10. elokuuta 2019

Casio laskimen näyttövian korjaus


Laskimen korjaamista


Tänään käsiini osui yli 10v käyttämättä ollut Casion FX-82TL laskin. Se oli aivan mykkä aluksi ja arvelin että paristot ovat loppu. Avasin laskimen ja vaihdoin sinne AA-pariston. Näyttöön  ilmestyi muutama piste ja viiva sinne tänne, mutta ei mitään selkeää. Kun paineli numeroita niin ei saanut mitään selvää mitä näytössä oli. Jokin oli vialla näytössä. Laskin oli jo valmiiksi auki niin mittasin pariston, joka näytti 1.6V eli se oli hyvässä kunnossa. Skemaa en löytänyt netistä, joten alkoi summittainen testailu. Mittasin ensin ohmi-alueella pintaliitoskomponentteja, joiden epäilin olevan pääasiallisesti vastuksia, mutta joku niistä voisi yhtä hyvin olla kondensaattorikin tai diodi tms. Osasta sain ohmilukuja ja muutamasta niitä en saanut, joten arvelin että ovat osa jotain muuta kuin vastuksia. Sitten mittailin jännitteitä noista komponenteista, lähinnä nähdäkseni että kaikille tulee jännitettä. Jännitteet vaihteli 1V ja 1.6V välillä. Näppäimistön mittauspisteistä tuli tasaisesti n. 200mv.

Näyttö yhdistettynä piirilevyyn 'kalvoliittimellä', jossa kymmeniä johtimia


Näyttö oli yhdistetty piirilevyyn tyypillisellä 'kalvoliittimellä' (jossa siis useampi kymmen kupariliuskaa sillä kalvolla joka yhdistää näytön ja piirilevyn) ja ajattelin että todennäköisesti se on joko hapertunut tai irronnut osin jommastakummasta päästä. Painelin sormin molempien päiden reunoja tarkastellen samalla muutoksia näytössä. Mikään ei muuttunut. Sitten taivuttelin varovasti liuskaa ja välillä nollaan tuli muutama pykälä lisää, ei kaikkia, eikä toisessa reunassa olevat numerot (joiden tiesin siellä olevan) tulleet yhtään paremmin näkyviin. Eli taivuttelu vain osin korjasi näyttöä, mutta ei pysynyt vaan palautui yhtä huonoksi heti kun liuskasta päästi irti. En ollut vieläkään varma että onko kyseessä irronnut johdin liuskassa vai joku komponentti- tai maaongelma, joka johtaisi siihen että johtimessa kulkeva signaali olisi esim liian heikko. Niinpä varmuuden vuoksi aloitin juottamalla paristolta tulevan plus ja miinusjohtimen uudelleen. Sitten kosketin jokaisen pintaliitoskomponentin molempia päitä nopeasti (nopeudesta huolimatta näki että ne kiehahti) ja toivoin näin mahdolliset heikot juotokset vahvistavani. Sitten testasin taas ja mikään ei muuttunut - paitsi että pintaliitoskomponentit näytti nyt todella rujoilta :)

'Uudelleen juotetut' pintaliitoskomponentit näyttivät vähän rujoilta jälkeenpäin


Lopuksi ajattelin että  piirilevyn ja kalvoliuskan johdinten välinen kiinnitys/juotos olisi jotenkin heikentynyt. Kun olisi ollut aika vaikea päästä mittaamaan niiden johtavuutta, niin mietin että tehdäänpä niille sama kuin pintaliitoskomponenteille. Kosketin jokaista piirilevyn reunassa olevaa johdinta (vihreällä piirilevyalustalla) sekunnin murto-osan, jonka taustapuolella olisi kalvoliuskalla johtimet. En ollut varma mitä käy - irtoaako liuska vaan juotoksestaan ja ei toimi enää sitäkään vähää.

Jokaista johdinta piirilevyn reunassa kuumensin sekunnin murto-osan


Kun olin koskettanut jokaista ja käänsin laskimen ympäri niin näin heti että  temppu oli tepsinyt. Laskimen näyttö oli virheetön.

Laskimen näyttö oli lopulta korjaantunut ja toimi virheettömästi


Oli aika hienoa - usein laitteilla, joita lähden korjaamaan, on paremmat mahdollisuudet vikaantua lopullisesti kuin korjaantua :) Mutta tällä kertaa sain korjattua jotain. Jälki ei nyt ollut siisteintä pintaliitoskomponenttien osalta, mutta ne selvisivät. Ja jäävät kannen alle piiloon :)

27. toukokuuta 2019

Kideoskillaattorin taajuuden mittaaminen signaaligeneraattorilla ja oskilloskoopilla

Kideoskillaattorin taajuuden mittaus






Olin saanut sekalaisen kokoelman komponentteja Eerolta OH2BTG ja tänään kävin taas läpi mitä sieltä löytyy. Huomasin että joukossa oli kvartsikideoskillaattoreita ja niiden pintaan oli merkitty niiden taajuus. Aloin sitten miettimään että mikä on se keino varmistaa kiteen taajuus ja selailin löytyisikö netistä ohjeita. Osoittautui että kiteen mittaaminen on monesti hankalaa koska kiteen taajuuden mittaustulokseen vaikuttaa helposti kaikki ympärillä olevat komponentit tai probe itsessään. Löysin kuitenkin ohjeen jolla kiteen taajuuden pystyy kohtuullisen helposti mittaamaan. Siinä käytetään signaaligeneraattoria ja oskilloskooppia.


