Mysteeriradio, L.W.Sarkki, talvisota ja Kouvolan sotilasradiomuseo

Mysteeriradio nimen saanut sotilasradio

2019 sain käsiini radion, joka alkuun näytti vain yhdeltä kukkopilli-tyyppiseltä radiolta (Kukkopilli, eli VRKH P-12-12u). En ajatellut sen olevan mitään ihmeellistä tai harvinaista. Suomen Radiohistoriallisen seuran foorumilla esitin kysymyksen, että tunnistaisiko joku tämän radion. 

Radion ulkoiset mitat ovat 30,5 x 30,5 x 14,5 cm

Paino tasan 5kg (100g tarkkuudella)

Nopeasti tuli kommentti, että tämä on nähty vain jossain vanhassa kuvassa ja että tämä on huippuharvinainen. Muttei edelleenkään tarkempaa tietoa siitä, mikä radio on kyseessä. Yle arkistosta löytyy kuva tästä radiosta, mutta siinäkin on kuvateksti virheellinen ja radion sanotaan olevan P-12-12 mitä se ei ole. Tästä alkoi mielenkiintoinen foorumikeskustelu ja aprikointi radion lisätietojen selvittämiseksi.

Yle Elävän arkiston sivulla oleva kuva vuodelta 1940

Radiossa oli sisäpuolella skema, jonka piirtämisen päivämääräksi oli merkitty 12.3.1940. Eli talvisodan toiseksi viimeinen päivä. Putkista arvioksi annettiin '1 kpl kaksoistriodi (lähetin) , 1 kpl kaksoistriodi RXn ilmaisin ja äänitaajuus ja 1 kpl pentodi pääteputkena / modulaattori tai vastaavia. Virityspiirit viittaavat samoille tienoille kuin Kukkopillissä'. 

Merkintä 'Kevyt C-asema' nimitys viittaa suoraan armeijan pataljoonaradioon ja selittäisi erilliset lähettimen ja vastaanottimen virityksen, jota pyrittiin suosimaan ylemmän johtoportaan radioissa.

Päiväykset näyttäisi olevan: 'Piirtänyt 12.3.1940' ja 'tarkastanut 12.3. 1941'. Molemmat L.W.Sarkki. Tuo ei selvinnyt ihan heti ja vaati 'käsiala-analyysiä', joka tässä tapauksessa tarkoitti vanhojen käsinkirjoitettujen kirjainten mallien löytämistä yhteistyössä foorumilla ja niiden vertaamista. Erityisesti S-kirjan oli haastava. LWS mahdollisuuden toi esiin L.W.Sarkin veljen lapsenlapsi, joka kertoi Sarkin olleen sama henkilö, joka K.S. Sainion kanssa selvitti Viipurin radiomiinojen toiminnan. Episodi, minkä tuloksena päädyttiin soittamaan Säkkijärven polkkaa miinojen toimintataajuudella.

Tässä kuvia radion sisältä

Se, että laite oli rakennettu 'hajakytkentänä', eli ei kovin siististi tehtynä, vahvisti epäilyä siitä, että kyseessä olisi prototyyppi. Sota osoitti radion ylivoimaisuuden etulinjan viestivälineenä ja tämä prototyyppi oli nähnyt päivänvalon parin kuukauden kokemusten perusteella. Joten nopeita on oltu.

Joku muisteli nähneensä saman radion Säkylän talvi- ja jatkosotamuseossa, ja oli jopa löytänyt kuvan radiosta vuodelta 1998 (kuvasta ei selviä missä kuva on otettu), mutta ollessani yhteydessä tuohon museoon minulle vahvistettiin, ettei heillä ole samanlaista radiota.

L.W.Sarkki OH2NG istuu kuvassa äärimmäisenä oikealla

L.W.Sarkki eli Lauri Walter Sarkki, ent. OH2NG oli YLE:n palveluksessa. Hän oli perustamassa Kakkosten Kerhoa OH2AA v. 1930.  - Kuvakin löytyy Kakkosten Kuistin kannesta v. 1980, 50-vuotisjuhlanumero (kuva yllä).

Kiitos kaikille, jotka tässä matkan varrella autoitte tämän radion tietojen selvittämisessä. Tämä oli mahtava yhteisponnistus ja hyvin mielenkiintoista. Kaikkia yksityiskohtia radion syntymisen syistä ja sen elinkaaresta ei ole tiedossa, mutta nyt ainakin tiedämme että radiota on ollut suunnittelemassa L.W. Sarkki OH2NG, joka on merkitty radion piirtäjäksi. Ja tiedämme myös sen, että tämä on YLE:n laboratorion tuotoksia, todennäköisesti prototyyppi. Radio näyttäisi olevan piirretty talvisodan toiseksi viimeisenä päivänä 12.3.1940, joten radiota on alettu suunnittelemaan oletettavasti kiireessä (huomioiden talvisodan lyhyys). Mutta miksi tämä malli kehitettiin, onkin sitten oma kysymyksensä. Ja tähdättiinkö sillä talvisodan aikana havaittujen puutteiden korjaamiseen vai katsottiinko jo tulevaisuuteen? Monta kysymystä on vielä vaille vastausta tämän radion osalta.

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin ratkaisuun, jonka uskon suojaavan radiota parhaiten jälkipolville, ilman että joku tulevaisuuden perikunta (esim. omani tai joku muu) heivaisi moisen 'romun' jätelavalle ymmärtämättä sen historiallista arvoa. 

Luovutin radion 10.7.2022 Kouvolan sotilasradiomuseolle, jossa se on sitten nähtävissä kaikille siitä kiinnostuneille tulevinakin aikoina. Käykääpä sitä sitten katsomassa, se kun näyttää olevan ainutlaatuinen kappale. Radiota oli vastaanottamassa Sotilasradiomuseolta Kari Syrjänen OH5YW

Mysteeriradion luovutus Kouvolan Radiomuseolle Kari Syrjänen OH5YW
vastaanottamassa mysteeriradiota Dimi Doukasilta OH2DD

Museolla Kari Syrjänen ystävällisesti kierrätti sotilasradiomuseon kertoen mielenkiintoisia tarinoita siitä miten erilaiset radiot olivat sattumien kautta päätyneet museolle. Moni radio ihan tarkoituksenmukaisesti lahjoitettuna tai testamentattunakin, mutta myös sattuma on ollut pelissä, etenkin muutamien erittäin harvinaisten radioiden löytymisessä.  

Museokierros menossa ja hyllyt notkuvat toinen
toistaan mielenkiintoisempia radioita tarinoineen

Erityisesti sotilasradioiden moninaisuus ja kattavuus erottaa tämän museon useasta muusta radiomuseosta. Toki niitä tavanomaisempiakin radioita esillä oli lukuisia eri aikakausilta.

Taustalla vain yksi monista sotilasradiohyllyistä

Myös perinteisempiä 'tavallisten ihmisten' radioita löytyi lukuisia (tässä vain pieni osa)

Samalla pihalla ja samaan museokokonaisuuteen kuuluva kotimuseo oli myös mielenkiintoinen. Siellä oli eri huoneissa eri vuosikymmenien huoneet kalustettu, radioita myöten. Yläkerrassa olikin sitten radioamatöörille erityistä nähtävää, kuten autenttinen Axel Tigerstedtin radioasema. 

OH5NW eli Axel Tigerstedtin radioasema

Samoin siellä oli Radiomuseon radioamatööriasema OH5K

Radiomuseon radioamatööriasema OH5K

Sotilasradiomuseon sotilas- ja perinneradioasemalta käytetään myös sotilaradiokutsua OI5PRM.

Lopuksi esittelin Karille toisenkin 'aarteen', joka minulle on kulkeutunut. Eli Saksan Armeijan ensimmäisen maailmansodan aikainen kenttäpuhelimen paristolaatikko. Kun olin nähnyt että sekin museon kokoelmaan sopisi, luovutin myös sen museolle.

