SRAL VAALIT 2020
Olen halunnut pitää tämän blogin vapaana kaikesta liittoon ja 'politiikkaan' liittyvästä. Ja keskittyä varsinaiseen harrastukseen. Olen tänä vuonna kuitenkin ehdokkaana hallitusvaaleissa ja on ehkä paikallaan tuoda vähän esiin ajatuksiani, jotka eivät tuohon muutaman sadan sanan esittelytekstiin mahdu. Jos SRAL ja hallitusvaalit eivät ole kiinnostavia niin pyydän vain hyppäämään tämän kirjoituksen yli :) Joskin toki toivon että jokainen Suomessa oleva radioamatööri liittyisi ja olisi SRAL jäsen, jotta olisimme yhtenä rintamana harrastuksemme jatkuvuutta suojelemassa. SRALiin voit liittyä täältä
Tässä tuo esittelyteksti vielä pohjana sen jälkeen kirjoittamalleni osuudelle näkemyksistäni:
'Radioamatööriuraltani olen nuori, luvat sain 2014. Mutta haavenani se oli jo 34 vuotta. Minulle se on yhdistelmä kiinnostavaa radiotekniikkaa, avaruussäätä, ilmakehän ilmiöitä, antennitekniikkaa, kansainvälisyyttä, kielten opiskelua, maihin ja kulttuureihin tutustumista ja yhteisöllisyyttä. Hienoa on kuinka hamit herrasmiehiä ja -naisia, kohteliaita bandilla, kannustavia ja aina helposti toisiaan auttavia. Vaikka poikkeuksia on, tämä on kuitenkin pääsääntö.
Kun olet hami, olet osa maailmanlaajuista yhteisöä ja muiden hamien ovet avutuvat ympäri maailman. Rajat, uskonnot, kielierot, kulttuurierot unohtuvat, kun pidetään kusoja. Harrastuksemme ja yhteisömme ei ole staattinen. Radioamatööri on edelläkävijä ja toivotankin uudet harrasteemme alueet tervetulleiksi, niin digimodet kuin DMR:t, perusasioita (CW, SSB) unohtamatta.
Tulevaisuuden suurimmiksi uhkiksi näen taajuuksien menettämisen kaupallisiin tarkoituksiin sekä epäsuotuisat lainsäädännölliset muutokset. Tämä yksin on syy jokaiselle hamille olla yhtenäinen osa liittoamme. Tulevaisuudessa näen selviämismahdollisuudeksemme vähenevän jäsenmäärän myötä että a) yhdistämme voimamme muiden läheisten liittojen ja yhdistysten kanssa kuten DX-Liitto ja SRHS (olenkin myös näiden molempien jäsen: kolmoisjäsen) b) Haemme yhteistyötä ja lisää harrastajia erilaisista järjestöistä ja yhdistyksistä. Innovoimme myös erilaisia tapoja harrastaa, lupia myöten.
Olen 50v tietotekniikan ammattilainen, naimisissa, 3 lapsen isä ja 2 lapsen isoisä. Muita harrastuksiani ovat nörtteily, musiikki-instrumentit, äänittäminen, elektroniikkarakentelu, valokuvaus, toiminnallinen urheiluammunta ja Vapepa. Hallitustyöskentelyssä voin antaa panokseni Hami-yhteisöllemme.'
Seuraavassa näkemyksiäni, jotka minulle ovat muodostuneet harrastukseni aikana.
Harrastuksemme 4 suurinta uhkaa, jotka ylittävät kaiken muun vakavuudessaan:
1) Jäsenistömme ikärakenne, jossa valtaosa on 'varttuneempaa' väkeä. Nuoriakin on harrastukseen saatu, mutta edelleen ikärakenne muodostaa ongelman liiton tulevaisuudelle. Tämä ei ole ainutlaatuinen ongelma, vaan melko yleinen monessakin harrastuksessa, jotka eivät ole 'kuuminta hottia' suurelle yleisölle. Ja kun toisaalta nykyään tavallaan 'harrastusten määrä ylittää harrastajien määrän', eli ihmisille on tänä päivänä avoinna lähes lukematon määrä harrastusmahdollisuuksia, jotka kilpailevat ihmisten vapaasta ajasta.
