ulkokarvat ja vielä tinaus päälle. Ohensin maajohtoa paksuimmista kohdista sivuleikkurilla, että sain tinatun johdon menemään piirilevyn reiästä läpi.

Sitten tussilla värjätty johto tiettyyn numeroon, ja toisessa Kelvin-pihdissä vastaava tussilla merkitty menisi toisen reikäryhmän vastaavaan numeroon. Jolloin kumpikin pihti olisi piirilevyllä 'samoin päin'.

Juottamisessa käytin apukäsinä pientä pöydän reunassa kiinni olevaa puristinta, jonka saa pallonivelen avulla aina nopeasti ja helposti käännettyä haluttuun asentoon. Näin kädet jää vapaaksi tinan ja juottimen pitämiseen.

Juotokset alapuolella valmiina. Vasemman alakulman maajohdon juottamisessa onnistuin pitämään juotinta hieman liian kauan varmistaakseni juotoksen, ja näytti jo että saan pilattua piirilevyn kuparoinnin tuon reiän kohdalla. Mutta toisen kerran juottaessani juotos näytti sellaiselta että se nyt saattaisi olla ihan ok. Juottamisen tasalaatuisuus tarvitsee harjoittelua vielä.

Piirilevyllä johtojen ulosmenokohdassa oli ja kuuluu olla pieni nippuside pitämässä johtoja paikallaan ja toimimassa vedon estäjänä. Nippusiteen on oltava pieni mahtuakseen piirilevyn rei'istä läpi. Arvata saattaa, ettei minulla tietysti niin pientä nippusidettä löytynyt. Löysin kyllä kohtuu pienen, mutta sekin oli tuohon liian leveä. Niinpä laitoin tuon liian leveän nippusiteen puristimeen niin että nippusiteen reuna oli vaakatasossa osoittaen ylöspäin ja vuolin reunaa terävällä puukolla kapeammaksi molemmilta puolilta. Lyhensin myös nippusidettä jo hieman valmiiksi, jotta pujottaminen olisi helpompaa. Sain lopulta nippusiteen rei'istä läpi ja kiristettyä. Ei tuosta kokonaisuudesta nyt kovin kaunis tullut, mutta toimiva.

Kotelo oli helppo kasata ja Kelvin-pihdit oli paikallaan valmiina testattavaksi. Sitä ennen on kuitenkin uusille koestimille (tai aina kun vaihdetaan koestimet mittariin) suoritettava kalibrointi. Nytkin aloitettiin sillä että Kelvin pihdit olivat erillään toisistaan.

Kun Open-testi oli mennyt läpi, oli aika laittaa Kelvin-pihdit kiinni toisiinsa ja suorittaa suljettu (Short) kalibrointi. 

Kumpikin kalibrointi meni onneksi läpi ja sehän tarkoitti että ainakin juotokset olivat onnistuneet. Nyt oli vielä testattava pihtejä käytännön testissä. Nyt meillä oli verrokkitesti, joka suoritettiin vanhalle kondensaattorille hauenleuoilla ennen modausta. Sama testi Kelvin-pihdeillä näytti täsmälleen samaa tulosta. Eli hyvältä näytti. Nyt on helpommin käsiteltävät mittajohdot, joilla on mukavampi työskennellä kuin niillä 5cm hauenleuoilla.

Analoginen halpa Kiinalainen MF47B yleismittari

Tietyt mittaukset, joissa mittaustuloksen vaihtelun havaitseminen on tärkeämpää kuin varsinainen lukuarvo, on analoginen monesti ainoa toimiva ratkaisu. Digimittareissa vaihtelu on vain digitaalisten numeroiden vaihtumista nopeasti ja niiden seuraaminen tietyn 'toistumismallin' (pattern) havaitsemiseksi on usein mahdotonta. Analogisessa taas neulan heiluminen on havainnollista ja nähdään yhdellä silmäyksellä mikäli vaihtelua tapahtuu ja millä tavalla ja kuinka nopeasti 'pumppausliike' tapahtuu. Minulla oli vain digimittareita ja aikani erilaisia vaihtoehtoja etsiessäni päädyin Kiinalaiseen MF47B malliin. Autotarvikeliikeiden halvat mittarit unhoitin oitis, sillä niiden ominaisuudet eivät ole parhaat mahdollisuudet - etenkin niiden näytön koko on usein turhan pieni. 

