16. elokuuta 2020

Erimielisyyttä oravien kanssa - Dronella antenninaru takaisin puuhun



DJI Mavic Pro droneen varsi narun erillään pitämistä varten kiinnitettynä


Alkukeväästä minua odotti yllätys, OCF antenni oli pudonnut toisesta päästä maahan. Näitä tapahtuu vääjäämättä muutaman vuoden välein, narun hyvyydestä ja UV-kestävyydestä riippuen. Mutta tälläkin kertaa epäilen vahvasti oravia, sillä naru on toistamiseen ylhäältä poikkastu ja liian pian ollakseen narun haurastumista. Alunperin ammuin narun ylös puuhun jalkajousella, jossa nuolesta poistettu metallinen nuolenpää ja se oli korvattu sinitarrapainolla, johon lanka sidottu kiinni. Sinänsä melko harmiton yhdistelmä, mutta jalkajousi asutusalueella on aika pahan näköinen, joten olen sittemmin heitellyt heittopainoja. Ongelma vaan se että vieraita autoja on liian lähellä ja heittäminen on ollut mahdollista vain jos riittävän moni auto on ollut yhtäaikaa poissa. Kun painon on saanut ilmaan niin sen hallinta on ns. Herran kädessä. Vinoon lähtenyt heitto on kohtuullisen hankala pysäyttää ja joka tapauksessa painon on tultava alas, silloinkin kun suunta oli ihan väärä. Eli ei ihan ongelmaton. 

Olin pitkään jo ajatellut että yrittäisin lennättää narun dronella puun yli, mutta haasteeksi muodostuu se että naru ei saisi osua dronen potkureihin, varsinkaan silloin kun narun kanssa tullaan alas päin. Kun naru nostetaan yli 10m niin tuuliolosuhteet alkavat olla jo ihan toista luokkaa kuin maanpinnalla. Naru taipuu tuulen voimasta kaarelle ja on vaikeasti hallittavissa. Olisi keksittävä joku tapa, jolla narun saa pidettyä dronen alapuolella myös silloin kun sillä laskeudutaan alaspäin ja tuulen mukana naru pyrkii vastaavasti ylöspäin.


Ajattelin että siinä voisi olla joku rautalanka-varsi, joka pitäisi narun alhaalla. Mutta sitten huomasinkin marssi-antennin, eli sellaisen armeijan radioista tutun peltisen taittoantennin. Kiinnitin sen rautalangalla dronen toiselle puolelle potkurivarsiin. Toivoin samalla että dronen lento-ominaisuudet eivät muutu liikaa toispuoleisesta painosta. Laitoin myös antennin alhaalla roikkuvaan päähän muutamia ylimääräisiä kierroksia rautalankaa painoksi, pitämään antenni alaspäin. Antennin tulisi kuitenkin pystyä liikkumaan sillä laskeuduttaessa maahan sen olisi annettava periksi ja taivuttava pois tieltä. Hätätilanteessa dronen voi ottaa kiinni ilmasta kädellä, mutta siihen liittyy omat riskinsä ja dronen propellit tekevät pahaa jälkeä osuessaan käteen. Niinpä halusin että dronella pystyisi laskeutumaan maahan asti.

Drone valmiina lähtöön

Naru pidettiin pois propelleista erillisen varren avulla



Drone valmiina lähtöön, naru sidottuna marssi-antennin päähän

Olin ostanut 3mm UV-kestävää ja vahvaa antenninarua Penan web-kaupasta aiemminkin. Naru on mustaa ja siten vaikeammin havaittava, eli vähän sellainen stealth-versio. Naru tulee 100m kelassa ja on kohtuuhintainen. Yksi kela riittää hienosti molempiin päihin antennia, mutta vahingosta viisastuneena tilasin 2 kelaa (eli 200m), jos oravat päättäisivät tuoda antennin kohta taas alas. 

Kiinnitin narun dronen antennivarteen ja laitoin kelan kyljelleen maahan. Testasin lennättäen dronea naru kiinnitettynä muutamia metrejä ylöspäin ja naru purkautui kelalta vaivattomasti eikä hidastanut dronen nousua. Niinpä uskalsin nostaa dronen arviolta tuplakorkeuteen puun korkeuteen nähden, jotta sitten viedessäni narun puun yli toiselle puolelle ja laskeutuessani dronella, olisi narua riittävästi jäljellä että drone yltäisi takaisin maahan. On nimittäin selvää että kun narun vie puun yli niin se alkaa takertumaan oksiin ja lisää löysää naurua on tämän jälkeen hankala dronelle saada. Voi käydä niinkin että dronea ei saa enää alas mikäli naru takertuu liian aikaisin ylöspäin mentäessä. Niinpä pidin dronen avulla narua kauempana irti puusta kunnes totesin dronen olevan riittävän korkealla ja sitten lähden viemään narua puuta kohti latvan keskelle tähdäten. Tuuli kuitenkin yli 10m korkeudessa painaa naura jo melkoisella voimalla, joten alhaalta narua kelan päästä kiinni pitäen ja dronea samalla ohjaten saatoin ohjata narun oikeaan kohtaan. 

Muutaman kerran harjoittelua se vaati kun yksi käsi ohjasi narua ja toinen käsi pyrki ohjaamaan vain yhdellä ohjainsauvalla dronea. Mutta lopulta naru oli oikealla kohdalla ja saatoin lennättää dronen reilusti puun yli toisella puolella ja aloittaa varovaisen laskeutumisen. Samalla tarkkaillen että naru pysyy riittävän kaukana propelleista. Mutta antenni, joka toimi vartena narulle, toimi juuri kuten sen pitikin pitäen narun kauempana dronesta. Tässä kohtaa huomasinkin ettei naru ihan riittänytkään. En sittenkään ollut vienyt dronea riittävän korkealle. Puun korkeuden arvioiminen olisi pitänyt tehdä ylöspäin mennessä dronen ohjaimen näytöltä, mutta sitä en ollut tajunnut huomioida kun oli monta muutakin asiaa samalla tarkkailtavana ensimmäisellä kerralla. 

Siinä kohden kun dronea toin alas, ymmärsin että naru ei riittäisi. yritin tuoda dronea väkisin alas ja toivoin että se olisi vetänyt samalla lisää narua, mutta naru oli sen verran tiukasti oksissa että ainoa mitä tapahtui oli että antennivarsi otti propelleihin ja siitä lähtenyt ääni ei ollut mukava. Onneksi drone oli kuitenkin jossain vähän yli 2m korkeudella, joten sain hypättyä kiinni naruun ja vedettyä narun ja dronen alas.

Ensimmäinen pää antennista latvustossa kiinnitettynä 

Se mikä dronella viennissä oli hyvää oli se, että narun sai oikeasti puuhun niin ylös kuin sen vain voi saada. Heittämällä tai nuolen ampumalla se jää helposti alemmas, mihin se nyt sattui menemään. Molemmissa päissä naru jäi todella korkealla ja antenni oli nyt korkeammalla kuin koskaan. Kun puut ovat vain 9-12m luokkaa niin aika kauas jäädään vielä 20m bandin optimikorkeudesta (eli 20m korkeudesta), mutta parempi tuo nykyinen n. 9m korkeus verrattuna aiempaan n. 6m korkeuteen. Nyt antenni on sentään jo katonharjan yläpuolella eikä talon peltikatto blokkaa antennin säteilyä ja vastaanottoa kuten ennen. Vaikka se antenni ei katon yläpuolella olekaan, kuin ehkä 1,5-2m, niin se on jo parempi kuin ennen. Oli sillä jo aiemminkin saatu Brazilian ja Japanin yhteyksiä (ennätysyhteyksinä), joten toivoin että nyt maailma aukenisi vielä vähän helpommin. Ehkä Australia ei tosin vielä tälläkään korotuksella aukeaisi. Nyt olin sen vain muutaman kerran kuullut, mutta minua siellä ei kopitettu.

Antenni oli ensimmäistä kertaa talon katon yläpuolella

Myös toisessa päässä olin saanut narun hienosti aivan ylös ja sillä ne muutamat lisämetrit saatiin. Dronen käyttäminen narujen viennissä oli hyvä kokemus. Mutta jokin ohjuri narulle todellakin tarvitaan kun dronella narua lennätetään korkeuksiin ja etenkin takaisin alaspäin. Tuon marssi-antennin käyttäminen minun dronessani ratkaisi sen ongelma ja on helppo taas ottaa käyttöön jatkossakin.

Myös kuusessa päästiin vaivan ylimpiin oksiin

Puut eivät ihan heti tule korkeammiksi, mutta se mikä tässä asetelmassa olisi vielä parannettavaa olisi syöttöpisteen nostaminen ylemmäs. Nyt dipolin viiksien päät ovat korkeimmalla. Syöttöpiste kuitenkin asettui katon yläpuolelle, joten voisi olla mahdollista kiinnittää katon reunaan tolppa, jonka päähän syöttöpiste kiinnittyisi. Näin syöttöpisteen voisi viedä korkeimmalle. Siinä kohden tosin on syytä alkaa jo miettimään ukkosenjohdinta, mikäli katosta ylöspäin tuo jonkun 6-8m korkean putken. Samoin olisi syytä olla jo tukinarut putkelle, koska tuulikuorma on jo myrskypuuskissa silloin melkoinen.