Feldsprechbatterie 16 tutkittavana ja osoittautui niin mielenkiintoiseksi ja hienoksi esineeksi että siirtyi myös osaksi museon kokoelmaa

Feldsprechbatterie 16 

Feldsprechbatterie 16 

Feldsprechbatterie 16 

Museossa käynti oli mukava muutama tunti suuntaansa sunnuntaiajelu. Paljon mielenkiintoista nähtävää, ilo tutustua Kariin ja muihin museon ihmisiin. Ja tulipa kutsu siellä ollessa osallistua sunnuntaikahveille muiden hamien kanssa, joka oli oikein mieluisa lisä päivälle. Paluumatkalla pysähdyttiin julmetun suuressa Kouvolan Prismassa, joka on kivenheiton päässä museosta. Ja sitten tultiin maisemareittiä pääkaupunkiseudulle Korian, Elimäen kautta 6-tietä ja sitten lopulta Porvoon läpi, jatkaen vanhaa Helsingintietä (170). Matkalla pääsi pysähtymään ja ottamaan muutaman kuvan keskikoon filmille, kun silmiin sattui sopivan mielenkiintoinen vanha latomainen rakennus. Suosittelen ehdottomasti käymään museolla. Ja kannattaa vinkata Karille tulemisesta, nimittäin jos hän pääsee paikalle, niin kierros on erityisesti radioharrastajalle vieläkin antoisampi.

Kouvolan koti- ja radiomuseon tiedot (jonka yhteydessä sotilasradiomuseo) löytyvät täältä. Museo sijaitsee kauniilla museokorttelialueella, Pajaraitti 1, Kouvola.

Radioamatöörilaitteita kiertoon

Välillä tulee hommattua jotain sillä ajatuksella, että tuon kanssa voisin tehdä sitä ja tätä. Osa hommatuista välineistä päätyykin ajateltuun tehtävään, mutta osa päätyy pikaisen testin jälkeen hyllyyn pölyyntymään. Ja kun niitä on muutaman vuoden siinä katsellut, tulee mieleen että ehkä parempi tehdä palvelus yhteisölle ja laittaa laite kiertoon, sen sijaan että seisottaa sitä vailla käyttöä. 

Näin tapahtui nyt RM Italy HLA-300 Plus linukalle. Minulla on QTH:ssa käytössä saman valmistajan BLA-350, jossa on vain verkkovirtamahdollisuus, toisin kuin tuossa myyntiin menneessä HLA-300, joka toimii 12-14V jännitteellä, eli on myös akkukäyttöinen tarvittaessa. Mutta koska tuo HLA-300 oli odottanut sen verran kauan hyllyssä, ajattelin ettei ole järkeä sitä seisottaa pidempään turhan panttina. Periaatteessa nuo 100W mobilerigit riittävät saamaan äänen kuuluviin puskastakin, jos QRP:llä ei yllä.

HLA-300 Plus vaihtoi omistajaa

Samoin myyntiin meni Yaesu FT-817ND, joka on legendaarinen QRP All-mode rigi ja paljon oheistuotteita, niin että päätin että sen myyn ainoastaan kokonaisuutena, sillä se on sen verran täydellinen ja ainutlaatuinen paketti. Tätä kirjoittaessa tämä ei ole vielä mennyt. Se vaatii aina sen, että sopiva ostaja osuu kohdalle ja hinta on sopiva molemmille osapuolille. Syy myyntiin lähinnä se, että minulla oli kaksi QRP rigiä, joista jäljelle jäävä on Elecraftin KX3, jossa minulla on myös Pan-adapterinäyttö PX3.

Yaesu FT-817ND oheistarvikkeineen päätyi myös myyntiin

Myös 100W mobilerigejä minulla oli kaksin kappalein, Yaesun FT-857D sekä ICOM IC-706MKIIG. Näiden välillä mietin pitkään, että kumman pidän ja kummasta luopuisin, sillä molemmilla ollut hyvin vähän käyttöä. Kummassakin on puolensa. Pidän 857:aa aavistuksen parempana, mutta päätin kuitenkin luopua juuri siitä.

Myös FT-857D pääsi kiertolistalle

Radioista ja muista laitteista luopuminen on aina vähän hankalaa. Sitä pelkää heti kohta laitteen myytyään katuvansa myyntiä. Näin minulle kävi, kun ostin ja sitten noin vuoden jälkeen myin FT-1000MP Mark V:n. Harmitti sen verran jälkeenpäin, että oli pakko ostaa se uudelleen. En saanut samaa omistamaani takaisin, mutta aika lailla täsmälleen samanlaisen (tosin filttereitä tässä nykyisessä enemmän). Sekin menee rooliltaan päällekäin Icomin IC-7300 eli kansanradion kanssa, eli vähän vuorottelen, kumpaa käytän HF-yhteyksissä. Mutta paitsi että FT-1000MP Mark V on aika massiivisen näköinen radio, jossa kaikki napit on naamataulussa, se on myös äänensävyltään tummempi, eikä taustasuhinat ym ole ihan niin teräviä ja häiritseviä kuin nykyaikaisissa radioissa - vaikkei se mikään putkivehje olekaan. Sen sijaan IC-7300 on hyvä jos kisailee, kun siinä näkee spektrinäytöltä missä kohtaa löytyy muita asemia. Lisäksi se on ylivoimaisen helppo digimodeilla, kun siitä saa suoraan USB-kaapelin tietokoneeseen, ilman mitään väliboxi ja johtohässäköitä, ja ei aikaakaan niin olet jo napsuttelemassa FT-8 kusoja. Lisäksi IC-7300 on minulla DX-kuunteluväline myös silloin, kun en jaksa käynnistellä erillistä 'radio'-läppäriä ja Elad FDM-S2 purkkia sitä varten. Pidän huomattavasti enemmän erillisradioista, jotka eivät tarvitse tietokonetta. Ja DX-kuuntelussa 7300 on siitä hyvä, että audioklipit radioista (tai taajuuden tallennus) onnistuu rec nappia painamalla, tallentuu SD-kortille, ja on helppo siitä siirtää sähköpostiin QSL-verifiointia varten radioasemille. Se mitä se ei tee (vs ELAD) on laajemman taajuuskaistan tallentaminen kerralla myöhempää kuuntelua varten.

Jokseenkin syklistä minulla ollut tämä harrastus laitteiden suhteen. Välillä ne vähenee ja välillä niitä kertyy ja sitten täytyy taas laittaa niitä kiertoon, koska sekä pöytä- että varastotila on hyvin rajallinen. Ja aikaa myöten näkee mikä milläkin hetkellä toimii ja miellyttää. Tämäkin yksi osa harrastusta, joka tekee siitä mielenkiintoisen. On niin monenlaisia välineitä, joilla tätä harrastustamme voi harrastaa, ja niihin on ihan hauska tutustua. Lisäksi osto- ja myyntitapahtumissa tutustuu uusiin ihmisiin, mikäli heitä pääsee tapaamaan.

EDIT: molemmat Yaesut (817ND ja 857D) myin heti kohta tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Samoin FT-1000MP Mark V.

Valintani SRAL hallitukseen 2020-2023

 

Katso syyspäivien video täältä

SRAL syyspäivät olivat Riihimäellä lauantaina 14.11. Tapahtuman järjesti OH3AD Riihimäen kolmoset. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, korona-ajan olosuhteisiin nähden, joka rajoitti osallistujamäärää, vaikeutti nokkakusoilua (ihmisiä oli hankalampi tunnistaa maskit kasvoilla) ja esti kirpputorin pitämisen, jota pidän aina kohokohtana :)  Esitykset keskittyivät suurimmaksi osaksi radioiden etäkäyttöön, joka olikin teemana. Itse menin sinne 9:30, mutta pystyin olemaan vain 12:30 asti. Loput katsoin sitten illalla kun pääsin koneen ääreen. Onneksi tilaisuus videoitiin ja tallennettiin, jotta esitykset pystyi katsomaan jälkeenkin päin. Tästä vastasi Nuorisotiimi, joka jälleen kerran osoitti aktiivisuuttaan ja hyvää ham-spiritiä. Päivän esitykset ja kokous youtubessa löytyy ylläolevasta videokuvasta. Näköjään ihan koko päivän esityksiä (päivän ensimmäisiä) ei tällä videolla ole.