Mittari tuli muutamien viikkojen päästä, jämähti tulliin koska oli ollut 40centtiä liian kallis ja meni näin ollen tullausrajan yli. Mutta eipä siinä mitään - nykyään tullaaminen webin kautta on helppoa eikä tarvitse mennä tullitoimistoon katsomaan kun joku yrittää löytää puhelinluettelon paksuisesta opuksesta jotain soveltuvaa koodia. Nykyään Tulli ja posti toimii hienosti yhteen ja homma käy varsin helposti kun sen on kerran harjoitellut. Mittarille jäi kokonaishinnaksi n. 30e, eli tullia tuli noin 5e verran, joka on ominaisuuksiin ja kokoon nähden varsin kohtuullinen hinta. Mittarin koko on 16cm korkea, 11 cm leveä ja 4,5cm syvä. Mittarissa on jalka, jolloin sen saa pöydälle pystympään asentoon.

Kiinalainen n. 30e analoginen yleismittari MF47B

Tein lyhyen testin nähdäkseni miten Kiinalainen kolmen kympin analoginen mittari näyttää vs Fluke 177. Analogista mittaria ei sinänsä käytetä varsinaiseen tarkkuusmittaukseen, joten mitään kuuden desimaalin mittauksia sillä ei ole tarkoituskaan tehdä. Mutta halusin nähdä että mitä se näyttää Flukeen nähden ihan lyhyellä testillä. 

Fluke 177 ja Kiinan halpismittari MF47B testissä

Aloitin 30V jännitteen mittauksella. Valitettavasti minulla ei ole kuin yhden desimaalin jännitteen säädöllä oleva labravirtalähde, joten tarkan jännitteen säädin tuijottamalla Fluken näyttöä ja käyttämällä sitten Flukea verrokkina Kiina-ihmeelle. Aivan kahden desimaalin nollatulokseen en päässyt käsin säätämällä jännitettä, mutta tämän kokeen tarpeisiin ihan riittävän lähelle. Analogisen viisarin olin säätänyt jo näytön alla olevasta säätöruuvista aiemmin nollaan. Nyt kun mittasin 30V niin viisari jäi n. 2V alle. Niinpä tein siten että säädin sen 30V kohdalla tasan 30V viivan kohdalle ja lähdin sitten katsomaan miten tarkkuus pysyy alaspäin tullessa

Fluke 177 ja MF47B 20V mittauksessa

Edelleen oltiin aika tarkkaan 20V kohdalla analogisen näytöllä. Tämä tarkkuus riittää mainiosti. Kokeillaanpa sitten 10V.

Fluke 177 ja MF47B 10V mittauksessa

Edelleen ollaan ihan kohdillaan. Sitten labrayleismittarista virrat pois, ja mittajohdota powerista irti. Mittarien pitäisi nyt näyttää nollaa.

Fluke 177 ja MF47B 0V mittauksessa

Nyt ei sitten enää ollakaan nollaviivalla. Eli tässä kohtaa on näköjään valittava että haluaako nuo mittaustulokset tarkemmin vai nollan. Hieman harmillista tälläinen, mutta todellisuudessa tämän mittarin käyttökohteisiin nämä tarkkuudet tulevat riittämään mainiosti. 

Otinpa sitten vastuslaatikosta vastuksen ja mittasin sen ensin Flukella referenssiksi. Fluke antoi arvoksi 199.8 ohmia.