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa antennikaapeleiden tuonti painovoimaisen ilmanvaihdon sisääntuloilman aukosta. Ja syöttökaapeleiden naputtelu ulkoseinän katonrajaan, etteivät roiku rumasti ja pääse muutenkaan heilumaan. Olin n. vuosi sitten siirtänyt hamshackin toiseen huoneeseen toiselle puolelle taloa. Pitkään se näköjään kesti että vihdoin sai kaikki antennitkin vedettyä toista kautta sisälle. Ja tulihan siinä pudonnut OCF:kin käännettyä toisinpäin että syöttöjohdon sai tulemaan oikealle puolelle taloa, ja nostettua takaisin ylös. Eli vuoden verran siinä meni. Ei nämä aina kovin nopeita projekteja ole. 

Minulla oli alusta lähtien uudessa hamshackissä 40/80m trap dipoli ja sitten 70cm/2m v2000, mutta lempibandini maailman SSB-yhteyksiin 20m, puuttui, kiitos oravien. Mutta nyt on perusasiat kunnossa. 70cm,2m, 40/80m, OCF 6-40m toimii taas. Ja lisäksi pieni tikku savupiipun hatun päällä, jolla voin vastaanottaa lentokoneiden tunnistus- ja paikkatietolähetteitä ja seurata rasperry PI:n näytöltä lentokonekarttaa ja nähdä ylitsemme lentävät koneet. Seuraavaksi täytyy hommata puuttuvat tarvikkeet spiderbeam kittiin, josko siitä saisi vielä yhden suuntaavan antenninkin lisäksi.

16. toukokuuta 2020

Mitä 6v radioamatöörinä on antanut?

Radioamatöörilupa 2014

9.4.2014 minulle saapui silloisesta Viestintävirastosta (nyk. Traficom) Radioamatöörilupa, virallisesti suoritetusta ja läpäistystä perustason radioamatööritutkinnosta. 5v juhlallisuudet näyttää menneen elektroniikkaan tutustuessa ja nyt on jo seitsemäs vuosi käynnistynyt. Tuota enempää en nyt viranomaisen lupapaperia julkaise internetissa, kuin tuon kuvassa olevan otsikon :)

Olen poiminut tästä blogista joitain tärkeimpiä virstanpylväitä matkallani radioamatöörinä 6 vuoden aikana ja kommentoinut kutakin kohtaa muutamalla sanalla. Matka on ollut todella monipuolinen, rikas ja antoisa ja olen elänyt elinikäistä haavetta pikakelauksella alusta asti. Nyt olen ehtinyt sen verran jo kokea että ei tarvitse enää ahmia vaan nyt on voinut pysähtyä ja katsella ympärilleen. Ja se onkin saanut minut käyttämään aikaa ja laajentamaan radioharrastamista perinneradioihin ja DX-kuunteluun. Minulla se tärkeä juttu on 'radio' ja ainakin nämä kolme harrasteen aluetta tukevat hyvin toisiaan. Olen ns. kolmoiskansalainen eli SRAL, Suomen DX-Liiton sekä Suomen Radiohistoriallisen seuran jäsen. Tämän lisäksi yhteys 'radioon' sekä kiinnostukseni äänittämiseen tulee myös siitä että isoisäni Reino Korpio työskenteli Ylellä useamman vuosikymmenen ja oli Yleisradion Tehoston perustaja.

Tässä poimintoja 6v matkaltani radioharrastamisessa:

2014 (1.vuosi)
Toukokuu
Luvat kuntoon ja aalloille
- Melkoinen opetteluhan siinä oli että sekä määräysosa että tekninen osa tuli opeteltua. Kävin harjoituskysymyksiä läpi, katsoin Riihimäen kolmosten videot ja kävin suorittamassa tutkinnon. Läpihän se meni. Sitten oli kova odottaminen että Traficomilta sai viralliset paperit että sai luvan lähettää.
Ensimmäiset ulkomaan yhteydet workittu!
- Ensimmäinen ulkomaan yhteys oli Saksaan, sitten Kreikkaan ja sitten Hollantiin ja siitä sitten muualle maailmaan
Heinäkuu
Tähänastiset yhteydet (QSO) kartalla
- Parissa kuukaudessa oli tehty etäisyysennätys yhteydessä, Brasilia 10500km. Päinvastaisessa suunnassa Japani. Etelässä tuolloin etäisin yhteyteni oli St.Helenan saari eli saari, jossa Napoleon oli vangittuna.

Sen hetkiset qusot kartalla pari kuukautta aloittamisen jälkeen


2015 (2. vuosi)
Huhtikuu
SRAL edustajana Model expossa Messukeskuksessa
- Olin SRAL edustajana esittelemässä harrastustamme Model Expossa Messukeskuksessa. Samalla tuli liityttyä viereisen pöydän eli Suomen DX-liiton jäseneksi
Heinäkuu
OH2AAB kerhon Vapepa-toimintaan radiolahjoitus
- Sain hommattua silloisen yritykseni ja kumppaniyrityksen avulla Vapepa-toimintaan Lohjan Radioamatöörikerholle 10kpl Wouxun 2/4m käsikapuloita sekä Wouxun 2/4m
autoradion(tukiasemaksi).

Lahjoituksemme Vapepa toimintaan Lohjan radiokerholle


Elokuu
Peditio Levi-tunturilta
- Levitunturilta yhteyksiä, jotka tosin jäi parvekkeelta saatuun UK-yhteyteen. Tunturin päältä en saanut kusoa ollenkaan.

Ainoat Levin yhteydet tuli tältä parvekkeelta


2016 (3.vuosi)
Yleisluokkaan korotus T2 testin läpäisyn myötä
- Luin T2 testiin ja kävin suorittamassa sen päästäkseni perusluokasta yleisluokkaan. Nyt oli mahdollisuus käyttää linukkaa ja lähettää isommalla teholla kuin 120W
Helmikuu
PSK31 Digimode yhteys ensimmäistä kertaa
- PKS31. Ainoa kerta kun sitä testasin. Tänä päivänä ei kovin yleinen enää vaan enemmänkin vallalla on FT-8 ja sen variantit.
Maaliskuu
- Kalakukko-kisa 2016 - voitto 40m single luokassa
- Vihdoin voitto kilpailussa. Voitin Kalakukko-kilpailussa 40m single bandissa ensimmäisen sijan ja sain siitä diplomin. Eri luokkien voittajien kesken arvottiin kalakukko, mutta onni ei ollut arpajaisissa myötä, joten kalakukko jäi saamatta.

Kalakukko 2016 kisan voitto 40m Single Band osuudessa


Huhtikuu
Digitaaliset kellot Hamsackiin - elektroniikkarakentelua
- UTC aika on olennainen radioamatööriyhteyksissä ja minulta puuttui kello, josta sen olisi helposti nähnyt. Kiinasta tilasin elektroniikan rakennussarjat, joista rakensin kaksi kelloa, toinen UTC ja toinen Suomen aikaa. Onnistuneesta projektista tuli myös kipinä opiskella lisää elektroniikkaa.

Hamsack sai UTC digikellon


Toukokuu
ICOM IC-275H 2m multimode rigin hurinaongelman ratkaisu
- Elektroniikkahommat jatkuu ja nyt oli rigin hurinaongelman korjaus, joka onnistui.

Ico hurinaongelma löytyi lopulta radion mikrofoniliittimen juotoksista


2017 (4. vuosi)
Helmikuu
Juotospappana Reaktori-tapahtumassa Messukeskuksessa
- Olin SRAL edustajana esittelemässä harrastustamme ja SRALia messukeskuksessa hiihtolomaviikolla. Jopa elektroniikan juottamista neuvomassa, vaikken siinä itsekään ole kovin taitavaksi ehtinyt kehittyä.
Kesäkuu
Peditiota Milanossa
- Pidin Yaesu-817ND:llä yhteyksiä Milanosta, puistonpenkiltä end-fed dipolilla, joka oli heitetty puiston puuhun. Ja ainoa onnistunut kuso oli sattumoisin Kauniaisten Kerholle

Peditio Milanossa


Heinäkuu
DMR: TUTUSTUMINEN JA PORTABLE-SETIN RAKENTAMINEN
- Ostin DMR-radion ja tutustuin DMR-radion ohjelmointiin ja yhteyksien pitoon. Rakensin DMR-portable setin, jossa hotspot-laitteen, langattoman reitittimen ja puhelimen internet-yhteyden avulla DMR-yhteys oli mahdollista ottaa mistä päin tahansa maailmaa

DMR portable setti


Marraskuu
Diamond W735 dipolin SWR ongelman ratkomista isänpäivänä
- 40/80m Trappidipolin taajuuden siirtymisongelmasta muodostui mielenkiintoinen foorumikeskustelu ja mittaus-operaatio, jossa apuja ja simulointeja tekivät amatöörikollegat ja ongelmakin näin lopulta selvisi

Trapin kastelua sadeveden simuloimiseksi mittauksessa


KotiQTH laitemäärän minimointia ja downshiftausta
-  Kun aikansa oli pikakelauksella harrastanut ja hankkinut eri aikakausien radioita, oli hamsackin pöytä lopulta tyypilliseen tapaan kuin radioseinä. Päädyin KX3:n oston jälkeen vähentämään radioiden määrää merkittävästi.