Mieleenpainuvimpia esityksiä itselleni oli Michaelin ja Affen esitys 'Domestic Dominatorista', joka jatkaa näitä kiertopolarisaatio-antennien sarjaa, tuoden nyt 160m antennin 1kW tehonkestolle. Toinen oli Nikon OH2GEK esitys hänen omasta henkilökohtaisesta sekä erillisestä kilpakerhon CR2X remote-asemista. Niko kutsui omaansa 'sunnuntaiworkkijan DX-asemaksi', mutta minusta se oli kyllä kaikkea muuta. Minulle se oli jo hyvinkin high-end kontestiasema, mutta Niko on tietysti nähnyt ja käyttänyt ihan oikeita kontestiasemia, joissa jo pelkät masto- ja antennivarustukset ovat aivan omaa luokkaansa. Eli mittapuu on ehkä aika erilainen kuin itselläni :) Nikolla itsellään on Flex 6600 ja tuolla kontestiasemalla on sitten Flex 6700. Ja Maestro sitten käyttöliittymänä. Olen Nikon radion ja Maestron nähnytkin ja onhan se aivan omaa luokkaansa oleva kokonaisuus tänä päivänä, yhdistettynä vielä useammalla suuremmalla ulkoisella näytöllä. Softaradioihin liittyy aina toki myös softan hyvät ja huonot puolet ja tekniikan etunenässä kulkiessa törmää myös siihen, että kaikkia ominaisuuksia ei ole ehditty vuosia testata ja bugejakin aina välillä löytyy. Toisaalta radio saattaa uudistua täysin uudeksi radioksi pelkällä softapäivityksellä. Itselläni, paitsi hinta, niin myös antennien surkeus hillitsee, koska minulla Flexin käyttö olisi kuin ajaisi Ferrarilla pihakadulla, eli jokseenkin sama millä sitä niitä nopeuksia ajaisi - sama pätee radioihinkin antennien ollessa parhaimmillaankin vain auttavat :) Mutta konseptina Flex on kyllä kiinnostava ja siihen suuntaanhan tässä voimakkaasti ollaan menossa. 

Päivän loppupuolella oli ansioituneiden henkiöiden palkitseminen, jota arvostan suuresti. On kiva että vapaaehtoistyössä, josta ei sinänsä palkkaa makseta, kuitenkin huolehditaan siitä, että tekeville ja aikaansa harrastuksellemme uhraaville annetaan tunnustusta. Ja ihan hyviä valintoja palkintojen saajiksi olikin. Erityisesti ilahdutti se että Tiiti OH3HNY:n suuri ja pyyteetön panostus nuorisojäsentemme hyväksi, ja aktiivisuus monella muullakin harrastuksemme alueella, huomioitiin. Lopulta päivä päättyi sitten yhdistettyyn kevät- ja syyskokoukseen, kevätkokouksen jäätyä (keväällä) valitettavasti pitämättä koronan vuoksi. Aivan lopuksi oli sitten sekä puheenjohtajavaalit ja myös hallitusvaalit kahden erovuorossa olevan hallituksen jäsenen tilalle. Puheenjohtajaksi valittiin Jorma Saloranta OH2KI ja hallitukseen Jari OH2EXE ja olipa melkoinen joukko antanut ääneni myös minulle, eli seuraavat 3 vuotta on sitten SRAL hallitustyöskentelyä, jossa toivon erityisesti pääseväni vaikuttamaan SRAL yhteistyöhön muiden järjestöjen ja organisaatioiden kanssa. Sekä kehittämään ja edesauttamaan kerhojen strukturoitua työskentelyä (suunnitelmallisuutta ja tiedottamista), yhteis-etäkäyttöasemien syntymistä ja radioamatöörien yhtenäisyyttä

ERITYINEN KIITOS KAIKILLE JOTKA ÄÄNESTIVÄT MINUA HALLITUKSEEN!

Dimi OH2DD

Ehdokkaana SRAL hallitusvaaleissa 2020 - tarkemmin ajatuksiani

SRAL VAALIT 2020

Olen halunnut pitää tämän blogin vapaana kaikesta liittoon ja 'politiikkaan' liittyvästä. Ja keskittyä varsinaiseen harrastukseen. Olen tänä vuonna kuitenkin ehdokkaana hallitusvaaleissa ja on ehkä paikallaan tuoda vähän esiin ajatuksiani, jotka eivät tuohon muutaman sadan sanan esittelytekstiin mahdu. Jos SRAL ja hallitusvaalit eivät ole kiinnostavia niin pyydän vain hyppäämään tämän kirjoituksen yli :) Joskin toki toivon että jokainen Suomessa oleva radioamatööri liittyisi ja olisi SRAL jäsen, jotta olisimme yhtenä rintamana harrastuksemme jatkuvuutta suojelemassa. SRALiin voit liittyä täältä

Tässä tuo esittelyteksti vielä pohjana sen jälkeen kirjoittamalleni osuudelle näkemyksistäni:

'Radioamatööriuraltani olen nuori, luvat sain 2014. Mutta haavenani se oli jo 34 vuotta. Minulle se on yhdistelmä kiinnostavaa radiotekniikkaa, avaruussäätä, ilmakehän ilmiöitä, antennitekniikkaa, kansainvälisyyttä, kielten opiskelua, maihin ja kulttuureihin tutustumista ja yhteisöllisyyttä. Hienoa on kuinka hamit herrasmiehiä ja -naisia, kohteliaita bandilla, kannustavia ja aina helposti toisiaan auttavia. Vaikka poikkeuksia on, tämä on kuitenkin pääsääntö.

Kun olet hami, olet osa maailmanlaajuista yhteisöä ja muiden hamien ovet avutuvat ympäri maailman. Rajat, uskonnot, kielierot, kulttuurierot unohtuvat, kun pidetään kusoja. Harrastuksemme ja yhteisömme ei ole staattinen. Radioamatööri on edelläkävijä ja toivotankin uudet harrasteemme alueet tervetulleiksi, niin digimodet kuin DMR:t, perusasioita (CW, SSB) unohtamatta.

Tulevaisuuden suurimmiksi uhkiksi näen taajuuksien menettämisen kaupallisiin tarkoituksiin sekä epäsuotuisat lainsäädännölliset muutokset. Tämä yksin on syy jokaiselle hamille olla yhtenäinen osa liittoamme. Tulevaisuudessa näen selviämismahdollisuudeksemme vähenevän jäsenmäärän myötä että a) yhdistämme voimamme muiden läheisten liittojen ja yhdistysten kanssa kuten DX-Liitto ja SRHS (olenkin myös näiden molempien jäsen: kolmoisjäsen) b) Haemme yhteistyötä ja lisää harrastajia erilaisista järjestöistä ja yhdistyksistä. Innovoimme myös erilaisia tapoja harrastaa, lupia myöten.

Olen 50v tietotekniikan ammattilainen, naimisissa, 3 lapsen isä ja 2 lapsen isoisä. Muita harrastuksiani ovat nörtteily, musiikki-instrumentit, äänittäminen, elektroniikkarakentelu, valokuvaus, toiminnallinen urheiluammunta ja Vapepa. Hallitustyöskentelyssä voin antaa panokseni Hami-yhteisöllemme.'

Seuraavassa näkemyksiäni, jotka minulle ovat muodostuneet harrastukseni aikana. 