Fluke 177 vastusmittaus

Sitten mittasin saman MF47B mittarilla ja tuosta nyt on kovin tarkkaa mittaustulosta vaikeampi jo lukea. Ohminäytön nollasin (eli vein neulan nollakohtaan) aluksi yhdistämällä mittajohdot toisiinsa. Sen jälkeen mittasin vastuksen ja tulos on jossain 185 ohmin paikkeilla. Suuruusluokka on oikea ja tulos on suuntaa antava, mutta kovin tarkka tuo nyt ei näyttäisi olevan. Mutta kyllä sillä nyt 200 ohmin ja 50 ohmin vastukset toisistaan erottaa :)

Vastuksen mittaustulos on lähellä muttei aivan tarkka

Hintaansa nähden hyvä ostos. Ja ominaisuuksia mittarissa löytyy. Mittarin kyljessä löytyy sulakeluukku, josta päästään vaihtamaan sulake tarvittaessa, ilman että mittaria täytyy alkaa sen kummemmin purkamaan. Mukana on myös varasulake. Mittajohdot on syytä vaihtaa kunnollisiin, sillä mukana tulevat ovat hieman liian ohuen tuntuiset ja kovin lyhyet. Ja muutenkin suhtauduttava varauksella jos pitää isoja jännitteitä mitata. Näissä halpismittareissa kun ei aina ole menty sähköturvallisuus edellä, kuten arvata saattaa.

Sulakkeen vaihtaminen on MF47B:ssä tehty helpoksi ja varasulakekin tulee mukana

Peditio Levi-tunturilta

Peditiolla Levi-tunturilla. Ilmakuva otettu hieman ylempää kuvauskopterilla

Olin lomailemassa Levillä ja mukanani oli autoradioni eli Yaesu FT-857D. Vaikka se on suurimmaksi osaksi minulla autossa 2m tukarikäytössä niin sen hankintaperuste oli peditiot HF:llä, eli yhteyksien pitäminen erilaisista paikoista siten että käytän sitä reissuantennilla ja geeliakulla (tai aurinkokennoilla). Antenniksi otin Saaristo Openia varten kyhäämäni onkivapa-antennin. Mutta Levillä aloin sitten tuumia että sain niin hämäriä tuloksia siitä antennistani MiniVNA Prolla mittaamalla että uskon siinä olevan jotain perustavanlaatuista vikaa minun juotoksissani tai sitten koko setupissa. Joten tarvitsisin jotain muuta antennia qusojen aikaansaamiseksi.

Ensimmäisinä iltoina hainkin antennivaihtoehtoja netistä, kysyin konsultaatiota Niemisen Jyrkiltä Utecista ja päädyin kahteen antenniin jotka löytyivät myös Utecilta hyllystä. Jyrki laittoi paketin morning express 9 -lähtetyksellä eli seuraavaksi aamupäiväksi tulemaan. Sain postin seurantanumeron ja seuraavan päivän sain tuijottaa kun paketti jumittui Seinäjoen lajitteluasemalle. Kesti 2 päivää postilta saada paketti minulle. Minulle kerrottiin postista että siellä etelässä ihmiset ei ymmärrä kuinka pitkiä välimatkat täällä ovat. Itse ajoin päivässä Vihdistä Leville, joten on se paljon lyhyempi ja nopeampi Lapualta toimittaa paketti Leville. Tietääpähän jatkossa ettei kannata maksaa pikamaksuja eikä odottaa että paketin voisi saada seuraavaksi päiväksi Lapissa, ainakaan postin kautta :)