Rigi- ja laitevuorista (joista kuvassa vain pieni osa)...


Tähän


2018 (5. vuosi)
Helmikuu
FRAMIL 2018 Partiolaisten suurtapahtumassa SRAL edustamassa
- Partiolaisten suurtapahtumassa olin esittelemässä yhdellä aktiviteettipisteellä radioamatööriharrastusta KX3 rigin ja BuddyPole Deluxe dipoliantennin avulla.

Radioamatöörien esittelypiste partiolaisille Framil 2018 tapahtumassa Porin lentokentällä


2019 (6. vuosi)
Maaliskuu
Metsähovin Radio-observatorio vierailu 5.3.2019
- Radiokiinnostukseni ulottuu kaikkiin radion taajuusalueisiin. Yhteen sellaiseen alueeseen, eli n. 40Ghz, pääsin tutustumaan sekä DX-kuuntelijoille että Amatööreille järjestetyssä tilaisuudessa Metsähovin Radio-observatoriolla.

Metsähovin radio-observatorioon tutustuminen


- (Maaliskuussa liityin myös Suomen Radiohistoriallisen Seuran eli SRHS:n jäseneksi)
Toukokuu
Kideoskillaattorin taajuuden mittaaminen signaaligeneraattorin avulla
- Elektroniikan alueelta tutkin miten (tuntemattoman) kideoskillaattorin taajuusalue saadaan mitattua signaaligeneraattoria ja oskilloskooppia hyödyntäen.

Kideoskillaattorin taajuuden mittausta


IC-7300 Kansanradio
- Kiinnostuin ICOM 7300 radiosta sen digimode-workkimisen helppouden vuoksi. Koska radio oli jo niin monella hamilla niin esitin foorumilla kyselyn radion positiviisista ja negatiivisista puolista. Ja vastauksia tuli mukavasti. Kyselyn päätteeksi kirjoitin yhteenvedosta blogijutun ja ostin itselleni IC-7300 radion.

ICOM IC-7300 radio


Joulukuu
Kondensaattorin mittaaminen oskilloskoopilla
- Nyt elektroniikan puolella harjoiteltiin kondensaattorin mittaamista oskilloskoopin avulla

Kondensaattorin mittaaminen oskilloskoopilla


2020 (7. vuosi)
Tammikuu
Kidekoneen rakentaminen keskipitkille aalloille
- Kidekone opettaa radiotekniikan perusteita erinomaisesti. Kysymykseni perinneradiofoorumilla sai melkoisen kipinän ja kidekonerakentamisen buumin aikaiseksi. Ja tuli itsekin sellainen rakennettua, testattua ja kuvattua blogijutussa.

Kidekone valmiina ja toiminnassa


Maaliskuu
MAAILMAN RADIOPÄIVÄ 13.2. OODISSA YLE RADIO SUOMEN KANSSA
- Olimme kaikki 3 sisaryhdistystä (SRAL, Suomen DX-Liitto, Suomen Radiohistoriallinen Seura) , pitämässä Oodi kirjastossa Helsingissä Maailman Radiopäivää. Mukaan saimme Yle Radio Suomen vetämään myös radiolähetystä sieltä. Päivä oli mahtava radioharrastamisen monimuotoisuuden esittelypäivä.

Maailman Radiopäivä Oodissa - SRAL esittelypöytä


Aivan mahtava harrastus, joka vie mukanaan. Minulla harrastaminen on leventynyt. Eli oma radioharrastaminen ei nykyisin rajoitu pelkästään radioamatööriharrastamiseen. Perinneradioita, eli vanhoja putkiradioita on nurkat täynnä ja muutama työn alla. Kun hammssibandit tai antenni ei enää tuo illalla vedä amatööriliikennettä niin siirryn DX-kuunteluun. Harrastus on tuonut myös paljon uusia kontakteja ja mukavia tuttavuuksia.


27. huhtikuuta 2020

VASTUKSET JÄRJESTYKSEEN - KORONA-AJAN PUHDETÖITÄ

Hajanainen komponenttilajitelma, josta ei löydä etsimäänsä


Elektroniikka-harrastuksessa (Radioiden korjaus ja muut rakennusprojektit) vastukset taitavat olla niitä komponentteja joita kertyy eniten ja joiden määrä yleensä ylittää järjestyksessä pitämisen mahdollisuudet helposti. Yhtenä syynä varmastikin vastusten edullisuus ja sen myötä tapa, jolla niitä myydään komponenttinauhoina yksittäiskappaleiden sijasta. Lopulta niitä säilöessä syntyy 'vastuslaatikoita' tai 'komponenttilajitelmia', joissa on sekaisin kaikenlaisia komponentteja. Ja kun jotain tarvii niin on mahdottomuus tai ainakin suuren työn takana löytää etsimänsä. Puhumattakaan että tarpeen tullen tietäisi löytyykö tarvittavaa komponenttia alunperinkään vai ei, jolloin säästyisi etsimisen vaiva.

Olin eräältä kirpputorilta ostanut harrastajan jäämistöstä jääneen pahvilaatikon, joka oli täynnä erikokoisia vastuksia. Sen sijaan että vastukset olisivat olleet ylläolevan kuvan mukaisesti sikin sokin, oli ne kääritty vastuslajin mukaan aina paperikääreeseen. Paperikääreet olivat sitten suljettu tarralla, jossa luki vastuksen arvo. Tämä auttoi, mutta se mitä niissä paketeissa ei lukenut oli vastuksen tehon kesto ja kpl-määrä. Lisäksi paketit olivat laatikossa kasana ja oikean paketin löytäminen oli vähän neulan etsimistä heinäsuovasta, tai ainakin sinnepäin.

Vastukset olivat vastusarvon mukaisesti paketoituna


Niinpä tänä korona-virus aikana kun ei lomaviikolla oikein päässyt minnekään, olikin aikaa niinkin tylsälle hommalle kuin vastuslaatikon läpikäyntiin ja järjestelyyn. Halusin listata omistamani vastukset, merkitä niiden arvot, tehonkestot, lukumäärät, johtimen paksuudet ja vielä lopuksi merkitä minkä nimisestä koontipussista ne jatkossa löytyisi. Niinpä jos joskus itse etsin sopivaa vastusta tai joku radioharrastaja kaipailee jotain tietynlaista vastusta, niin pystyn helposti katsomaan löytyykö minulta sellaista ja jos löytyy niin kuinka monta.

Paperipaketit oli aukaistava leikkaamalla sulkuteippi auki


Homma oli työlästä kun jokainen paperipaketti piti erikseen aukaista, eli teippi viiltää poikki, kirjoittaa teipin arvo muuallekin pakettiin, jos teipin arvo menisi leikkaamisen jälkeen vaikeaksi lukea. Sitten rullata ja taitella paperi auki, irrottaa mahdollisesti vastusten nauhateippi, joka on liimautunut käärepaperiin. Sen jälkeen liimanauhasta tahmaiset vastukset, jotka tarttuu toisiinsa, laskea yksitellen, kirjata taulukkolaskentaohjelmaan ja paketoida takaisin paperipakettiin. Kun riittävä määrä paperipaketteja oli käyty läpi, pussitin ne koontipussiin, jonka merkitsin tussilla ja sitten kirjasin pussin numeron taulukkolaskentaan.


Paketteja kasaantumassa koontipussittamista varten
Vastukset vietynä paketti kerralaan taulukkoon
Vastusten laskeminen oli työlästä. Silloin kun vastukset olivat liimanauhassa ja liimanauha oli vielä niin hyväkuntoinen, että vastukset pysyivät siinä, oli laskeminen helpompaa. Laskiessa kehittyi jopa tapa laskea nauhassa olevia vastuksia niin, että jos meni laskussa sekaisin niin näki aina että missä oli edellinen viidellä jaollinen kohta eli viisi tai kymmenen. Se tapahtui niin että nauhaa vieritti molempien käsien sormien läpi. Oikean käden sormet kulkivat aina 1-4 ja sitten vasemman käden peukalo ja etusormi ottivat kiinni vastus numero 5:stä ja sitten oikean käden peukalon ja etusormen välissä mentiin taas vastus kerrallaan eteenpäin, kunnes tultiin taas seuraavan 10 kohdalle, josta otti kiinni taas vasen käsi. Eli vasen käsi kulki aina 5, 10, 15, 20, 25.... eli jos oikealla laskiessa meni sekaisin, niin oli helppo nähdä missä oli edellinen 5 tai 10, sillä vasen käsi edelleen puristi sitä kohtaa. Ja näin saattoi palata takaisin ja aloittaa edellisestä kohdasta, ilman että meni aivan sekaisin siitä missä oli menossa. Muutaman kerran niin tapahtui ja siksi kehitin tuon tavan löytää edellinen kohta mistä jatkaa.

Nauhoissa kiinni oleva vastukset piti purkaa yksinkertaiseksi nauhaksi laskemista varten


Liimanauhoissa oleva vastukset vaativat oman laskentatekniikkansa


Homma tuntui loputtomalta ja kesti kaksi pitkään yöhän venynyttä iltaa. Tuntui ettei ne vastukset lopu koskaan. Ja tiesin ettei homma tulisi ikinä rahallisesti maksamaan itseään takaisin, vaikka osan vastuksista joskus myisikin. Kun vastuksien hinnat on jossain 10-20 sentissä, niin tätä hommaa ei kannata tehdä rahan takia :) Enemmänkin siksi etten aiemmin oikein tiennyt mitä minulla oikeasti oli.