Mitattava kide 12.288Mhz


Ideana on se että signaaligeneraattorista otetaan mittajohdon maa, joka yhdistetään oskilloskoopin proben maajohdon hauenleukaan. Sitten signaaligeneraattorista positiivinen johto (keskikarva) yhdistetään kiteen toiseen jalkaan ja oskilloskoopin probe vielä vapaana olevaan kiteen toiseen jalkaan. Asiaa helpottaa kun signaaligeneraattorissa on kaapeli joka geniksen päässä on BNC ja toisessa päässä erottuu kahdeksi hauenleuaksi.

Kiteen kautta tulevaa käyrää oskilloskoopista katsottuna
Sitten laitetaan esim 1V signaaligeneraattorin signaalin jännitteeksi ja aletaan nostamaan taajuutta geniksessä nollasta ylöspäin. Jos on aavistus tai tieto missä kiteen taajuus suunnilleen pitäisi olla niin se nopeuttaa asiaa ja voi lähteä jonkin verran tuota kiteen nimellistaajuutta alempaa nostamaan ylöspäin. Ideana on se että kun lähestytään kiteen taajuutta niin käyrä oskilloskoopin näytöllä lähtee moninkertaistumaan pystysuunnassa eli voimakkuudeltaan. Muutos ei ole pieni vaan huomattava. Sen jälkeen kun voimakasta kasvua on vaikka mega kerrallaan nostamalla saatu aikaan (esim. kun kide on kymmeniä megoja taajuudeltaan), siirrytään hienosäätöön eli siirrytään desimaaleissa pienempiin yksiköihin ja kasvatetaan niitä yksi kerrallaan suuremmaksi, näin koko ajan tarkentaen tulosta. Välillä joutuu tulemaan takaisin päin kun käyrän korkeus lähtee aavistuksen pienenemään. Sitten kun löytyy se korkein huippu käyrälle, eli suurin vahvistus niin siinä on kiteen taajuus. Sitten taajuuden voi katsoa signaaligeneraattorista. Oskilloskoopistakin taajuutta voi hakea, mutta itse sain sen enemmänkin suuntaa-antavasti skoopin delta-rajoilla hakien yhden käyrän molemmin puolin olevia pohjia (tai huipusta huippuun).

Kiteen mittauksen tuloksen voi lukea signaaligeneraattorin taajuusnäytöstä

Tässä mittauksessa kiteen alkuperäinen taajuus oli 12.288Mhz, mutta mittauksen tuloksena oli 12.284Mhz. Tuloksen heittoon on on helpostikin useampikin tekijä. Ensimmäinen on kiteen ikä, joka tässä tapauksessa voi olla jopa 20v jos arvaan komponenttien alkuperän oikein. Toinen on miten kidettä on säilytetty, koska kiteet ovat herkkiä lämpötilamuutoksille. Niiden laatuun vaikuttaa valmistustapa, kiteen leikkauksen muoto ja onko sitä 'paistettu'/ikäännytetty valmistusvaiheessa onnistuneesti ja vielä se pidetäänkö kide ns. 'uunissa' eli keinotekoisesti tasataan kiteen ympäröivä lämpötila. Vielä yhtenä tekijänä on se, ettei kummassakaan laitteessa käytetty referenssitaajuutta, jotta varmistuttaisiin mittaustulosten tarkkuudesta. Se tulee mahdolliseksi jahka saan vielä satelliitin kellopulssin perusteella laskettavasta taajuudesta otettavan referenssitaajuuden jaettua useammalle laitteelle yhden sijaan. Eli tarvitsen sitä varten puskurifiltteröidyn haaroittimen.

Joka tapauksessa tämä osoitti sen että vaikka ei tietäisi kiteen taajuutta, on se mahdollista hakea signaaligeneraattorin ja oskilloskoopin avulla. Ja tieto siitä millä hehtaarilla kide todennäköisesti toimii, nopeuttaa oikean taajuuden löytymistä.

Jos kiinnostaa lukea kideoskillaattorien tarkkuudesta ja stabiililudesta niin tässä löytyy kohtuullisen tieteellistä aineistoa siitä

12. toukokuuta 2019

Sansui D-100 C-Kasettidekin kunnostusta


Sansui D-100 kasettidekki huollettavana



Sain vaihtokaupassa Sansui D-100 c-kasettidekin, joka ei toiminut. Sisällä vetohihna oli muuttunut johonkin alkukantaiseen olomuotoon ja oli kuin tahmeaa mustaa pikeä. Putsailin sitä pois laitteen sisältä suihkutettavalla IPA:lla ja puuvartisilla pitkillä pumpulipuikoilla ja talouspaperilla. Uskomattoman sotkuista ainetta.