Ajatuksena oli se että antennin pitäisi olla helposti kuljetettava ja pystytettävä. Mietin pitkään GPM-1500 monialue vertikaaliantennin hankkimista. Se on 6,3m pituinen ja kattaa 1,8-50 Mhz alueet (eli 160m-6m). Se mikä vähän arvelutti oli pituus ja hinta. Olen nähnyt vastaavaa käytettävän sopivaan quson pitopaikkaan pysäköidyn auton katolla ja se on vaatinut käytännössä harustuksen (eli tukilankojen vetämisen eri suuntiin jotta antennin saa pysymään pystyssä). Päädyin lyhyempään vertikaaliantenniin joka toimii sekä ajoneuvoantennina että maastossa peditioantennina Multi-Range 9 antennin, tehonkesto 120W ja pituus pisimmillään 1,9m. Tämä antenni kattaa alueet 70cm-80m, joka sopii mainiosti. Antennissa alueet valitaan jumpperilangalla, eli vaihdetaan lyhyen banaanipäillä varustetun johdon paikkaa sen mukaan mitä taajuusaluetta(bandia) halutaan käyttää. Hyvää antennissa on se että siinä on käytännössä kaikki tarvitsemani bandit ja se että se on lyhyt ja saan sen tarvittaessa myös autoni katolle siellä jo olevaan kiinnikkeeseen.

Paketti saapui Utecilta - 
Lapissa posti ei pikanakaan näytä kulkevan alle 2pv

Vertikaalin heikkoutena mainitaan usein häiriöherkkyys. Ja pidemmällä lanka-antennilla useimmiten päästään parempaan tulokseen HF:llä. Mietin jonkin aikaa G5RV:n ja Windomin välillä ja päädyin G5RV-antenniin koska sen pituus oli vain 31m kun Windomi on 42m. Tuo lyhyempi välimatka on useimmiten helpompi toteuttaa kuin pitkä. Tilasin tuon G5RV:n toiseksi reissuantenniksi. Mutta se mitä en tarpeeksi tarkkaan lukenut oli se että G5RV käyttää 'avolinjaa' eli siinä tulee puolesta välistä lanka-antennia alas n. 10m pitkä avolinja, joka toimii myös osana aktiivista antennielementtiä, jonka päähän sitten varsinainen syöttökaapeli (koaksiaali) vasta kiinnitetään. Ongelma tuossa nimittäin saattaa olla se että saadakseen avolinjan niin ettei se kosketa maahan, täytyisi antenni saada n. 10m korkeuteen ja reissuantennin vaatimuksena on parempi jos sen voi ripustaa vaikka 4m korkeudelle. Avolinja saa mennä osin vaakasuunnassakin, mutta se tulee teettämään oman haasteensa. Joka paikassa ei löydy 10m korkeita kiinnityspaikkoja. Windomissa ei tuollaista avolinjaa ole vaan syöttökaapeli tulee suoraan antennilangan puoleen väliin baluniin ('sovittimeen') kiinni.  Joten saattaa olla että windomi, vaikka onkin 10m pidempi, on käytännössä tuon korkeusvaatimuksen osalta helpompi. Kaikki antennin vaativat yleensä korkeutta, mutta avolinja joka ei saa osua maahan tuo ihan oman haasteensa antennin asetteluun.

Nyt reissuantenneina on siis MR-9 ja G5RV. Tilanteen mukaan käytän siis vertikaalia, jos ei ole lanka-antennille kiinnityspaikkoja. Ja lanka-antennia, mikäli löytyy paikka johon ripustaa antenni, sillä uskon sen olevan käytännössä tehokkaampi.

Multi-Ranger 9, Sirius magneettijalassa parvekkeella 
maadoitettuna akkukaapelilla

Ensimmäisen kokeen vertikaalilla tein huoneistoni parvekkeelta. Laitoin antennin magneettijalkaan ja maadoitin antennin PL-liittimen ulommasta runko-osasta auton akkukaapelilla lähellä olevaan metalliseen tikapuuhun. Tikapuu tosin oli vain jotain 1,5m pitkä enkä tiennyt onko se mistään kohtaan oikeasti jossain maassa kiinni. Laitoin akkukaapelin kiinni maalaamattomaan pulttiin tikapuun päässä. Sen enempää ei asemaani/antennia ollut maadoitettu.