Harrastuksemme 4 suurinta uhkaa, jotka ylittävät kaiken muun vakavuudessaan:

1) Jäsenistömme ikärakenne, jossa valtaosa on 'varttuneempaa' väkeä. Nuoriakin on harrastukseen saatu, mutta edelleen ikärakenne muodostaa ongelman liiton tulevaisuudelle. Tämä ei ole ainutlaatuinen ongelma, vaan melko yleinen monessakin harrastuksessa, jotka eivät ole 'kuuminta hottia' suurelle yleisölle. Ja kun toisaalta nykyään tavallaan 'harrastusten määrä ylittää harrastajien määrän', eli ihmisille on tänä päivänä avoinna lähes lukematon määrä harrastusmahdollisuuksia, jotka kilpailevat ihmisten vapaasta ajasta.

2) Taajuuksien menettäminen. Tämä on yksi merkittävimmistä uhkista, sillä kaupalliset toimijat hamuavat itselleen lisää taajuusalueita ja tuovat osaltaan lisää mahdollisia 'häiriötekijöitä' bandeille, kaventaen toiminta-alueitamme.

3) Harrastuksellemme epäsuotuisat lainsäädännölliset muutokset. Tällaisia on uhkana tulla jatkuvasti ja näiden, kuten myös taajuuksien suhteen on oltava tarkkana ja yhteisenä rintamana vaikuttamassa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Viimeisimpiä ovat olleet esim. tieliikennelain uudistus, jossa autorigin käyttäminen ajon aikana langallisella mikrofonilla näyttäisi olevan kiellettyä: 'Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tai raitiovaunun kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää viestintävälinettä siten, että pitää sitä kädessään.'

4) Kasvavat sähköiset häiriöt asuinympäristöissämme. Tämä, sekä ikärakenne (mahdollisuus antennien ylläpitoon), johtaa enenevässä määrin siihen että remote-asemien tarve ja käyttö yleistyy. Samalla myös jaettujen asemien tarve kasvaa, jossa kerhoilla on mahdollisuus olla toteuttavana osapuolena ja tarjota palvelua jäsenilleen. Tätä kehitystä SRALin kannattaa tukea pyrkien varmistamaan lainsäädännöllisesti suotuisat puitteet tämän toteuttamiseksi myös tulevaisuudessa.

Keinoja tulevaisuudessa toimintamme turvaamiseksi, aktivoimiseksi ja äänen kuulumisen vahvistamiseksi:

Yhteistyö..:

1) sisaryhdistystemme kanssa, kuten Suomen DX-Liitto ja Suomen Radiohistoriallinen Seura. Tätä olenkin ollut parin vuoden aikana edesauttamassa. Ja samaa kannattaa laajentaa myös muihin läheisesti harrastukseemme liittyviin yhdistyksiin, joissa yhteinen nimittäjä on rakkaus radioon, sen laajassa merkityksessä.

2) muiden 'tukevien' toimijoiden kanssa, joihin lukeutuvat Partio, Martat, Karavaanarit, autoilu yleensäkin, prepperit, retkeily/eränkävijät, matkailutoiminta (koti- ja ulkomaat)

3) Valmiustoiminta esim. Puolustusvoimat (alokkaiden kurssittamisen ja tutkintojen tukeminen), MPK, Poliisi ja Pelastuslaitos (Turva-kriisiviestitystoiminta), SPR (Vapepa) ja myös STUK

4) Opetushallituksen ja kunnallisen koulutoimen sekä yksittäisten koulujen kanssa radioamatööriharrastuksen viemiseen osaksi opetussuunnitelmaa. Harrastuksemme tukee hyvin montaa perusopetuksen aluetta (kielet, kulttuuri, fysiikka, liikunta, 'kansalaisosaaminen' valmiustoimintana). Radioiden operointitaidon tulisi olla osana peruskouluissa opetettavia 'kansalaistaitoja'. Sen ei tarvitse olla radioamatöörilupien suorittaminen (joskin se voidaan mahdollistaa), vaan pikemminkin se että radiot ja niiden oikea operointi on kaikille opetettu perustaito, jota voi lähteä syventämään sitten kurssien ja lupien kautta. Tähän liittyy myös arviointi ja selvitys, joka olisi hyvä tehdä, että voidaanko operointia varten löytää kevyempi lupamenettely, joka toimisi tietyille tukijärjestöille riittävänä 2nd operator tyyppisenä lupana. Mutta olisi enemmän kuin pelkkä nykyinen second operator mahdollisuus, sillä tässä kohtaa luvan haltija olisi saanut riittävän koulutuksen toimia second operatorina, ilman välitöntä valvontaa ja opastusta  tilanteessa. Kuitenkin niin että tähän liittyisi tiettyjä rajoitteita, rakentamisen ja täysin itsenäisenä toimimisen (1st operator) osalta. Tällä pyrittäisiin madaltamaan tiettyjen (poikkeusolojen) ryhmien osaamisen ylläpitoa ja radion käyttöedellytyksiä. Ongelmaton tämä ei ole, sillä lähettävä laite on aina oltava osaavissa käsissä tai valvonnassa, mutta ehkä selvityksen arvoinen asia isommassa kuvassa.

5) Kaupallisten toimijoiden kanssa, kuten RA-tuotteiden kaupat, jotka voisivat enemmänkin järjestää SRAL jäsenistölle ja kerhoille tuote-esittelyja, hyödyntää uusien tuotteiden arvioinneissa. Mutta myös harrastustamme muuten tukevat toimijat, esim. Ilmatieteenlaitos, Vaisala, Metsähovin Observatoria, Yliopistot, Teleoperaattorit ja muut valmistajat ja palveluntuottajat. 

Kerhojen osalta:

- Aktiivinen yhteydenpito kerhojen kanssa niiden aktiivisuusasteen ja toiminta-alueiden ymmärtämiseksi, listaamiseksi ja tukemiseksi
- Ajantasainen lista kerhojen todellisesta tekemisestä ja aktiivisuudesta ja elmeri-mahdollisuuksista (nimettyinä), jotta uusi harrastaja voi matalalla kynnyksellä löytää itselleen sopivan kerhon mahdollisimman läheltä
- Etäasemana toimimisen tukeminen (ohjein, oppain, suosituksin, ehkä keskitetyin hankinta-alennuksin, neuvoteltuine kerhoalennuksineen tms)
- RA-kurssien pitäminen, jotta koulutustoiminta olisi Suomen tasolle riittävän kattavaa ja osaavia kouluttajia olisi myös riittävän paljon eri alueilta ja eri ikäryhmistä

Monimuotoisuus:

- Harrastuksemme on aina ollut edelläkäymistä. Olemme olleet uraauurtavia uusien teknologioiden hyödyntämisessä ja innovoimisessa. Tämän vuoksi toivotan tervetulleeksi kaikki uudet ja vanhat harrastuksemme muodot, sillä radioamatöörien kuuluu pysyäkin tekniikan edelläkävijöinä tulevaisuudessakin.
- On totta että digimode on siirtänyt joitain harrastajia pois CW:stä ja SSB:stä, mutta toisaalta edelleen on CW:llä ja SSB:llä vasta-asemia. Ja monilla 'ilmiöillä' on tapana olla kausittaisia. En myöskään näe, että harrastuksemme on koskaan ollut tai sen pitäisikään olla muuttumaton ja jäädä junnaamaan paikalleen johonkin tiettyyn aikaan ja tapaan harrastaa.
- Monimuotoisuus harrastuksessamme on yksi sen rikkauksista. On niin monta tapaa harrastaa rakasta harrastustamme ja itsekin olen kokeillut erilaisia menetelmiä ja modeja. Ja palannut sitten siihen mikä itselle on tuntunut omimmilta juuri tähän aikaan. Tulevaisuudessa se voi taas olla jotain muuta ja se tekee tästä vain jännittävämpää ja mielenkiintoista.
- En tuomitse ketään siitä, että hän haluaa harrastaa jollain tietyllä tavalla. Päinvastoin olen iloinen siitä, että me kehitämme ja kehitymme.
- Kaikesta digistä huolimatta minua kiinnostaa oppia myös CW ja tiedän että myös nuoremmat harrastajat, huolimatta  siitä ettei CW:lle ole enää osaamispakkoa tutkinnon läpäisemiseksi, ymmärtävät sen tehokkuuden ja pitävät myös kunnia-asiana osata se yhtenä monista modeista.