2) Taajuuksien menettäminen. Tämä on yksi merkittävimmistä uhkista, sillä kaupalliset toimijat hamuavat itselleen lisää taajuusalueita ja tuovat osaltaan lisää mahdollisia 'häiriötekijöitä' bandeille, kaventaen toiminta-alueitamme.
3) Harrastuksellemme epäsuotuisat lainsäädännölliset muutokset. Tällaisia on uhkana tulla jatkuvasti ja näiden, kuten myös taajuuksien suhteen on oltava tarkkana ja yhteisenä rintamana vaikuttamassa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Viimeisimpiä ovat olleet esim. tieliikennelain uudistus, jossa autorigin käyttäminen ajon aikana langallisella mikrofonilla näyttäisi olevan kiellettyä: 'Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tai raitiovaunun kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää viestintävälinettä siten, että pitää sitä kädessään.'
4) Kasvavat sähköiset häiriöt asuinympäristöissämme. Tämä, sekä ikärakenne (mahdollisuus antennien ylläpitoon), johtaa enenevässä määrin siihen että remote-asemien tarve ja käyttö yleistyy. Samalla myös jaettujen asemien tarve kasvaa, jossa kerhoilla on mahdollisuus olla toteuttavana osapuolena ja tarjota palvelua jäsenilleen. Tätä kehitystä SRALin kannattaa tukea pyrkien varmistamaan lainsäädännöllisesti suotuisat puitteet tämän toteuttamiseksi myös tulevaisuudessa.
Keinoja tulevaisuudessa toimintamme turvaamiseksi, aktivoimiseksi ja äänen kuulumisen vahvistamiseksi:
Yhteistyö..:
1) sisaryhdistystemme kanssa, kuten Suomen DX-Liitto ja Suomen Radiohistoriallinen Seura. Tätä olenkin ollut parin vuoden aikana edesauttamassa. Ja samaa kannattaa laajentaa myös muihin läheisesti harrastukseemme liittyviin yhdistyksiin, joissa yhteinen nimittäjä on rakkaus radioon, sen laajassa merkityksessä.
2) muiden 'tukevien' toimijoiden kanssa, joihin lukeutuvat Partio, Martat, Karavaanarit, autoilu yleensäkin, prepperit, retkeily/eränkävijät, matkailutoiminta (koti- ja ulkomaat)
3) Valmiustoiminta esim. Puolustusvoimat (alokkaiden kurssittamisen ja tutkintojen tukeminen), MPK, Poliisi ja Pelastuslaitos (Turva-kriisiviestitystoiminta), SPR (Vapepa) ja myös STUK
4) Opetushallituksen ja kunnallisen koulutoimen sekä yksittäisten koulujen kanssa radioamatööriharrastuksen viemiseen osaksi opetussuunnitelmaa. Harrastuksemme tukee hyvin montaa perusopetuksen aluetta (kielet, kulttuuri, fysiikka, liikunta, 'kansalaisosaaminen' valmiustoimintana). Radioiden operointitaidon tulisi olla osana peruskouluissa opetettavia 'kansalaistaitoja'. Sen ei tarvitse olla radioamatöörilupien suorittaminen (joskin se voidaan mahdollistaa), vaan pikemminkin se että radiot ja niiden oikea operointi on kaikille opetettu perustaito, jota voi lähteä syventämään sitten kurssien ja lupien kautta. Tähän liittyy myös arviointi ja selvitys, joka olisi hyvä tehdä, että voidaanko operointia varten löytää kevyempi lupamenettely, joka toimisi tietyille tukijärjestöille riittävänä 2nd operator tyyppisenä lupana. Mutta olisi enemmän kuin pelkkä nykyinen second operator mahdollisuus, sillä tässä kohtaa luvan haltija olisi saanut riittävän koulutuksen toimia second operatorina, ilman välitöntä valvontaa ja opastusta tilanteessa. Kuitenkin niin että tähän liittyisi tiettyjä rajoitteita, rakentamisen ja täysin itsenäisenä toimimisen (1st operator) osalta. Tällä pyrittäisiin madaltamaan tiettyjen (poikkeusolojen) ryhmien osaamisen ylläpitoa ja radion käyttöedellytyksiä. Ongelmaton tämä ei ole, sillä lähettävä laite on aina oltava osaavissa käsissä tai valvonnassa, mutta ehkä selvityksen arvoinen asia isommassa kuvassa.