Maadoitus akkukaapelilla antennin liittimen rungosta
tikapuun maalamattomaan pulttiin

Tämän jälkeen otin MiniVNA:n ja valitsin antennin jumpperilangalla taajuudeksi 20m joka on yleensä se helpoin alue ja sieltä qusoja saa yleensä melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jouduin säätämään jonkin aikaa antennin ylemmän osan pituutta, jotta sain parhaan (matalimman) SWR tason n. 14,2Mhz kohdalle, jota aioin käyttää. Sainkin sitten illan aikana, mäkäröiden ahkerasti minua syödessä, quson UK:ssa, 10km Lontoosta pohjoiseen olevaan partiolaisten leiriasemaan GB2GP, herraan nimeltä Steve. Hän tuli minulle päin 59++ eli erittäin hyvin ja kuuluvasti. Minä puolestani sain ensin 10W:lla kokeillessani 5/1 ja sitten kun nostin tehoa 30W:iin niin kuuluvuuteni nousi 5/3:een.

Testikusossa asema oli epäergonomisesti lattialla.
Yleismittari oli varmistamaan ettei jännite putoa alle 11,7V lähetettäessä

Akkuni ulos antamat ampeerit (4,5A) rajoittivat käytännössä minun maksimitehon 50W:iin, mutta sitä en edes kokeillut. Käytännössä haluan pystyä pitämään qusot suhteellisen pienikokoisella geeliakulla, joka käytännössä tarkoittaa että pidän yhteydet pienitehoisina (QRP). Se ei ole ongelma jos maadoitukset ja antenni on kunnossa, sillä hyvällä kelillä ja kun asiat on kunnossa, saa 10W:llakin hyvin yhteyden euroopan maihin. Nyt luulen maadoituksen olleen yksi ongelmista jotka heikensivät tulosta. Mutta saimme kuitenkin raportit vaihdettua eli kyllä siitä ihan virallinen ja hyväksyttävä quso syntyi. Raporttien vaihto oli ainoa keskustelu joka onnistui yhteyden ollessa sen verran heikko, joten quso jäi  sen puoleen varsin lyhyeksi. Tuli kuitenkin testattua että tämä rektisetti toimii ja sillä pystyy saamaan qusoja ainakin eurooppaan puheella (SSB).

Haltin Toolpack reppu soveltuu
hyvin radiorepuksi

Tilanjakajilla saa radion ja akun ja kaapelit erilleen
toisistaan Haltin Toolpak repussa

Seälkäreppumallinen on helpompi ja mukavampi kantaa
kuin sellainen jossa olisi vain olkahihna

Minulla on ollut radiolaukku, joka on ollut minulla mukana kun olen käynyt kerholla. Mutta se on ollut enemmänkin vihkon, kynän ja käsikapulan liikutteluun, muttei kokonaisen peditiosetin kokoinen. Useamman laukun ja nyssäkän kantaminen ei ole kovin käytännöllistä. Paikallisesta Intersportista Levikeskuksessa löysin Haltin Toolbox nimisen repun, joka on 50L ja siinä on sisällä pari tilanjakajaa. Sisälle saa radion, tunerin, akun ja johtoja sekä pädin ja papereita. Ulkona on käytännöllisesti ehkä onkivapaa varten (lyhyttä teleskooppiversiota) oma paikkansa joka on kuin tehty vertikaaliantennin kuljettamiseen :)

Tässä kiipeämässä 
Levi-tunturiin pitämään testiqusoa

Seuraavaksi oli vuorossa saman setupin testaaminen tunturissa. Levillä puita löytyy tunturin yläosistakin, mutta ovat niin matalia etten lanka-antennia viitsinyt edes alkaa ripustamaan vaan päädyin suoraan kokeilemaan vertikaalia, eli täysin samalla tavalla kuin parvekkeella olin kokeillut.

Antennimittausta MiniVNA:lla Levillä.
Antenni siirtyi suoraan maan päälle myöhemmin,
joka ei luultavasti vaikuttanut lopulta mitenkään.