Koulutuksen osalta:

- Etäkurssien mahdollistaminen, joka tuo tasa-arvoa valtakunnallisesti asuinpaikasta riippumatta.
- Selvittäminen tutkinnon etävastaanottamisen mahdollistamisesta samasta syystä, jotta tutkintoon matkustaminen ei muodostu kohtuuttomaksi vaatimukseksi.
- Koulutus on yksi tehokkaimmista tavoista saada jäseniä.
- Koulutuksen tulisi olla yhteneväistä, yhdenmukaista, mahdollisimman tasalaatuista JA tähdätä siihen että valmistuva radioamatööri liittyy luonnollisena toimenpiteenä ja kunnia-asianaan osaksi radioamatöörien yhteistä etujärjestöä ja yhteisöä SRALia.

Uramahdollisuudet:

- Vahvistamalla yhteistyötä ja tuoden esiin erilaisia kaupallisia toimijoita ja luomalla aktiviteetteja näiden kanssa (tutustumiskäyntejä, hacking tapahtumia tms) voidaan radioamatöörit ja yhteistyökumppanit tutustuttaa toisiinsa. Ehkä avata tätä kautta mahdollisuuksia ja ovia ja tuoda esiin myös uramahdollisuuksia.
- Nämä yritykset voivat myös toimia sponsoreina erilaisia tiloja järjestämällä tapahtumiin, toimittamalla materiaaleja harrastajien tutkimuksiin/toteutuksiin/testeihin ja olemalla näkyviä toiminnassamme
- Jo historiassa Suomen tekniikan kärkiyritykset ovat olleet radioamatöörivetoisia tai vähintään heidän tukemia ja tämän kehityksen soisi olevan näin myös jatkossa.

Näkyvyys:

- Tärkein näkyvyyden keino tänä päivänä on uusille radioamatöörisukupolville Internet. Ja siellä erityisesti videot. Perinteiset mediat, vaikka valtakunnallisetkin on nykyään enemmän meidän vanhempien sukupolvien media, joka ei tavoita nuorta sukupolvea kovinkaan vahvasti. 

Viranomaiset:

- Yhteistyö viranomaisten kanssa on ehdottoman tärkeää juurikin taajuuksien ja harrastuksemme 'lain suojan' takaamiseksi. 
- Toimimalla myös yhteiskuntamme sekä valtakuntamme että maailman katastrofien apuna, luomme erityisen syyn valtio-tasolla tukea toimintaamme.

RA-Lehti:

- Lehden osalta olen sitä mieltä että lehti pitäisi mahdollistaa sekä paperi- että PDF-versiona. 
- Lehden materiaaliehtoja tulee päivittää niin että kaikki lehteen tulevat jutut antavat automaattisesti samalla luvan jutun julkaisemiseen paperi- ja digimuodossa (sekä arkistoimisen ja jakamisen arkistosta jäsenille). Ja vain tällaiset artikkelit julkaistaisiin.

- Miksi en poistuisi ihan vielä kokonaan paperista? Siksi että...: 

a) Meillä moni jäsen on ilmaissut haluavansa lehden myös paperina (itsekin pidän paperilehdestä ja näen siinä aika vaikeasti voitettavia ominaisuuksia mitä tulee 'käyttöliittymään'). Toisaalta ymmärrän sen ettei se ole ympäristöystävällinen tapa nykyaikana ja meidän on pyrittävä tuokin näkökulma huomioimaan tulevaisuudessa ja löydettävä tähän paras mahdollinen ratkaisu.
b) Lehden siirtäminen sähköiseksi pitäisi olla ihan jotain muuta kuin staattinen PDF versio, sillä sen luettavuus ei ole paras mahdollinen. Lehden pitäisin kuitenkin erillään 'dynaamisista' blogeista ja web-sivuista, joka usein tulee vastauksena tähän. Itse toivoisin että vanhat lehdet olisivat myös sähköisenä, jotta niitä ei tarvitsisi säilöä. Valitettavasti aiemmat lehtien tekijänoikeusehdot eivät aina salli kovin helposti digitointia, jos joukossa on juttuja, joissa tekijä on kieltänyt juttunsa julkaisun sähköisesti.
c) Tuntuma itselläni on että moni järjestö on kokenut surkean lopun kun lehti identiteettinä on muutettu 'elektroniseksi', kun monen mielestä ainoana näkyvänä hyötynä saatu lehti jäsenmaksun perusteena häviää (jossa aika vakavasti unohdetaan nuo 4. tärkeintä uhkaa, joiden vuoksi SRAL myös on olemassa, ei vain lehden vuoksi)
d) Itsekin erittäin paljon tietotekniikan kanssa touhuavana, tai siitä huolimatta, pidän paperikäyttöliittymästä lehdissä - sen ovat todenneet myös tietotekniikankin lehdistö, joista paperilehteä toimittavat tuntuvat pysyvän pystyssä. Kirjat luen jo käytännössä pelkästään sähköisesti - mutta niissä homma onkin helpompi, kun kyse on pelkästä tekstistä.

Jos vaikka puolet ottaisi lehden vain PDF:nä niin painokustannukset per lehti alkavat helposti kasvamaan liian suuriksi, eli kustannusteknisesti haastava yhtälö, joka helposti pakottaa joko/tai ratkaisuun. Ja tällä hetkellä en vielä suosisi niin radikaalia ratkaisua, että paperilehdestä luovuttaisiin kokonaan, koska sen seurauksena voisimme menettää monia jäseniämme. 

Harrastuksemme tulevaisuus:

- Se miten harrastuksemme tulee muotoutumaan ja näyttäytymään tulevaisuudessa on asia joka meidän tulee itse selvittää. Stategiatyöryhmä, jossa myös olen ollut, on tätä pyrkinyt selventämään. On todennäköisesti pyrittävä löytämään tulevaisuudessa enemmän niitä alueita, joissa radioamatööritoiminta voi auttaa ja kehittää uusia toimintatapoja ja innovaatioita. Eli tässä palataan taas Työ- ja koulutusuraa tukevaan toimintakultuuriin. 
- Ikärakenteemme on nuorennuttava, jotta tulevaisuudessakin on riittävän paljon harrastajia. Vain riittävän suuri harrastajien määrä antaa painoarvoa kun puhutaan taajuus- ja lainsäädännöllisistä asioista. Ja näitä uusia harrastajia on löydyttävä yhteistyön ja -toiminnan kautta muista toiminta- ja harrastusalueista, jossa jäsenpotentiaalia on mahdollista löytää suuremmassa määrin. Pelkästään uusien puhtaasti radioamatööritoiminnasta kiinnostuneiden nuorten määrä ei mahdollisesti tule riittämään ja siksi on rekrytoitavaa jäsenistöä löydettävä yhteistyön ja innovoinnin kautta. 
- Mikäli onnistumme tuomaan esiin mahdollisuutemme tukea yhteiskuntaa vapaaehtoistoimintojen kautta, oppilaitoksissa, mutta myös poikkeusoloissa pelastuslaitoksen ja puolustusvoimienkin osaamisen ja resurssien jatkeena tarvittaessa (Itä-Suomen lumitilanteiden tuomat sähkökatkot jne - nyt en puhu sotatilasta) niin silloin meillä on myös parempi tuki valtionhallinnon puolelta.

Yksittäisenä sanana 'Yhteistyö' kiteyttää sen, mihin uskon harrastuksemme tulevaisuuden varmistamiseksi. Niin yhteisömme sisäinen kuin ulkopuolinen yhteistyö on toimittava ja yhteen hiileen puhaltaminen oltava kaikkien yhteinen tahtotila ja totuus. Tai ainakin suuren enemmmistön.