5) Kaupallisten toimijoiden kanssa, kuten RA-tuotteiden kaupat, jotka voisivat enemmänkin järjestää SRAL jäsenistölle ja kerhoille tuote-esittelyja, hyödyntää uusien tuotteiden arvioinneissa. Mutta myös harrastustamme muuten tukevat toimijat, esim. Ilmatieteenlaitos, Vaisala, Metsähovin Observatoria, Yliopistot, Teleoperaattorit ja muut valmistajat ja palveluntuottajat.
Kerhojen osalta:
- Aktiivinen yhteydenpito kerhojen kanssa niiden aktiivisuusasteen ja toiminta-alueiden ymmärtämiseksi, listaamiseksi ja tukemiseksi
- Ajantasainen lista kerhojen todellisesta tekemisestä ja aktiivisuudesta ja elmeri-mahdollisuuksista (nimettyinä), jotta uusi harrastaja voi matalalla kynnyksellä löytää itselleen sopivan kerhon mahdollisimman läheltä
- Etäasemana toimimisen tukeminen (ohjein, oppain, suosituksin, ehkä keskitetyin hankinta-alennuksin, neuvoteltuine kerhoalennuksineen tms)
- RA-kurssien pitäminen, jotta koulutustoiminta olisi Suomen tasolle riittävän kattavaa ja osaavia kouluttajia olisi myös riittävän paljon eri alueilta ja eri ikäryhmistä
Monimuotoisuus:
- Harrastuksemme on aina ollut edelläkäymistä. Olemme olleet uraauurtavia uusien teknologioiden hyödyntämisessä ja innovoimisessa. Tämän vuoksi toivotan tervetulleeksi kaikki uudet ja vanhat harrastuksemme muodot, sillä radioamatöörien kuuluu pysyäkin tekniikan edelläkävijöinä tulevaisuudessakin.
- On totta että digimode on siirtänyt joitain harrastajia pois CW:stä ja SSB:stä, mutta toisaalta edelleen on CW:llä ja SSB:llä vasta-asemia. Ja monilla 'ilmiöillä' on tapana olla kausittaisia. En myöskään näe, että harrastuksemme on koskaan ollut tai sen pitäisikään olla muuttumaton ja jäädä junnaamaan paikalleen johonkin tiettyyn aikaan ja tapaan harrastaa.
- Monimuotoisuus harrastuksessamme on yksi sen rikkauksista. On niin monta tapaa harrastaa rakasta harrastustamme ja itsekin olen kokeillut erilaisia menetelmiä ja modeja. Ja palannut sitten siihen mikä itselle on tuntunut omimmilta juuri tähän aikaan. Tulevaisuudessa se voi taas olla jotain muuta ja se tekee tästä vain jännittävämpää ja mielenkiintoista.
- En tuomitse ketään siitä, että hän haluaa harrastaa jollain tietyllä tavalla. Päinvastoin olen iloinen siitä, että me kehitämme ja kehitymme.
- Kaikesta digistä huolimatta minua kiinnostaa oppia myös CW ja tiedän että myös nuoremmat harrastajat, huolimatta siitä ettei CW:lle ole enää osaamispakkoa tutkinnon läpäisemiseksi, ymmärtävät sen tehokkuuden ja pitävät myös kunnia-asiana osata se yhtenä monista modeista.
Koulutuksen osalta:
- Etäkurssien mahdollistaminen, joka tuo tasa-arvoa valtakunnallisesti asuinpaikasta riippumatta.
- Selvittäminen tutkinnon etävastaanottamisen mahdollistamisesta samasta syystä, jotta tutkintoon matkustaminen ei muodostu kohtuuttomaksi vaatimukseksi.
- Koulutus on yksi tehokkaimmista tavoista saada jäseniä.
- Koulutuksen tulisi olla yhteneväistä, yhdenmukaista, mahdollisimman tasalaatuista JA tähdätä siihen että valmistuva radioamatööri liittyy luonnollisena toimenpiteenä ja kunnia-asianaan osaksi radioamatöörien yhteistä etujärjestöä ja yhteisöä SRALia.