Ainoat vastukset, jotka tyyppinsä tai pikemminkin materiaalin mukaan pystyin erikseen tunnistamaan ja merkitsemään olivat hiilikalvovastukset. Enkä niitäkään olisi päällepäin tunnistanut, mutta jostain syystä ne oli ihan erikseen kirjoitettu paketteihin. Kaikki muut vastukset olivat ilman sen ihmeempiä tarkennuksia. Jokaisesta vastustyypistä(paketista) mittasin myös digitaalisella työntömitalla vastuksen johtimen paksuuden. Sen avulla sai määriteltyä vastuksen tehonkeston. Ensin ei ollut mitään käsitystä mitä mikäkin paksuus voisi korreloida tehonkestossa. Mutta kun aikansa niitä mittaili ja sai muutamista tiedetyistä tehonkestoista esimerkkejä niin huomasi että 0.57mm pintaan olevalla paksuudella tehonkesto oli 0,25W. 0,68mm tarkoitti 0,5W. 0,79 pintaan tarkoitti 3W.

Tässä johtimen paksuus 0,58mm viittaa 0,25W tehonkestoon

Lopulta vastukset oli käyty läpi, paketoitu takaisin, merkitty ja pussitettu numeroituihin pusseihin. Nyt taulukon perusteella olisi helppo löytää haluamansa vastus.

Vastukset laskettuna, merkittyinä ja pussitettuina

Vastukset päätyivät takaisin omaan laatikkoonsa järjesteltyinä


31. maaliskuuta 2020

ERICSSON LTN1501 VASTUSLAATIKKO

Ericsson Motstånd 1 ohm LTN1501 vastuslaatikko puhelinjojen testaukseen


Haltuuni päätyi Ericsson LTN1501 Motstånd 1 ohm, jota on käytetty puhelinlinjojen ja puhelinlaitteiden signaalien testaamisessa. Kovin tarkkaa käyttökuvausta en ole vielä internetistä löytänyt sillä tästä on kovin vähän tietoa. Laite on itsessään jo näyttävä ja kuten ennenvanhaan, enemmänkin taideteos kuin käyttöesine. Vaikka toki se on käyttöesineeksi valmistettu. Mutta missä nykajan laitteissa on näin näyttävä puukotelo sormiliitoksin :)

Tälläistä mallia ja hyvin lähellä tämän näköisiä on valmistettu jo 1920-luvulla. Tekemäni kuvahakujen perusteella tämä versio on todennäköisimmin 1950-luvulta. Mutta varmuutta siitä ei vielä ole, sillä merkinnät eivät sitä kerro. Numerosarja, joka pohjassa näkyy näytti ensin päivämäärältä, mutta kun näin lisää eri malleja tästä samasta aiheesta, huomasin nopeasti että kyseinen numerosarja ei ole päivämäärä, sillä muissakin oli samanlaisia, sellaisilla numeroilla, jotka osoittivat ettei kyseessä olekaan päivämäärä vaan jonkunlainen malli- tai tuotantosarjan numero.

Laitteessa on ikäänkuin 2 linjaa, joista toisessa saadaan vastus määritettyä 1-100ohm välillä toisessa linjassa 100ohm-10k ohmin välillä.

LTN 1051 pohjassa oleva kytkentäkaavio
Päällä olevissa painonapeissa on upea mekaniikka. Nappi kiertyy muutaman kymmentä astetta samalla kun painuu alas. Kiertymisen ideana on lukittaa nappi samalla alas, Ja vastaavasti nappia nostaessa se kiertyy takaisin alkuperäiseen asentoon. Sisällä jokaisen napin alla on 'vastuskäämi', jonka kierrosten määrä ilmeisestikin määrittää vastuksen koon.

Sisältä kunkin painonapin alta löytyvät vastuskäämit

Etsiessäni LTN1501 laitteesta enemmän tietoja, törmäsin Kolumbialaiseen lehteen 'Diario Oficial', eli 'virallinen päivälehti', jossa kerrotaan hallituksen ja presidentin määrittelemistä laeista, asetuksista, hankkeista jne. Luetellut hankkeet avattiin hyvinkin yksityiskohtaisella tasolla, aina rivi- ja hintatietoja myöten. Vähän niinkuin kilpailutukset Suomessa nykyaikana. Tuo lehti on julkaistu ensimmäisen kerran 28. huhtikuuta 1864, eli historia lehdellä on pitkä.

Kolumbialainen lehti Diario Oficial vuodelta 1967, jossa LTN1501 on mainittu


Lehden numerossa vuodelta 1967 on maininta 3kpl Ericsson LTN 1501 hankinnasta, jossa kunkin yksittäinen hankintahinta on ollut 103 USD. Se on ollut osana isompaa puhelin-infra hanketta, jossa Ericsson on ollut toimittajana.

LTN1501:stä mainittu hankittu kpl määrä ja hinta

Ericssonin hankkeen kokonaishinta 1967 oli 64 tuhatta USD dollaria

Google kertoi dollari arvon muuttuneet vuodesta 1967 vuoteen 2020 seuraavasti:
'What was $1.00 in 1967 worth in today's money? Adjusted for inflation, $1.00 in 1967 is equal to $7.81 in 2020'.

Eli voimme kertoa nuo summat 7.81:llä:
LTN1501 on siis ollut 804 USD nykyrahassa ja Ericssonin kokonashanke on ollut 502 000 USD. Eli ihan hyvän kokoinen projekti.

Pikainen testaus näytti että laite toimii edelleen hyvin. Kaikki napit antoivat tarkasti sen mitä pitikin. Aika hyvin n. 60-70 vuotiaalta laitteelta.

Kun mikään nappi ei ole painettuna



1000 ohmin nappi alas painettuna

Voi olla ettei tuolla laitteella enää tänä päivänä ole kovinkaan paljon hyötykäyttökohteita. Mutta esineenä se on hieno. Se on myös osa merkittävää teknologian historiaa puhelinpuolella ja osa Ericssonin kasvua merkittäväksi kansainväliseksi toimijaksi. Nämä laitteet osoittavat sitä edistyksellisyyttä ja laatua, jota pohjoismaissa jo tuolloin osattiin.


2. maaliskuuta 2020

MAAILMAN RADIOPÄIVÄ 13.2. OODISSA YLE RADIO SUOMEN KANSSA

Helsingin keskustakirjasto Oodi

MAAILMAN RADIOPÄIVÄ 13.2. OODISSA

Vierailin ensimmäistä kertaa Helsingin keskustakirjasto Oodissa alkukesästä 2019. Ja pidin todella paljon näkemästäni. Ulkopuolelta kirjasto on monumentaalinen sekä suomalaisen puurakentamisen että arkkitehtuurin taidonnäyte. Ensimmäinen kerros lounaskahvioineen, mutta toinen kerros se vasta mielenkiintoinen olikin. Siellä on 3D-tulostimia, valokuvankäsittelytietokoneita, ompelukoneita, isoja tarratulostimia, T-paita painatusprässi, musiikkistudioita, neuvotteluhuoneita, pelihuoneita ja vaikka mitä muuta, ja kaikki tämä kenen tahansa käytettävissä. Eli kun tällainen on lähellä niin miksi enää omistaa niin paljoa, kun tarvittaessa pääsee käyttämään laitetta tai tilaa sen hetken kun sitä tarvitsee. Ja yläkerrassa suuri ja avara tila, jossa kirjahyllyt ovat niin matalia, että niiden yli näkee. Lattialla menee kirjoja kuljettavien robottivaunujen väylät. Oodi on nerokas esimerkki siitä mihin suuntaan ollaan menossa. Ja se on lisäksi aivan mahtava suomalainen arkkitehtuurin, digitaaliteknologian, innovaation ja yhteiskunnallisen kehityksen suunnannäyttäjä ja vetonaula. Oodin päivittäinen kävijätavoite on 10.000 kävijää. Vilinää siis on ja kun sijainti on näin keskeisellä paikalla niin turisteja myös riittää.