Maadoitusta en käytännössä saanut aikaiseksi. Olisi tarvittu maadoitustankoa ja vasaraa, jotta olisin saanut maan aikaiseksi. Ja autokin oli alempana parkkipaikalla, joten siitäkään ei saisi tehtyä maata. Olihan siellä sähkövalotolppia (puisia) joista olisi hyvinkin saattanut lähteä jotain maahankin mutta en halunnut lähteä yhdistämään omaa radiotani edes maan kautta mihinkään toisen omistamaan järjestelmään luvatta, etten sitten vahingossa aiheuttaisi jotain häiriötä tietämättäni. Mittasin taas MiniVNA:lla ja säädin antennipituutta. Tavoitteena aloittaa 40m:ltä 7.060 Mhz taajuudella. Liekö tuo maadoittamattomuus ollut syynä, mutta en saanut koko SWR:ää näkyviin. Sitten siirryin kokeilemaan josko saisin 20m koska sen sain edellisenäkin iltana toimimaan. En saanut siinäkään SWR:ää näkyviin. Aikani muuteltuani antennipituutta vaikka mihin suuntaan, tulin siihen tulokseen että paikan vaihtaminen voi tarkoittaa myös sitä että minun pitää kalibroida MiniVNA uudelleen. Onneksi oli investoinut kalibrointisarjaan, joten siihen tarvittavat pienet osat olivat minulla matkassa. Kalibroinnin jälkeen SWR alkoi näkymään mutta oli todella korkealla. Mäkäräiset ja vähän väliä ripsivä sade saivat aikaan sen etten jaksanut enää säätää mittarin kanssa vaan ajattelin että kokeillaan onnea tunerilla ja liitin antennikaapelin tuneriin. Aloitin 7.060Mhz ja huutelin vähän aikaa kutsua, mutta jaksolla ei ollut ketään tai sitten kukaan ei kuullut minua. 20m:llä alkoi kuulua muutama asema,  mutta sitten alkoi sataa sen verran että oli pakko saada radio, tuneri ja akku turvaan ja päätin että peditio saa nyt tältä osin jäädä tähän.

Pari juttua huomasin jotka vaativat edelleen kehittämistä: 
Maadoitus: eli ehkä joku 50cm maadoitustanko jonka voisi lyödä maahan ja maadoituskisko johon tuoda tangosta maadoituskaapeli. Sitten maadoituskiskoon viedään 'tähtimäisesti' maadoituskaapelit radiosta ja antennista. Jos on kuiva ja hiekkainen maa niin tuo mitta ei riitä, mutta ei reissuun kovin pitkää tankoa voi ottaa raahattavaksi. Levin sähkökaupasta löytyi 1kpl maadoitustankoa 150cm ja 16mm2 maadoituskaapelia 10m jotka ostin hamsackin maadoitusta varten. Täytyy hankkia muutama tanko lisää ja tehdä yhdestä lyhyempi reissuversio.
Alusta: Kun tunturissakin olin hiekkaisella alustalla niin hiekka itse on sellainen jolta täytyy saada laitteet suojattua. Eli joku 1mx1m pressun pala tai vastaava jonka päälle voi sitten laitteet asetella ilman että tarvitsee pelätä hiekan joutumista laitteisiin.
Sadesuoja: Peditioasemalle täytyy kehittää jonkinlainen sadesuoja. Luulenpa ettei sateenvarjo ole oikein toimiva vaan täytyy keksiä joku pieni katos/teltta radioille. En kuitenkaan nyt isoa teltaa ajatellut raahata mukana peditiota varten.
Ötökkäkarkote: Mäkäräiset eivät kunnioita hyytyskarkotetta :) Sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Quso jäi käytännössä yhteen, joka sekin oli otettu tunturin juurella olevasta mökistä. Eli en onnistunut siinä mitä tavoittelin, kusojen pitämistä vähintäänkin Suomeen ja mahdollisesti ulkomaillekin HF:llä levitunturin päältä. Mutta nyt on kuitenkin käytännössä päästy testaamaan peditointia ja opittu pari kehitettävää asiaa niin seuraava peditio saattaa onnistua jo vähän paremmin. Peditiovarustuksen kokoonpano alkaa myös muotoutua valmiiksi.