Siitä huolimatta että vannon laajemman yhteistyön nimeen ja osaltaan haen jopa helpotuksia joihinkin toimintoihin, pidän tärkeänä myös sitä, että radioamatööri-identiteetti pidetään vahvana ja ainutlaatuisena ja tavoiteltavana kunnia-asiana. Siksi tietty osaaminen ja ymmärrys on varmistettava lupajärjestelyin tulevaisuudessakin. Olemme erityisosaajien joukko, jossa amatööri-sana on harhaanjohtava, jopa virheellinen. Meitä kunnioitetaan monissa organisaatioissa ja järjestöissä ja olemme olleet apuna siellä missä meitä kulloinkin on tarvittu. Tästä on lähihistoriankin katastrofeissa todistusta riittämiin. Ja tätä asiaa tulee tuoda vieläkin suuremmin esiin.

Yksi ihminen ei muuta asioita yksin. Voin tuoda ja tuonkin esiin ajatuksiani, mutta tarvitaan yhteistyötä ja lopulta päätökset useimmiten ovat kompromisseja usean näkemyksen väliltä. Joten en lupaa toteuttavani noita kaikkia asioita tai saavani niitä läpi, mutta nuo ajatukset ovat omien toiveideni ja tekemisteni ja mahdollisten valintojeni pohjana. Kuuntelen myös erilaisia näkemyksiä ja olen valmis korjaamaan omaa näkemystäni hyvien perustelujen pohjalta, jos havaitsen itselläni olleen näkemyksen vääräksi.

Erimielisyyttä oravien kanssa - Dronella antenninaru takaisin puuhun

DJI Mavic Pro droneen varsi narun erillään pitämistä varten kiinnitettynä

Alkukeväästä minua odotti yllätys, OCF antenni oli pudonnut toisesta päästä maahan. Näitä tapahtuu vääjäämättä muutaman vuoden välein, narun hyvyydestä ja UV-kestävyydestä riippuen. Mutta tälläkin kertaa epäilen vahvasti oravia, sillä naru on toistamiseen ylhäältä poikkastu ja liian pian ollakseen narun haurastumista. Alunperin ammuin narun ylös puuhun jalkajousella, jossa nuolesta poistettu metallinen nuolenpää ja se oli korvattu sinitarrapainolla, johon lanka sidottu kiinni. Sinänsä melko harmiton yhdistelmä, mutta jalkajousi asutusalueella on aika pahan näköinen, joten olen sittemmin heitellyt heittopainoja. Ongelma vaan se että vieraita autoja on liian lähellä ja heittäminen on ollut mahdollista vain jos riittävän moni auto on ollut yhtäaikaa poissa. Kun painon on saanut ilmaan niin sen hallinta on ns. Herran kädessä. Vinoon lähtenyt heitto on kohtuullisen hankala pysäyttää ja joka tapauksessa painon on tultava alas, silloinkin kun suunta oli ihan väärä. Eli ei ihan ongelmaton. 

Olin pitkään jo ajatellut että yrittäisin lennättää narun dronella puun yli, mutta haasteeksi muodostuu se että naru ei saisi osua dronen potkureihin, varsinkaan silloin kun narun kanssa tullaan alas päin. Kun naru nostetaan yli 10m niin tuuliolosuhteet alkavat olla jo ihan toista luokkaa kuin maanpinnalla. Naru taipuu tuulen voimasta kaarelle ja on vaikeasti hallittavissa. Olisi keksittävä joku tapa, jolla narun saa pidettyä dronen alapuolella myös silloin kun sillä laskeudutaan alaspäin ja tuulen mukana naru pyrkii vastaavasti ylöspäin.

Ajattelin että siinä voisi olla joku rautalanka-varsi, joka pitäisi narun alhaalla. Mutta sitten huomasinkin marssi-antennin, eli sellaisen armeijan radioista tutun peltisen taittoantennin. Kiinnitin sen rautalangalla dronen toiselle puolelle potkurivarsiin. Toivoin samalla että dronen lento-ominaisuudet eivät muutu liikaa toispuoleisesta painosta. Laitoin myös antennin alhaalla roikkuvaan päähän muutamia ylimääräisiä kierroksia rautalankaa painoksi, pitämään antenni alaspäin. Antennin tulisi kuitenkin pystyä liikkumaan sillä laskeuduttaessa maahan sen olisi annettava periksi ja taivuttava pois tieltä. Hätätilanteessa dronen voi ottaa kiinni ilmasta kädellä, mutta siihen liittyy omat riskinsä ja dronen propellit tekevät pahaa jälkeä osuessaan käteen. Niinpä halusin että dronella pystyisi laskeutumaan maahan asti.

Drone valmiina lähtöön

Naru pidettiin pois propelleista erillisen varren avulla

Drone valmiina lähtöön, naru sidottuna marssi-antennin päähän

Olin ostanut 3mm UV-kestävää ja vahvaa antenninarua Penan web-kaupasta aiemminkin. Naru on mustaa ja siten vaikeammin havaittava, eli vähän sellainen stealth-versio. Naru tulee 100m kelassa ja on kohtuuhintainen. Yksi kela riittää hienosti molempiin päihin antennia, mutta vahingosta viisastuneena tilasin 2 kelaa (eli 200m), jos oravat päättäisivät tuoda antennin kohta taas alas. 

Kiinnitin narun dronen antennivarteen ja laitoin kelan kyljelleen maahan. Testasin lennättäen dronea naru kiinnitettynä muutamia metrejä ylöspäin ja naru purkautui kelalta vaivattomasti eikä hidastanut dronen nousua. Niinpä uskalsin nostaa dronen arviolta tuplakorkeuteen puun korkeuteen nähden, jotta sitten viedessäni narun puun yli toiselle puolelle ja laskeutuessani dronella, olisi narua riittävästi jäljellä että drone yltäisi takaisin maahan. On nimittäin selvää että kun narun vie puun yli niin se alkaa takertumaan oksiin ja lisää löysää naurua on tämän jälkeen hankala dronelle saada. Voi käydä niinkin että dronea ei saa enää alas mikäli naru takertuu liian aikaisin ylöspäin mentäessä. Niinpä pidin dronen avulla narua kauempana irti puusta kunnes totesin dronen olevan riittävän korkealla ja sitten lähden viemään narua puuta kohti latvan keskelle tähdäten. Tuuli kuitenkin yli 10m korkeudessa painaa naura jo melkoisella voimalla, joten alhaalta narua kelan päästä kiinni pitäen ja dronea samalla ohjaten saatoin ohjata narun oikeaan kohtaan. 

Muutaman kerran harjoittelua se vaati kun yksi käsi ohjasi narua ja toinen käsi pyrki ohjaamaan vain yhdellä ohjainsauvalla dronea. Mutta lopulta naru oli oikealla kohdalla ja saatoin lennättää dronen reilusti puun yli toisella puolella ja aloittaa varovaisen laskeutumisen. Samalla tarkkaillen että naru pysyy riittävän kaukana propelleista. Mutta antenni, joka toimi vartena narulle, toimi juuri kuten sen pitikin pitäen narun kauempana dronesta. Tässä kohtaa huomasinkin ettei naru ihan riittänytkään. En sittenkään ollut vienyt dronea riittävän korkealle. Puun korkeuden arvioiminen olisi pitänyt tehdä ylöspäin mennessä dronen ohjaimen näytöltä, mutta sitä en ollut tajunnut huomioida kun oli monta muutakin asiaa samalla tarkkailtavana ensimmäisellä kerralla. 

Siinä kohden kun dronea toin alas, ymmärsin että naru ei riittäisi. yritin tuoda dronea väkisin alas ja toivoin että se olisi vetänyt samalla lisää narua, mutta naru oli sen verran tiukasti oksissa että ainoa mitä tapahtui oli että antennivarsi otti propelleihin ja siitä lähtenyt ääni ei ollut mukava. Onneksi drone oli kuitenkin jossain vähän yli 2m korkeudella, joten sain hypättyä kiinni naruun ja vedettyä narun ja dronen alas.