Olemme SRAL:ssa aktivoituneet parina viime vuotena Suomen DX-Liiton ja Suomen Radiohistoriallisen Seuran (SRHS) kanssa läheisempään yhteistyöhän muodostamalla heidän kanssaan yhteistyöryhmän. Työryhmässä on SRAL:sta itseni lisäksi ollut mm. Annika OH2HSJ ja Ronja, DX-Liiton puolelta Risto Vähäkainu, Pasi Rintamäki ja Suomen Radiohistoriallisesta seurasta (SRHS) Jorma Raita ja Heikki Marttila. Tätä yhteistyötä olen pyrkinyt osaltani SRAL markkinointitoimikunnan tekemisessä syventämään ja pidän sitä erittäin tärkeänä. Uskon että radioharrastuksemme tulee vaatimaan tulevaisuudessa sitä, että me radioharrastajat toimimme yhä tiiviimmin yhdessä. Silloin olemme isompia ja voimme paremmin edesauttaa harrastuksemme näkyvyyttä ja säilymistä. Sen sijaan että pyrkisimme jokainen toimimaan ja selviämään omina pienempinä ryhminämme, on hyödyllistä hakea synergiaetuja ja suurempaa näkyvyyttä yhdessä toimimisesta. Pidämme muutaman kerran vuodessa yhteistyöpalavereja, joissa suunnittelemme yhteisiä aktiviteetteja ja kehitämme yhteistä toimintaamme eteenpäin. Vierailemme myös pitämässä esityksiä toistemme tapahtumissa ja tiedotamme toisiamme tulevista aktiviteeteista, sekä pyrimme myös saamaan lehtijuttujamme toistemme lehtiin. Ja toki kukin seura voi saada lisäjäseniä sisarseurojen jäsenistä. Itse kuulun näistä jokaiseen, eli olen ns. 'kolmoiskansalainen' :)

Eräänä iltana törmäsin YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon sivuun https://en.unesco.org/commemorations/worldradioday, jossa mainostettiin Maailman Radiopäivää, jota vietetään joka vuosi 13. helmikuuta. Tuona päivänä juhlistetaan radiota ja sen merkitystä ihmisille sekä historiallisesti että nykypäivänä. Ajattelin että tuohan sopisi hyvin aktivoitumispäiväksi, sillä juuri tuo päivä on myös meille kaikille radioharrastajille yhteinen juhlapäivä. Niinpä seuraavassa yhteisessä kokouksessamme ehdotinkin, että voisimme kysyä pääsisimmekö Oodiin viettämään näkyvästi Maailman Radiopäivää ja esittelemään radioharrastuksiamme sisaryhdistystemme kanssa. Idea otettiin hyvin vastaan ja lupasin ottaa pallon asian tiedustelusta ja sopimisesta Oodin kanssa. Oodissa oltiin hyvin suopeita ehdotuksellemme ja sovimme päivän jolloin menisimme tutustumaan tiloihin ja katsomaan tarkemmin mitä tila meille mahdollistaisi. Kun tuo ennakkoon tutustumispäivä tuli, olin itse sairaana, mutta paikalle pääsivät onneksi kaikista osallistujaseuroista edustajat. Oodi lupasi pöytiä ja suuren näytön käyttöömme ja Markkinointitiimin ja Nuorisotiimin edustaja Otava OH3OT lupasi rakentaa yhteisen esityksen, joka voisi pyöriä näytöllä ja esitellä kaikkien kolmen yhdistyksen toimintaa. Esityksestä tulikin oikein hieno. Ja toinen samaisten tiimien edustaja Vilma OH2VT teki SRAL sivuille web-sivun mainostamaan tapahtumaa.

Yritin saada mukaan Yleisradiota, sillä mikä olisi hienompaa kuin se että olisimme esittelemässä sekä radioharrastajia että radiotyöläisiä samassa tilaisuudessa. Olin yhteydessä Radio Suomeen, josta tuottaja vastasi minulle, että sille päivälle oli jo suunniteltu muuta. Laitoin pyyntöjä myös muille YLEn kanaville, mutta en saanut niistä vastakaikua. Onneksi DX-Liiton Jukka Kotovirta oli saanut YLE-kontakteillaan viestiä Radio Suomeen ja lopputuloksena olikin että Radio Suomi ilmoitti tulevansa kanssamme Oodiin ja toivoi saavansa tehdä päivän aikana myös haastatteluja. Puolenpäivän aikaan Järviradio otti yhteyttä ja teki puhelinhaastattelun Risto Vähäkainun kanssa. Iltapäivällä sitten Radio Suomen Paavo Häikiö kiersi haastattelemassa ja kuvailemassa harrastuksiamme. Haasteltavina olivat SRHS:stä Jorma Raita ja Kauko Viitanen, SRAL:sta Era OH2CV ja SDXL:stä Risto Vähäkainu.

Radio Suomen Paavo Häikiö (oik) haastattelemassa Eraa OH2CV (kesk) ja Risto Vähäkainua (DX-Liitto)


Kun tuo 13.2. torstai-aamu koitti, olimme sopineet vuorot, jotta saisimme koko päivän katettua niin että olisi kunkin seuran osalta kaksi henkilöä edustettuna. Se että tänä vuonna tämä osui arkipäivälle, oli hieman haastavaa aikataulullisesti, mutta SRAL toimistolta Ronja astui auttamaan meitä ja oli heti aamusta lähtien paikalla. Eran kanssa toimme aamulla edellisenä päivänä toimistolta haetut rekvisiitat, radioita, QLS-,kortteja, esitteitä ja näytelehtiä. Lisäksi toin BuddyPole antennin https://www.buddipole.com/debupa.html, joka mahtuisi hyvin sisälle ja seisoisi tukevasti omilla jaloillaan ja olisi herättämässä osaltaan huomiota. Era tuli aamupäivästä Ronjan avuksi ja Annika OH2HSJ iltapäivästä. SRHS ständillä oli Heikki Marttilan lisäksi Jorma Raita, joka oli tuonut aivan mahtavan kokoisen upean vuonna 1927 Helsingissä valmistetun vanhan radion esille. Se oli koko päivän ajan kuin magneetti, vetäen ihmisiä puoleensa :)

Jorma Raidan tuoma 1927 Suomessa valmistettu neutrodyne vastaanotin ulkomaan asemien kuunteluun


Esillä olleen Neutrodyne vastaanottimen mainos omalta aikakaudeltaan


Siitä hyödyimme kaikki, kun saimme ihmisiä sen avulla pysähtymään ja samalla he sitten alkoivat katsoa mitä muuta siellä on. DX-Liiton ständillä olivat Antti Hemmilä, Risto Vähäkainu ja Pasi Rintamäki ja heillä oli myös esillä vastaanottimia kiiltävine antenneineen.

Vierellämme oleva Radio Suomen pop-up studio, jossa Paavo Häikiö ja Anna Keränen tekivät lähetystä, oli tietysti aivan yhtälailla pysäyttävä magneetti ja toi mukavalla tavalla elo puheen ja musiikin myötä. Päivän aikana he kiersivät myös haastattelemassa meitä radioharrastajia ja olivatpa hienosti radio monessa mielessä näkyvillä ja kuuluvilla tuona juhlapäivänä!

Radio Suomi teki lähetystä Paavo Häikiön ja Anna Keräsen toimittamana


Ständiemme äärellä kävi päivän aikana paljon ihmisiä, jotka saivat pikaopastuksen perinneradio-, radioamatööri- ja DX-kuunteluharrastukseen :) Olimme asettaneet SRAL osalta tavoitteeksemme rekrytä mahdollisimman paljon ihmisiä 25.2. SRAL toimistolla pidettävään harrastuksen esittelyiltaan. Koska Oodissa ei ollut tarkoituksenmukaista, eikä oikein mahdollista pitää tunnin tarkentavaa esitystä harrastuksestamme, ja demonstroida yhteyksien pitämistä, niin pyrkisimmekin houkuttelemaan kiinnostuneet toimistolle seuraavalle viikolle.

Pääsin töistä 16:00 aikoihin Oodiin ja Nuorisotiimistä Kati OH2FKX tuli myös heti kohta minun jälkeeni. Era ja Ronja lähtivät pitkän päivän jälkeen ja minä, Annika ja Kati jäimme sitten loppuillaksi. Kati hyödynsi koko tuon ajan neuloen, joka monelle amatöörille onkin jo tapahtumista tuttu näky, samalla kun kertoi harrastuksestamme kaikille kiinnostuneille. Melkoista moniprosessointia ja ihailtavaa aikaansaamista :)  Näytelehden lisäksi mukaan lähti kiinnostuneille esite, joka kertoi tulevasta 25.2. esittelyillasta, luetteli Uudenmaan alueen kerhoja sekä lähiaikana olevat radioamatööritutkintoon tähtäävät kurssit. Illalla kävijämäärä jo selvästi hiljeni, mutta vielä löytyi kiinnostuneita. Päivän aikana olimme muistuttaneet harrastustemme olemassaolosta ja mahdollisuuksista todella montaa ihmistä, sillä paikka on niin keskeinen ja suosittu.

Kati OH2FKX ja Annika OH2HSJ SRAL ständillä Oodissa


Yleläisten osalta lähetys päättyi kuuden aikaan ja kävin kiittämässä tuottajaa sekä Paavo Häikiötä ja Anna Kerästä. Kaikkien kolmen kanssa keskustelin mahdollisuudesta tehdä tästä vuotuinen traditio. Palaute jonka Paavokin antoi, oli se että oli ollut mukava tehdä radiolähetystä meidän kanssa. Sillä vahvistimme ja tuimme toinen toistamme läsnäolollamme. Paikka voi olla tulevaisuudessa yhtä hyvin joku toinenkin, sitä voi sitten miettiä kun ensivuoden päivä taas lähestyy. Kunhan se on vilkas, jossa riittää ihmisiä ja saadaan mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja potentiaalisia uusia harrastajia. Se kuinka monta siementä jäi itämään uusien harrastajien innostamiseksi mukaan, jää nähtäväksi. Mutta näkyvyys ainakin oli ainakin hyvä. Moni lupasi tulla harrastuksen esittelyiltaan. Rakensinkin SRAL esittelyä varten esityksen, joka on ollutkin Markkinointitiimin yhtenä suunnitelluista tehtävistä.