Uramahdollisuudet:
- Vahvistamalla yhteistyötä ja tuoden esiin erilaisia kaupallisia toimijoita ja luomalla aktiviteetteja näiden kanssa (tutustumiskäyntejä, hacking tapahtumia tms) voidaan radioamatöörit ja yhteistyökumppanit tutustuttaa toisiinsa. Ehkä avata tätä kautta mahdollisuuksia ja ovia ja tuoda esiin myös uramahdollisuuksia.
- Nämä yritykset voivat myös toimia sponsoreina erilaisia tiloja järjestämällä tapahtumiin, toimittamalla materiaaleja harrastajien tutkimuksiin/toteutuksiin/testeihin ja olemalla näkyviä toiminnassamme
- Jo historiassa Suomen tekniikan kärkiyritykset ovat olleet radioamatöörivetoisia tai vähintään heidän tukemia ja tämän kehityksen soisi olevan näin myös jatkossa.
Näkyvyys:
- Tärkein näkyvyyden keino tänä päivänä on uusille radioamatöörisukupolville Internet. Ja siellä erityisesti videot. Perinteiset mediat, vaikka valtakunnallisetkin on nykyään enemmän meidän vanhempien sukupolvien media, joka ei tavoita nuorta sukupolvea kovinkaan vahvasti.
Viranomaiset:
- Yhteistyö viranomaisten kanssa on ehdottoman tärkeää juurikin taajuuksien ja harrastuksemme 'lain suojan' takaamiseksi.
- Toimimalla myös yhteiskuntamme sekä valtakuntamme että maailman katastrofien apuna, luomme erityisen syyn valtio-tasolla tukea toimintaamme.
RA-Lehti:
- Lehden osalta olen sitä mieltä että lehti pitäisi mahdollistaa sekä paperi- että PDF-versiona.
- Lehden materiaaliehtoja tulee päivittää niin että kaikki lehteen tulevat jutut antavat automaattisesti samalla luvan jutun julkaisemiseen paperi- ja digimuodossa (sekä arkistoimisen ja jakamisen arkistosta jäsenille). Ja vain tällaiset artikkelit julkaistaisiin.
- Miksi en poistuisi ihan vielä kokonaan paperista? Siksi että...:
a) Meillä moni jäsen on ilmaissut haluavansa lehden myös paperina (itsekin pidän paperilehdestä ja näen siinä aika vaikeasti voitettavia ominaisuuksia mitä tulee 'käyttöliittymään'). Toisaalta ymmärrän sen ettei se ole ympäristöystävällinen tapa nykyaikana ja meidän on pyrittävä tuokin näkökulma huomioimaan tulevaisuudessa ja löydettävä tähän paras mahdollinen ratkaisu.
b) Lehden siirtäminen sähköiseksi pitäisi olla ihan jotain muuta kuin staattinen PDF versio, sillä sen luettavuus ei ole paras mahdollinen. Lehden pitäisin kuitenkin erillään 'dynaamisista' blogeista ja web-sivuista, joka usein tulee vastauksena tähän. Itse toivoisin että vanhat lehdet olisivat myös sähköisenä, jotta niitä ei tarvitsisi säilöä. Valitettavasti aiemmat lehtien tekijänoikeusehdot eivät aina salli kovin helposti digitointia, jos joukossa on juttuja, joissa tekijä on kieltänyt juttunsa julkaisun sähköisesti.
c) Tuntuma itselläni on että moni järjestö on kokenut surkean lopun kun lehti identiteettinä on muutettu 'elektroniseksi', kun monen mielestä ainoana näkyvänä hyötynä saatu lehti jäsenmaksun perusteena häviää (jossa aika vakavasti unohdetaan nuo 4. tärkeintä uhkaa, joiden vuoksi SRAL myös on olemassa, ei vain lehden vuoksi)
d) Itsekin erittäin paljon tietotekniikan kanssa touhuavana, tai siitä huolimatta, pidän paperikäyttöliittymästä lehdissä - sen ovat todenneet myös tietotekniikankin lehdistö, joista paperilehteä toimittavat tuntuvat pysyvän pystyssä. Kirjat luen jo käytännössä pelkästään sähköisesti - mutta niissä homma onkin helpompi, kun kyse on pelkästä tekstistä.