Ensimmäinen pää antennista latvustossa kiinnitettynä 

Se mikä dronella viennissä oli hyvää oli se, että narun sai oikeasti puuhun niin ylös kuin sen vain voi saada. Heittämällä tai nuolen ampumalla se jää helposti alemmas, mihin se nyt sattui menemään. Molemmissa päissä naru jäi todella korkealla ja antenni oli nyt korkeammalla kuin koskaan. Kun puut ovat vain 9-12m luokkaa niin aika kauas jäädään vielä 20m bandin optimikorkeudesta (eli 20m korkeudesta), mutta parempi tuo nykyinen n. 9m korkeus verrattuna aiempaan n. 6m korkeuteen. Nyt antenni on sentään jo katonharjan yläpuolella eikä talon peltikatto blokkaa antennin säteilyä ja vastaanottoa kuten ennen. Vaikka se antenni ei katon yläpuolella olekaan, kuin ehkä 1,5-2m, niin se on jo parempi kuin ennen. Oli sillä jo aiemminkin saatu Brazilian ja Japanin yhteyksiä (ennätysyhteyksinä), joten toivoin että nyt maailma aukenisi vielä vähän helpommin. Ehkä Australia ei tosin vielä tälläkään korotuksella aukeaisi. Nyt olin sen vain muutaman kerran kuullut, mutta minua siellä ei kopitettu.

Antenni oli ensimmäistä kertaa talon katon yläpuolella

Myös toisessa päässä olin saanut narun hienosti aivan ylös ja sillä ne muutamat lisämetrit saatiin. Dronen käyttäminen narujen viennissä oli hyvä kokemus. Mutta jokin ohjuri narulle todellakin tarvitaan kun dronella narua lennätetään korkeuksiin ja etenkin takaisin alaspäin. Tuon marssi-antennin käyttäminen minun dronessani ratkaisi sen ongelma ja on helppo taas ottaa käyttöön jatkossakin.

Myös kuusessa päästiin vaivan ylimpiin oksiin

Puut eivät ihan heti tule korkeammiksi, mutta se mikä tässä asetelmassa olisi vielä parannettavaa olisi syöttöpisteen nostaminen ylemmäs. Nyt dipolin viiksien päät ovat korkeimmalla. Syöttöpiste kuitenkin asettui katon yläpuolelle, joten voisi olla mahdollista kiinnittää katon reunaan tolppa, jonka päähän syöttöpiste kiinnittyisi. Näin syöttöpisteen voisi viedä korkeimmalle. Siinä kohden tosin on syytä alkaa jo miettimään ukkosenjohdinta, mikäli katosta ylöspäin tuo jonkun 6-8m korkean putken. Samoin olisi syytä olla jo tukinarut putkelle, koska tuulikuorma on jo myrskypuuskissa silloin melkoinen.

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa antennikaapeleiden tuonti painovoimaisen ilmanvaihdon sisääntuloilman aukosta. Ja syöttökaapeleiden naputtelu ulkoseinän katonrajaan, etteivät roiku rumasti ja pääse muutenkaan heilumaan. Olin n. vuosi sitten siirtänyt hamshackin toiseen huoneeseen toiselle puolelle taloa. Pitkään se näköjään kesti että vihdoin sai kaikki antennitkin vedettyä toista kautta sisälle. Ja tulihan siinä pudonnut OCF:kin käännettyä toisinpäin että syöttöjohdon sai tulemaan oikealle puolelle taloa, ja nostettua takaisin ylös. Eli vuoden verran siinä meni. Ei nämä aina kovin nopeita projekteja ole. 

Minulla oli alusta lähtien uudessa hamshackissä 40/80m trap dipoli ja sitten 70cm/2m v2000, mutta lempibandini maailman SSB-yhteyksiin 20m, puuttui, kiitos oravien. Mutta nyt on perusasiat kunnossa. 70cm,2m, 40/80m, OCF 6-40m toimii taas. Ja lisäksi pieni tikku savupiipun hatun päällä, jolla voin vastaanottaa lentokoneiden tunnistus- ja paikkatietolähetteitä ja seurata rasperry PI:n näytöltä lentokonekarttaa ja nähdä ylitsemme lentävät koneet. Seuraavaksi täytyy hommata puuttuvat tarvikkeet spiderbeam kittiin, josko siitä saisi vielä yhden suuntaavan antenninkin lisäksi.

Mitä 6v radioamatöörinä on antanut?

Radioamatöörilupa 2014

9.4.2014 minulle saapui silloisesta Viestintävirastosta (nyk. Traficom) Radioamatöörilupa, virallisesti suoritetusta ja läpäistystä perustason radioamatööritutkinnosta. 5v juhlallisuudet näyttää menneen elektroniikkaan tutustuessa ja nyt on jo seitsemäs vuosi käynnistynyt. Tuota enempää en nyt viranomaisen lupapaperia julkaise internetissa, kuin tuon kuvassa olevan otsikon :)

Olen poiminut tästä blogista joitain tärkeimpiä virstanpylväitä matkallani radioamatöörinä 6 vuoden aikana ja kommentoinut kutakin kohtaa muutamalla sanalla. Matka on ollut todella monipuolinen, rikas ja antoisa ja olen elänyt elinikäistä haavetta pikakelauksella alusta asti. Nyt olen ehtinyt sen verran jo kokea että ei tarvitse enää ahmia vaan nyt on voinut pysähtyä ja katsella ympärilleen. Ja se onkin saanut minut käyttämään aikaa ja laajentamaan radioharrastamista perinneradioihin ja DX-kuunteluun. Minulla se tärkeä juttu on 'radio' ja ainakin nämä kolme harrasteen aluetta tukevat hyvin toisiaan. Olen ns. kolmoiskansalainen eli SRAL, Suomen DX-Liiton sekä Suomen Radiohistoriallisen seuran jäsen. Tämän lisäksi yhteys 'radioon' sekä kiinnostukseni äänittämiseen tulee myös siitä että isoisäni Reino Korpio työskenteli Ylellä useamman vuosikymmenen ja oli Yleisradion Tehoston perustaja ja johtaja.

Tässä poimintoja 6v matkaltani radioharrastamisessa:

2014 (1.vuosi)
Toukokuu
Luvat kuntoon ja aalloille
- Melkoinen opetteluhan siinä oli että sekä määräysosa että tekninen osa tuli opeteltua. Kävin harjoituskysymyksiä läpi, katsoin Riihimäen kolmosten videot ja kävin suorittamassa tutkinnon. Läpihän se meni. Sitten oli kova odottaminen että Traficomilta sai viralliset paperit että sai luvan lähettää.
Ensimmäiset ulkomaan yhteydet workittu!
- Ensimmäinen ulkomaan yhteys oli Saksaan, sitten Kreikkaan ja sitten Hollantiin ja siitä sitten muualle maailmaan
Heinäkuu
Tähänastiset yhteydet (QSO) kartalla
- Parissa kuukaudessa oli tehty etäisyysennätys yhteydessä, Brasilia 10500km. Päinvastaisessa suunnassa Japani. Etelässä tuolloin etäisin yhteyteni oli St.Helenan saari eli saari, jossa Napoleon oli vangittuna.

Sen hetkiset qusot kartalla pari kuukautta aloittamisen jälkeen

2015 (2. vuosi)
Huhtikuu
SRAL edustajana Model expossa Messukeskuksessa
- Olin SRAL edustajana esittelemässä harrastustamme Model Expossa Messukeskuksessa. Samalla tuli liityttyä viereisen pöydän eli Suomen DX-liiton jäseneksi
Heinäkuu
OH2AAB kerhon Vapepa-toimintaan radiolahjoitus
- Sain hommattua silloisen yritykseni ja kumppaniyrityksen avulla Vapepa-toimintaan Lohjan Radioamatöörikerholle 10kpl Wouxun 2/4m käsikapuloita sekä Wouxun 2/4m
autoradion(tukiasemaksi).