Tätä kirjoittaessani voin jo kertoa että Oodilaisista ständillä käyneistä paikalle 25.2. esittelyiltaan saapui vain yksi, mutta hän saikin sitten kaiken huomion ja pääsin koeponnistamaan tuota uutta SRAL esitystä hänelle :) Tulemme jatkamaan harrastuksen esittelyiltoja, mutta yhdistämme siihen jatkossa rekisteröitymisen, jotta paremmin voimme arvioida osallistuvien määrää. Sen asian unohdin kokonaan tältä ensimmäiseltä kerralta. Tämän esittelyilta-toimintamallin voi sitten myös laajentaa kerhoille, jotka voivat tehdä sitä paikallisesti ja houkutella näin uusia jäseniä liitollemme ja paikalliskerhoille.

Oodi-kokemus oli hieno, mukava ja opettavainen. Nämä kolme radioharrastusyhdistystä hitsautuvat aina vain paremmin toimimaan yhdessä ja näen harrastuksemme tulevaisuuden sen myötä vahvempana ja valoisampana. Ensi vuonna taas sama uudelleen, ja se onkin sitten onneksi lauantai-päivä. Sitä ennenkin tietysti ehditään tehdä paljon muuta yhdessä, kuten yhteisesiintyminen jälleen seuraavan kerran 16.5. Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa.

2. tammikuuta 2020

Kidekoneen rakentaminen keskipitkille aalloille

Harrastelijan Radiokirjan (1950) kidekoneen skema

Putkiradioiden diagnosointia ja korjailua vasta tapaillessani olin törmännyt useaan kirjaan, johon aihealueen konkarit viittaavat usein. Yksi sellainen oli myös tämä Harrastelijan Radiokirja (Wiio Osmo A. - Somerikko Unto V., 1950), jossa on heti kirjan alkuun kuvattu kidekoneen skema ja toiminta. Radioaaltojen sähkömagneettinen energia muuttuu antennissa heikoksi sähkövirraksi, joka riittää antamaan kidekoneelle sen tarvitseman energian. Eli kidekone toimii ilman mitään muuta energianlähdettä, kuin ilmassa kulkevat radiolähetysasemien liikkeelle laittamat radioaallot. Näistä aalloista sitten eroteltuna ja kuulokkeisiin johdettuna saadaan tuotua radiolähetys juuri ja juuri korvin kuultavaan muotoon. Parhaimmillaankin kidekone on hyvin hyvin hiljainen, joka oli minulle hieman yllättävää kuinka hiljainen se olikaan. Sillä tämä oli ollut monelle se ainoa radio aikanaan. Ja jos useampi halusi kuulla niin kuulokkeet saatettiin heittää johonkin maljan tai muun astian pohjalle, joka mahdollisti että useampi saattoi siinä astian äärellä kuunnella, jälleen hyvin hyvin hiljaa tulevaa lähetystä. Eipä ihme että nopeasti näihin pyrittiin rakentamaan vahvistimia, kun se joskus tuli mahdolliseksi putkien myötä.

Suomen Radiohistoriallisen Seuran keskustelufoorumilla oli kidekoneesta juttua kuuden vastauksen verran joulukuulta 2018. Pysyäkseni samassa keskusteluketjussa laitoin sinne nyt vuoden jälkeen tämän skeman ja tarkentavia kysymyksiä kidekoneen rakentamisesta nykypäivänä, sen toimintaperiaatteesta ja käypäisistä komponenteista. No eikös saman päivän iltana ensimmäinen vastaaja ollut jo pyöräyttänyt itselleen kidekoneen. Ja moni seurasi samantien perässä. En voinut kuin ihmetellä minkälaisen kipinän olin kysymykselläni sytyttänyt :) Koko keskustelu ryöpsähti liekkeihin positiivisessa mielessä niin, että nyt kolmen viikon jälkeen on tehty foorumin jäsenien toimesta monia kidekoneita ja paranneltu ja testailtu niitä ja onpa kolmessa viikossa tähän kidekoneen viestiketjuunkin tullut vastauksia kysymykseni jälkeen lähes 250. Kidekoneesta monella on radioharrastus aikanaan lähtenyt liikkeelle, ja se on edelleenkin hyvä tapa opetella aivan niitä radiotekniikan perusteita.

Nopeasti minullekin selvisi että kidekoneen resonanssipiirin muodostaa käytännössä ilmaeristeinen säätökondensaattori (tähän tarpeeseen n. 20-500pF) sekä kela. Tämä resonanssipiiri määrittelee millä alueella radiolähetyksiä pystyy kuuntelemaan. Tavoitteena tässä oli päästä keskipitkille alueille eli n. 500-1600kHz, kuuntelemaan ulkomaiden AM-moduloituja lähetyksiä. Sillä yksinkertaisimmat vastaanottimet toimivat parhaiten matalilla taajuuksilla.

Kidekoneen ohjeessa puhuttiin käämilangasta, banaanipistokkeista ja huomasin ettei minulla ollut miljoonalaatikkoa, josta tuollaisia komponentteja löytyisi. Niinpä suuntasin paikalliseen Partcoon , josta sitten ostin kaikenlaista pientä sälää, jota uskoin tarvitsevani tähän projektiin ja yleisesti muuta tarpeellista, kuten hauenleuallisia johtoja, joilla voi testipenkissä yhdistellä asioita. Yksi asia joka minulta puuttui myös oli skeman mukainen 2000pF eli 2nF kondensaattori. No en edes tiennyt millaiselta se näyttäisi, mutta koska en aina halua mennä hakemaan yksittäistä komponenttia niin päädyin valitsemaan kerko(KERaaminen KOndensaattori)-lajitelman, niin että jatkossa olisi ainakin erilaisia kondensaattoreita, kun tarve tulisi. No siinä pienessä pussissa oli käytännössä 20kpl jokaista kondensaattoriarvoa, eli yhteensä 1000 jalallista kondensaattoria... Kaupasta tullessani olin kuitenkin melko järkyttynyt kun tuo aika mitättömän näköinen pienten komponenttien kasa oli maksanut n. 100 euroa.


Kidekonetta varten piti käydä elektroniikkaliikkeessä hakemassa puuttuvia komponentteja
Se mitä ei tuosta kaupasta löytynyt oli ilmaeristeinen säätökondensaattori ja germanium-diodi. Mikä tahansa diodi ei käy, sillä 'tavallinen' pii-diodi vaatii suuremman kynnysjännitteen toimiakseen (n.0.7V), kuin mitä kidekone radioaalloista saa aikaan. Germaniumdiodissa kynnysjännite on n. 0.3V. Ensin en tiennyt omistavani tuollaista diodia, kunnes kävin läpi tarkemmin amatöörien kirpparilta ostamani vastuslaatikon. Siellä oli muutamassa pussissa zener-diodeja(jotka eivät kävisi), mutta näissä pusseissa oli muutama paperiin kääritty paketti ilman merkintää ja kun suurennuslasilla sain selvitettyä mitä merkintöjä diodissa oli (AAZ15) niin google minulle nopeasti selvittikin että kyseessä on germanium-diodi. Ja niitä minulla oli 16kpl.



AAZ15 Germanium diodin speksejä

Ilmaeristeistä säätökondensaattoria minulta ei löytynyt. Ja niitä ei nykyään ihan niin helposti löydäkään, sillä ne ovat enemmänkin noiden putkiaikaisten vehkeiden komponentteja. Niinpä kyselin foorumilta että löytyisikö joltain nurkistaan jotain 20pF-500pF tai sinne päin olevaa säätökonkkaa. Ja löytyihän sellainen (21-556pF), jostain vanhasta ASA-laitteesta riisuttu. Tästä kyselystä alkoikin sitten ihan uusi keskusteluhaara 'Retrorakentajan komponentit'

500pF ilmaeristeinen säätökondensaattori jonka sain hankittua

Kelaa noissa foorumin jäsenten toimesta tehdyissä kidekoneissa tehtiin ilmaeristeisenä, ferriittirungon päälle ja vaikka minkälaisia variaatioita. Mutta noista kahdesta komponentista, eli säätökondensaattorista ja kelasta, kidekoneen virityspiiri syntyy. Kelan voi tehdä monella tavalla ja monesta eri aineesta, mutta yleinen on ohut litz-lanka (kangaspäällystettyä käämilankaa) tai sitten ihan lakattu kuparilanka. Nuo ovat usein jotain 0.12-0.6mm paksuisia, mutta kuten sanottua, versioita ja tapoja tehdä on monia. Kelan tekemisen suunnitteluun on netissä myös monenlaisia laskureita, joissa tässä yksi kelalaskuri . 'Single coil' kohta, jota voi kokeilla vaikka 300 uH arvolla. Length tarkoittaa minkä leveydeltä käämilankaa kierretään kelaan (lankaa kylki kylkeen) - tämä määräytyy langan paksuuden mukaan.

Itselläni kelan runko oli 75mm ja kun laitan vaikka 13mm käämityksen leveydeksi (ja 200uH arvolla) niin saan 26kierrosta - käytännössä täytyy kiertää enemmän ja sitten lähteä vähentämään kierroksia ja mittaamaan taajuusaluetta ja pysähtyä kun taajuusalue on kohdallaan. Ja huomoitavaa on että tuo kierrosmäärä on ennen väliulosottoa (eli tehdään silmukka, joka saadaan sitten juotettua diodiin) ja sitten jatketaan vielä minun tapauksessani 25 kierrosta lisää. Mutta tuo nettilaskuri kertoo tuon kierrosmäärän ennen väliulosottoa.