Jos vaikka puolet ottaisi lehden vain PDF:nä niin painokustannukset per lehti alkavat helposti kasvamaan liian suuriksi, eli kustannusteknisesti haastava yhtälö, joka helposti pakottaa joko/tai ratkaisuun. Ja tällä hetkellä en vielä suosisi niin radikaalia ratkaisua, että paperilehdestä luovuttaisiin kokonaan, koska sen seurauksena voisimme menettää monia jäseniämme.
Harrastuksemme tulevaisuus:
- Se miten harrastuksemme tulee muotoutumaan ja näyttäytymään tulevaisuudessa on asia joka meidän tulee itse selvittää. Stategiatyöryhmä, jossa myös olen ollut, on tätä pyrkinyt selventämään. On todennäköisesti pyrittävä löytämään tulevaisuudessa enemmän niitä alueita, joissa radioamatööritoiminta voi auttaa ja kehittää uusia toimintatapoja ja innovaatioita. Eli tässä palataan taas Työ- ja koulutusuraa tukevaan toimintakultuuriin.
- Ikärakenteemme on nuorennuttava, jotta tulevaisuudessakin on riittävän paljon harrastajia. Vain riittävän suuri harrastajien määrä antaa painoarvoa kun puhutaan taajuus- ja lainsäädännöllisistä asioista. Ja näitä uusia harrastajia on löydyttävä yhteistyön ja -toiminnan kautta muista toiminta- ja harrastusalueista, jossa jäsenpotentiaalia on mahdollista löytää suuremmassa määrin. Pelkästään uusien puhtaasti radioamatööritoiminnasta kiinnostuneiden nuorten määrä ei mahdollisesti tule riittämään ja siksi on rekrytoitavaa jäsenistöä löydettävä yhteistyön ja innovoinnin kautta.
- Mikäli onnistumme tuomaan esiin mahdollisuutemme tukea yhteiskuntaa vapaaehtoistoimintojen kautta, oppilaitoksissa, mutta myös poikkeusoloissa pelastuslaitoksen ja puolustusvoimienkin osaamisen ja resurssien jatkeena tarvittaessa (Itä-Suomen lumitilanteiden tuomat sähkökatkot jne - nyt en puhu sotatilasta) niin silloin meillä on myös parempi tuki valtionhallinnon puolelta.
Yksittäisenä sanana 'Yhteistyö' kiteyttää sen, mihin uskon harrastuksemme tulevaisuuden varmistamiseksi. Niin yhteisömme sisäinen kuin ulkopuolinen yhteistyö on toimittava ja yhteen hiileen puhaltaminen oltava kaikkien yhteinen tahtotila ja totuus. Tai ainakin suuren enemmmistön.
Siitä huolimatta että vannon laajemman yhteistyön nimeen ja osaltaan haen jopa helpotuksia joihinkin toimintoihin, pidän tärkeänä myös sitä, että radioamatööri-identiteetti pidetään vahvana ja ainutlaatuisena ja tavoiteltavana kunnia-asiana. Siksi tietty osaaminen ja ymmärrys on varmistettava lupajärjestelyin tulevaisuudessakin. Olemme erityisosaajien joukko, jossa amatööri-sana on harhaanjohtava, jopa virheellinen. Meitä kunnioitetaan monissa organisaatioissa ja järjestöissä ja olemme olleet apuna siellä missä meitä kulloinkin on tarvittu. Tästä on lähihistoriankin katastrofeissa todistusta riittämiin. Ja tätä asiaa tulee tuoda vieläkin suuremmin esiin.
Yksi ihminen ei muuta asioita yksin. Voin tuoda ja tuonkin esiin ajatuksiani, mutta tarvitaan yhteistyötä ja lopulta päätökset useimmiten ovat kompromisseja usean näkemyksen väliltä. Joten en lupaa toteuttavani noita kaikkia asioita tai saavani niitä läpi, mutta nuo ajatukset ovat omien toiveideni ja tekemisteni ja mahdollisten valintojeni pohjana. Kuuntelen myös erilaisia näkemyksiä ja olen valmis korjaamaan omaa näkemystäni hyvien perustelujen pohjalta, jos havaitsen itselläni olleen näkemyksen vääräksi.