Lahjoituksemme Vapepa toimintaan Lohjan radiokerholle

Elokuu
Peditio Levi-tunturilta
- Levitunturilta yhteyksiä, jotka tosin jäi parvekkeelta saatuun UK-yhteyteen. Tunturin päältä en saanut kusoa ollenkaan.

Ainoat Levin yhteydet tuli tältä parvekkeelta

2016 (3.vuosi)
Yleisluokkaan korotus T2 testin läpäisyn myötä
- Luin T2 testiin ja kävin suorittamassa sen päästäkseni perusluokasta yleisluokkaan. Nyt oli mahdollisuus käyttää linukkaa ja lähettää isommalla teholla kuin 120W
Helmikuu
PSK31 Digimode yhteys ensimmäistä kertaa
- PKS31. Ainoa kerta kun sitä testasin. Tänä päivänä ei kovin yleinen enää vaan enemmänkin vallalla on FT-8 ja sen variantit.
Maaliskuu
- Kalakukko-kisa 2016 - voitto 40m single luokassa
- Vihdoin voitto kilpailussa. Voitin Kalakukko-kilpailussa 40m single bandissa ensimmäisen sijan ja sain siitä diplomin. Eri luokkien voittajien kesken arvottiin kalakukko, mutta onni ei ollut arpajaisissa myötä, joten kalakukko jäi saamatta.

Kalakukko 2016 kisan voitto 40m Single Band osuudessa

Huhtikuu
Digitaaliset kellot Hamsackiin - elektroniikkarakentelua
- UTC aika on olennainen radioamatööriyhteyksissä ja minulta puuttui kello, josta sen olisi helposti nähnyt. Kiinasta tilasin elektroniikan rakennussarjat, joista rakensin kaksi kelloa, toinen UTC ja toinen Suomen aikaa. Onnistuneesta projektista tuli myös kipinä opiskella lisää elektroniikkaa.

Hamsack sai UTC digikellon

Toukokuu
ICOM IC-275H 2m multimode rigin hurinaongelman ratkaisu
- Elektroniikkahommat jatkuu ja nyt oli rigin hurinaongelman korjaus, joka onnistui.

Icom IC-275H hurinaongelma löytyi lopulta radion mikrofoniliittimen juotoksista

2017 (4. vuosi)
Helmikuu
Juotospappana Reaktori-tapahtumassa Messukeskuksessa
- Olin SRAL edustajana esittelemässä harrastustamme ja SRALia messukeskuksessa hiihtolomaviikolla. Jopa elektroniikan juottamista neuvomassa, vaikken siinä itsekään ole kovin taitavaksi ehtinyt kehittyä.
Kesäkuu
Peditiota Milanossa
- Pidin Yaesu-817ND:llä yhteyksiä Milanosta, puistonpenkiltä end-fed dipolilla, joka oli heitetty puiston puuhun. Ja ainoa onnistunut kuso oli sattumoisin Kauniaisten Kerholle

Peditio Milanossa

Heinäkuu
DMR: TUTUSTUMINEN JA PORTABLE-SETIN RAKENTAMINEN
- Ostin DMR-radion ja tutustuin DMR-radion ohjelmointiin ja yhteyksien pitoon. Rakensin DMR-portable setin, jossa hotspot-laitteen, langattoman reitittimen ja puhelimen internet-yhteyden avulla DMR-yhteys oli mahdollista ottaa mistä päin tahansa maailmaa

DMR portable setti

Marraskuu
Diamond W735 dipolin SWR ongelman ratkomista isänpäivänä
- 40/80m Trappidipolin taajuuden siirtymisongelmasta muodostui mielenkiintoinen foorumikeskustelu ja mittaus-operaatio, jossa apuja ja simulointeja tekivät amatöörikollegat ja ongelmakin näin lopulta selvisi

Trapin kastelua sadeveden simuloimiseksi mittauksessa

KotiQTH laitemäärän minimointia ja downshiftausta
-  Kun aikansa oli pikakelauksella harrastanut ja hankkinut eri aikakausien radioita, oli hamsackin pöytä lopulta tyypilliseen tapaan kuin radioseinä. Päädyin KX3:n oston jälkeen vähentämään radioiden määrää merkittävästi.

Rigi- ja laitevuorista (joista kuvassa vain pieni osa)...

Tähän

2018 (5. vuosi)
Helmikuu
FRAMIL 2018 Partiolaisten suurtapahtumassa SRAL edustamassa
- Partiolaisten suurtapahtumassa olin esittelemässä yhdellä aktiviteettipisteellä radioamatööriharrastusta KX3 rigin ja BuddyPole Deluxe dipoliantennin avulla.

Radioamatöörien esittelypiste partiolaisille Framil 2018 tapahtumassa Porin lentokentällä

2019 (6. vuosi)
Maaliskuu
Metsähovin Radio-observatorio vierailu 5.3.2019
- Radiokiinnostukseni ulottuu kaikkiin radion taajuusalueisiin. Yhteen sellaiseen alueeseen, eli n. 40Ghz, pääsin tutustumaan sekä DX-kuuntelijoille että Amatööreille järjestetyssä tilaisuudessa Metsähovin Radio-observatoriolla.

Metsähovin radio-observatorioon tutustuminen

- (Maaliskuussa liityin myös Suomen Radiohistoriallisen Seuran eli SRHS:n jäseneksi)
Toukokuu
Kideoskillaattorin taajuuden mittaaminen signaaligeneraattorin avulla
- Elektroniikan alueelta tutkin miten (tuntemattoman) kideoskillaattorin taajuusalue saadaan mitattua signaaligeneraattoria ja oskilloskooppia hyödyntäen.

Kideoskillaattorin taajuuden mittausta

IC-7300 Kansanradio
- Kiinnostuin ICOM 7300 radiosta sen digimode-workkimisen helppouden vuoksi. Koska radio oli jo niin monella hamilla niin esitin foorumilla kyselyn radion positiviisista ja negatiivisista puolista. Ja vastauksia tuli mukavasti. Kyselyn päätteeksi kirjoitin yhteenvedosta blogijutun ja ostin itselleni IC-7300 radion.

ICOM IC-7300 radio

Joulukuu
Kondensaattorin mittaaminen oskilloskoopilla
- Nyt elektroniikan puolella harjoiteltiin kondensaattorin mittaamista oskilloskoopin avulla

Kondensaattorin mittaaminen oskilloskoopilla

2020 (7. vuosi)
Tammikuu
Kidekoneen rakentaminen keskipitkille aalloille
- Kidekone opettaa radiotekniikan perusteita erinomaisesti. Kysymykseni perinneradiofoorumilla sai melkoisen kipinän ja kidekonerakentamisen buumin aikaiseksi. Ja tuli itsekin sellainen rakennettua, testattua ja kuvattua blogijutussa.

Kidekone valmiina ja toiminnassa

Maaliskuu
MAAILMAN RADIOPÄIVÄ 13.2. OODISSA YLE RADIO SUOMEN KANSSA
- Olimme kaikki 3 sisaryhdistystä (SRAL, Suomen DX-Liitto, Suomen Radiohistoriallinen Seura) , pitämässä Oodi kirjastossa Helsingissä Maailman Radiopäivää. Mukaan saimme Yle Radio Suomen vetämään myös radiolähetystä sieltä. Päivä oli mahtava radioharrastamisen monimuotoisuuden esittelypäivä.

Maailman Radiopäivä Oodissa - SRAL esittelypöytä

Aivan mahtava harrastus, joka vie mukanaan. Minulla harrastaminen on leventynyt. Eli oma radioharrastaminen ei nykyisin rajoitu pelkästään radioamatööriharrastamiseen. Perinneradioita, eli vanhoja putkiradioita on nurkat täynnä ja muutama työn alla. Kun amatööribandit tai antenni ei enää illalla vedä niin siirryn DX-kuunteluun. Harrastus on tuonut myös paljon uusia kontakteja ja mukavia tuttavuuksia.