Kelarunkoa ihmettelin aikani ja katselin jo talouspaperirullan pahvihylsyä, mutta se oli liian pehmoinen ja periksiantava. Erilaisia sähkö- ja viemäriputkiakin ehdotettiin, mutta sellaistakaan ei ollut jouten. Mietin sitten että eikö sellaisen putken nyt voi vaikka tulostaa 3D-tulostimellakin. Niinpä rupesin suunnittelemaan 3D-mallinnusohjelmalla kelarunkoa ja tekemään testitulostusta. Lopullisen version tulostaminen kesti 13h, sen verran hidasta hommaa tuo tulostaminen on :)

Kelarungon suunnittelua 3D-tulostinta varten

Ensimmäinen kelarungon 3D-proto tulossa

Lopullinen ja valmis kelan runko 3D-tulostettuna (kesti 13h tulostaa ...)


Sitten olikin aika alkaa käämimään kelaa. Olin ostanut 2 pussia, joissa kummassakin oli 55m 0.3mm lakattua käämilankaa. Yritän lähteä sitä käämilankaa kelaamaan pahvihylsyn päälle, jotta siitä saisin sitten käämittyä langan kelarungolle, ettei se sotkeentuisi. Mutta aikani kun olin kelannut niin tuloksena oli tuollainen hässäkkä, jonka selvittely ei lopulta onnistunut.

Käämilanka kesken rullalle kerimisen solmuun menneenä

Piti alkaa homma uudelleen uudella käämikerällä (viimeiselläni) ja nyt otin varovasti 1,5m kerralla auki, jonka sitten käämien kelalle suoraan, ja pussinsulkijalla aina siksi aikaa kiinnitin kelan ettei se purkautuisi. Mutta eipä toiminut tämäkään ja lopulta oli taas edessä käämilangan selvittäminen. Tätä varten suunnittelin ja 3D-tulostin sitten käämilangalle oman kelan, johon sitä sotkeentunutta (toista) hässäkkää selvittelin - lopulta siihen meni 8h. Tulos oli sitten tässä. Tästä viisastuneena en osta enää käämilankavyyhtiä pussissa vaan sen pitää olla ihan oman rungon päälle rullattuna, mistä se ei pääse sotkeentumaan mitä sellaiselle vyyhdille helposti käy. Ja kangaspäällysteinen monisäikeinen Litz-lanka on tähän hommaan muutenkin parempaa, joten sitä ostan jatkossa.

Toisen vyyhdinkin sotkeennuttua 3D-tulostin rungon ja aloin selvittämään lankaa sen ympärille


Käämilangalle oma kela 3D tulostettuna ja lankahässäkkä selvitettynä

Tämän jälkeen varovasti vähän kerrallaan sain kelarungon käämittyä ja jätettyä lenkin väliulosotolle. Vihdoin kela oli valmis ja muu osuus kidekoneen rakentamisesta saattoi jatkua.

Kela käämittynä kelarungolle, ja väliulosoton silmukka

Väliulosoton silmukkaa piti varovasti raaputtaa että siitä sai lakan pois ja sen sai juotettua kytkinrimasta leikattuun palaan ja sen korvakkeeseen. Tuollaiset korvakkeet helpottaa komponenttien juottamista. Lakan raaputtamisen käämilangasta tein varovasti sivuleikkureilla varoen etten purista sitä poikki. Kannattaa harjoitella jollain ylimääräisellä käämilangan pätkällä ensin, ettei poikkase vahingossa käämilankaa siitä väliulosoton kohdalta :)

Väliulosoton silmukka juotettuna kytkin riman korvakkeiden kautta germaniumdiodiin
Sen jälkeen oli aika kytkeä antennitulo säätökondensaattoriin. Itselläni antennina halusin käyttää olemassa olevaa 42m OCF (Off Center Fed) dipolia, josta koaksiaalisyöttökaapeli tulee sisälle. Sitä olin käyttänyt jo aiemmin DX-kuuntelussakin ELAD FDM-22:n kanssa ja todennut sen ainakin Eurooppa-tasolla ihan toimivaksi. Siitä sitten sopiva BNC-johto, jossa hauenleuat toisessa päässä niin että sain antennin yhdistettyä kondensaattoriin.

42m OCF dipoliantenni yhdistettynä hauenleualla säätökondensaattoriin

Sitten säätökondensaattorista kelalle lähdetiin siten että yhdistettin Kelan tulo säätökondensaattorin runkoon. Myöhemmin tein tähän vielä oman apiko-liittimellä olevan johdonpätkän ja juotin kelan johtoon myös apikon, että sain kelan helpommin ja varmemmin liitettyä runkoon. Tuo ruuvin alla olevan käämilanka tuppasi irtoamaan tai olemaan huonosti kosketuksissa, joka aiheutti vaikeasti diagnosoitavia ongelmia.

Kelan tulo liitettynä säätökondensaattorin runkoon

Sitten maajohdolle banaanirunkoliitin (alla olevassa kuvassa kidekoneen alustan oikeassa yläkulmassa). Maajohdon tein yksisäikeisestä mustasta johdosta, jota minulla oli perinneradioita varten (yksisäikeisyys ei tässä ollut mikään toivottu asia, sillä se on jäykkää, mutta halusin maaväriksi mustan). Kelan toisen pään lähtö kiinnitettiin tuohon maaliittimeen. Ja maaliittimen kiinnitin tuolla yksisäikeisellä mustalla johdolla talon maahan hauenleualla. Sitten väliulosolton diodilta tuotiin johto 2nF kondensaattorin toiseen jälkeen ja maapistokkeesta tuotiin toinen johto kondensaattorin toiseen jalkaan. Jokaisessa liitoskohdassa käytin jälleen juotoskorvakkeita kytkinrimasta. Sitten kondensaattorin jaloista tuotiin johdot banaaniliittimen runkoruuveille, joihin tulisi kuulokkeet. Nyt oli kidekone kytketty valmiiksi.

Kidekone kytketty ja valmis testiin
Kasasin kidekoneen ja antennina on tuo 42m killudipoli ('killu' on nimitys vanhalle yksisäikeiselle puhelinparikaalepille), josta syöttökaapelin keskikarva tuotuna säätökonkkaan. Kuulokkeina kokeilin vähän kaikkia vanhoja jotka minulta löytyy, mutta TA56M (1600ohm) oli ainoa, jolla jotain kuulin. Sain kuuluviin ainoastaan yhden Kiina-aseman, mutta sekin kuului niin hiljaa etten erottanut sanoja vaan ainoastaan intonaatiosta arvasin että kyseessä on Kiina. Juotin jo juotoksia uudelleen ja mittasin ohmi-mittarilla varmistaakseni että olen tuosta kelalangasta onnistunut saamaan lakkaa pois ja yhteys on jokaisesta kelalta tulevalta langalta. Siltä osin kaikki näytti olevan kunnossa.

Sitten toin signaaligeniksestä sini-aaltoa jollain 1000Hz taajuudella (että kuulisin sen) ja koskin eri kohtia kidekoneessa. Erikoista oli se että kun koskin germanium diodia kelan puolelta niin ääni oli juurikin sellainen hyvin hiljainen kuulokkeissa, mutta kun koskin diodissa kuulokkeiden puolelta niin ääni oli kova (käytännössä suoraan kuulokkeeseen). Eli tuo diodi näyttäisi ehkä hiljentävän tuota signaalia joka kelalta tulee. Kiinteänä konkkana on 2nF (eli ohjeen mukaan 2000pF) ja säätökonkkan se about 20-500pF. Kun vein geniksen signaalin säätökonkan antenniliitimeen niin mitään ei kuulunut.

Tämän jälkeen juotin vielä komponentit kertaallen uudelleen ja rakensin tuon runkoliitoksen säätökondensaattorin ja kelan välille apikoliittimillä. Tämän jälkeen kosketushäiriöt eivät enää haitanneet ja kidekone tältä osin toimi. Signaaligeneraattorilla varmistin vielä että signaali kuuluu säätökonkasta. Tosin säätökonkka ja/tai kaikki muu matkalla kyllä vaimentaa melkoisesti signaalia verrattuna kun laitan sen suoraan kuulokejohtoon.

Radio Romania International tuli feidaten, eli hävisi välillä kuulumattomiin ja nousi taas kuulumaan. Kuulin IDInkin (asematunnuskuulutuksen). Nyt vain ihmettelin että mikä ihmeen taajuusalue tähän on tullut. Ongelmana oli etten tuolloin saanut toista asemaa kuuluviin, jonka olisin tunnistanut, enkä voinut varmistaa millä alueella oltiin. Oli siis saatava mitattua resonanssipiirin (säätökonkka+kela) taajuusalue.

Vanhat Neuvostoliittolaiset TA-56M kuulokkeet olivat ainoat jolla kuului edes jotain


Kokeilin kolmella vanhemmalla kuulokkeella ja varmistin kuulokkeiden toimivuuden ensin laittamalla signaaligeneraattorista korvinkuultavaa siniaalto-signaalia suoraan kuulokkeen liittimiin. Ja mittasin myös kuulokkeiden johdoista kuulokkeiden vastuksen ohmeissa.

Omega
- nimellinen 2k ohm, mitattuna johdon liittimistä 3.7k ohm)
- geniksen signaali kuului. Kidekone ei ollenkaan

SAWAFUJI SF-20 (Japan)
- Antoi erikosia tuloksia, 19k ohm mitattuna kuulokkeen liittimistä ja sama toisinpäin antoi 10kohm,
- geniksen signaali kuului. Kidekone ei ollenkaan

TA-56M (Neuvostoliitto versio 60-luvulta)
- Nimellinen 1.6k ohm, mitattuna johdon liittimistä 3.2k ohm
Geniksen signaali kuului. Kidekone kuuluu joskin hyvin hyvin hiljaa.

Kidekoneen äänenvoimakkuuden vahvistamiseen, sitten kun sitä äärimmäisen hiljaista ääntä ei jaksa enää yrittää kuunnella, tarjottiin LM386 vahvistinpiiriä, jota löytyy sekä rakennussarjoina, että noin kahdella eurolla valmiitakin versioita. Toinen vaihtoehto oli käyttää aktiivikaiuttimia, jotka minulla oli se vaihtoehto, kun ne oli tuossa valmiina hyllyssä.

Kidekoneen kuulokesisääntulo yhdistettynä aktiivikaiuttimen plugiin


Kidekoneen äänen vahvistamista nykyaikaisin keinoin - aktiivikaiuttimella
Nyt aloin sitten mittaamaan että millä taajuusalueella tämä kidekone oikein toimii. Mittasin ensin kiinageniksellä, mutta aloin epäilemään jossain vaiheessa mitä se genis oikein puuhaa kun geniksen tönäisyt (se on kevyt muovihärpäke, joka liikkuu kun sen pikkuriikkistä pyöritettävää nappia säätää) aiheuttivat muutosta signaaliin. Siirryin käyttämään samaa HP genistä, jolla nuo kiteetkin aikoinaan onnistuin mittaamaan. Ja skooppina Hameg 303-6 että poissuljetaan liika automatiikka tuloksista, mitä tuo HP digiskooppi (ainakin minulle) helposti tuo mukanaan :) Eli tässä haettiin resonanssitaajuus syöttämällä signaaligeneraattorista 1V voimakkuudella (tuo ei ole niin tarkkaa) taajuutta ja seurataan oskilloskoopista miten taajuus vaikuttaa oskilloskoopissa näkyvään signaalin kasvuun. Resonanssikohtaa lähestyttäessä oskiloskoopilla näkyvä siniaaltoinen käyrä lähtee lähes exponentiaaliseen kasvuun, jonka kyllä huomaa. Se kohta missä oskilloskoopin käyrä on korkeimmillaan on resonanssipiste ja sitten vain katsotaan mikä se taajuus siinä kohdassa oli signaaligeneraattorissa. Tämä tehdään säätökondensaattori aivan auki (levyt täysin ulkona) ja sitten aivan kiinni (levyt täysin sisällä). Näin saadaan resonanssitaajuuden ala- ja yläpää selvitettyä resonanssipiiristä (eli konkan ja kelan yhteisvaikutus).

Tulos oli seuraava

Säätökonkka auki (levyt ulkona)
- resonanssitaajuus 804kHz

Säätökonkka kiinni (levyt sisällä)
- resonanssitaajuus 218kHz

Eli nyt oltiin välillä 218-804kHz. Aika kaukana tavoitellusta 500-1600kHz taajuusalueesta. Tämä tarkoittaa sitä että kela oli (ennen ulosottoa) aivan liian pitkä. Täytyisi alkaa lyhentämään kelaa ja se tulisi tehdä vähän kerrallaan ja mitata aina välissä sen vaikutus. Näin aloinkin tekemään, ensialkuun otin vähän reippaammin ja sitten aloin etenemään lyhentäen aina 5 kierrosta kerralla ja mitaten taas.

Säätökonkka auki (levyt ulkona)
- resonanssitaajuus 804kHz (mistä lähdettiin liikkeelle)
korjaus(eli lyhennys)1:(kierrosmäärä ennen ja jälkeen väliulosoton 68/75) 886kHz
Korjaus 2: (61/25) 947kHz
Korjaus 3:(56/25) 1021kHz
Korjaus 4: (51/25) 1086kHz
Korjaus 5: (46/25) 1147kHz
Korjaus 6: (41/25) 1208kHz
Korjaus 7: (36/25) 1308kHz
Korjaus 8: (31/25) 1419kHz
Korjaus 9: (26/25) 1495kHz
Korjaus10: (21/25) 1651kHz (tämänhetkinen)

Säätökonkka kiinni (levyt sisällä)
- resonanssitaajuus 218kHz (mistä lähdettiin liikkeelle)
korjaus1(eli lyhennys): (kierrosmäärä ennen ja jälkeen väliulosoton 68/25) 244kHz
Korjaus 2: (61/25) 261kHz
Korjaus 3:(56/25) 279kHz
Korjaus 4: (51/25) 298kHz
Korjaus 5: (46/25) 315kHz
Korjaus 6: (41/25) 333kHz
Korjaus 7: (36/25) 360kHz
Korjaus 8: (31/25) 391kHz
Korjaus 9: (26/25) 420kHz
Korjaus10: (21/25) 475kHz (tämänhetkinen)

Lopulta olin halutuissa luvuissa, eli nyt kidekoneen taajusalue oli keskiaaltoalueella 475-1651kHz. Nyt olikin kela jo ihan eri näköinen kun alussa. 78 kierrosta kirjan ohjeen mukaan vei aivan väärälle alueelle ja ei ainakaan nykyajan keskiaaltoalueella ole oikea kierrosmäärä. Lopulta siis ennen väliulosottoa kierrosmäärä oli pudonnut alun 78 kierroksesta 21:een.

Kelan kierroksia poistettu eli kelaa lyhennetty oikean taajuusalueen tavoittamiseksi

Valitettavasti tämän tarkoitti myös sitä että jokainen 5 kierroksen lyhentäminen toi minulle tälläisen n. 40cm pitkän käämilangan pätkän, jolla ei nyt ihan heti ole käyttöä

Käämilangan lyhentäminen kelalta jätti aika monta 40cm pätkää


Nyt kuului sitten hienosti jos useampia asemia, aika pitkälti slaavinkielisiä, ja jotain vähän minun korviin portugalilta kuulostavaa, joka osoittautui kuitenkin Romanian kieleksi.  Olin saanut vasta yhden aseman tunnistettua (Radio Romania Actualitati, ilmeisesti 1422kHz). Päättelin sen siten että säädin tuon aseman kuulumaan niin että se kuului voimakkaasti ja sitten kytkin spektrianalysaattorista (positiivisen) hauenleuan diodin kelan puolelle ja maa kidekoneen maahan. Sitten katsoin missä 100kHz-2000kHz piikkaa korkeiten, ja sen päättelin olevan asema joka on voimakkaimmillaan säädettynä säätökonkassa. Ja se osui 1kHz päähän Radio Romania Actualitatista(riittävän lähelle koska markkerin liikuttaminen spektrianalysaattorissa oli hieman ylimalkaista 'mittausresoluution' vuoksi), jonka ohjelman samanaikaisuuden varmistin web online radiosta (spektrianalysaattorin kuva ohessa ja oik yläkulmassa markkerin taajuus). Noita Actualitati (lähetys)asemia kun on aikamoinen liuta ja on aika vaikea tietää mistä asemasta on kysymys.

Romania Actualitati varmistettuna vielä spektrianalysaattorilla


Hankalaa tämä vanhanaikainen DX-kuuntelu, kun voi kuunnella livenä vain yhtä asemaa kerrallaan :) Toista se on näillä SDR:llä nykyään, joilla voi äänittää suunnilleen koko bandin. Tässähän joutuu valitsemaan yhden aseman jonka IDIn yrittää tasatunnin tietämillä kuulla, ja muita ei sitten pysty samaan aikaan kuuntelemaan. Mutta sitähän se on aikanaan ollutkin.

Kidekone on nyt onnistuneesti rakennettu, saatu kuulemaan radioasema halutulta alueelta. On opittu mittaamaan säätökondensaattoria, resonanssipiiriä ja monta muuta asiaa. Kaikki nämä on perusteita radioiden (etenkin perinneradioiden) opiskelussa. Ja kuten kidekone-keskustelu osoittaa, voi kidekoneita parannella, niiden kelojen Q-arvojen hyvyyksiä mittailla ja trimmailla ja tehdä kokeiluja erilaisilla materiaaleilla, kelan muodoilla ja rakenteilla jne. Jos haluaa pidättäytyä 'alkuperäisessä' eli kuunnella kidekonetta vanhoilla kuulokkeilla autenttisesti, niin sekin on ok. Mutta itse haluan vahvistaa kidekoneen ääntä kuullakseni asemat paremmin. Toistaiseksi tämä tapahtuu aktiivikaiuttumilla, mutta Harrastelijan Radiokirjassa (Harrastelijan radiokirja 1950)  seuraavana olisi yhdellä putkella toteutettava kidekoneen paristokäyttöinen vahvistin, eli ehkä jossain vaiheessa teen kidekoneella kaveriksi sellaisen. Tai sitten menen suoraan yksiputkisen vastaanottimen rakentamiseen. Kaikenkaikkiaan kidekoneen rakentaminen yllätti mielenkiintoudellaan ja myös sillä, kuinka paljon se tuntui innostavan monia muitakin :)