Tämän suihkutettavan IPA-puhdistusaineen avulla mönjää sai poistettua

Puuvartinen pidempi pumpulipuikko oli hyvä apu sulaneen vetonauhan poistamisessa




Kasettipesän koneiston joutui irrottamaan ja nostamaan sisältä niin pitkälle kuin johdot riittivät (osa johdoista meni piirilevyn läpi toiselle puolelle enkä halunnut alkaa juottamaan niitä irti). 

Seuraavaksi vuorossa kuvassa näkyvan kasettipesän purkaminen


Vetohihnan vaihto oli isoin homma koska sen pujottamiseksi ja saamiseksi 'vauhtipyörän' päälle, joutui koneistoa avaamaan enemmän kuin olisi ollut väliksi. Mutta sainpa hihnan vaihdettua. Katsoin että muut kaksi pienempää hihnaa (toinen meni laskurille ja toinen kasettipesän pyörittimelle) olivat hyvän näköisiä. 

Vetohihna pujotettuna jo osin paikoilleen


Laitoin dekin takaisin kasaan ja virrat päälle. Moottori pyöritti vetohihnaa nätisti kun painoin play, mutta  muutaman sekunnin päästä tapahtui 'auto stop'. En ymmärtänyt miksei napit pysyneet alhaalla - sama tapahtui kun kelasi eteen tai taaksi, muutaman sekunnin päästä nappi pomppasi takaisin ylös. Sitten avasin koneistoa uudelleen ja vaihdoin myös kaksi muutakin hihnaa. Hukkasin tuossa vaiheessa pienen lukkorikan jonka etsiskelyssä lattialta menikin tovi, mutta löytyipä lopulta. Hihnojen vaihto ratkaisi ongelman. Ilmeisesti kasetin pyörittimen hihna oli pyörinyt sen verran huonosti että laite oli tulkinnut kasetin loppuneen tms. Laite kasaan ja testaamaan. Hienosti toimi. 

Tälle dekille löytyi ihan hyvä service manual, jossa on myös laitteen testaus ja säätöohje (Atzimutit jne). Eli nyt kun dekki toimii niin seuraavaksi voikin alkaa tutkimaan sen säätöjen varmistamista. Ohjeissa puhutaan testinauhan käyttämisestä, mutta pitää selvittää mitä se nauha missäkin testissä tuottaa ja sitten käyttää vain mittalaitteita tekemään sama asia.

Ollessani sen verran vielä alkumetreillä tämän diagnosoinnin ja huoltamisen tiellä, pidän aina lähes ihmeenä että saan jonkun asian lopulta toimimaan  - tämä oli hyvä kokemus 



Huomenna jatkuukin Lohjan radiokerholla sitten Geloso G-207CR tutkiminen yhdessä putkiajan asiantuntijoiden kanssa, josta yritän saada vähän herkempää kun on hieman kuuroutunut laite - ryömimistä siitä ei kuulemma juurikaan saa pois muuta kuin siirtämällä power ulos laitteesta lämmittämästä sitä.



11. maaliskuuta 2019

Metsähovin Radio-observatorio vierailu 5.3.2019

Metsähovin Radio-observatorion radioteleskooppi


Sain Suomen DX-liiton Pasi Rintamäeltä seuraavanlaisen viestin:

 'Jos sinua kiinnostaa aurinkotutkimus ja avaruudesta tulevien radiosignaalien tarkkailu, niin nyt on tsanssi vierailuun: Järkkäsin ti 5.3.2018 klo 17 tutustumisen Metsähovin radiotutkimusasemaan, Espoon kupeeseen [Kirkkonummi, os. Metsähovinte 114]. Siellä tehdään Suomen aurinkotutkimusta ja avaruuden radiotarkkailua 2-250 GHz'

No minua ei tarvinnut toistamiseen pyytää, olin heti myyty. Tällaisia kohteita ei ihan joka päivä pääsekään näkemään - eli en ole vielä koskaan tällaisella vieraillut. Laitoin Harrille HKU ilmoittautumisen ja tapahtuman kalenteriini ja jäin malttamattomana odottamaan.

Viimein kun tuo päivä koitti, oli töistä irtautumisessa haasteita ja pelkäsin myöhästyväni. Olihan vannotettu että ollaan portilla ennen 17:00. Olin saanut tosin vielä tuona päivänä tiedon että avaavat portin remotena, joten toivoin pääseväni sisään vaikka vähän myöhästyisin. Tiet Metsähoville olivat pieniä ja pienenivät mitä lähemmäs tultiin. Tiet olivat jäisiä ja olipa matkalla mielenkiintoisia peltojen välissä olevia tienpätkiä. Näillä oli ajoittain pakkaslumen kinostumia tiellä, jossa 40kmh vaihdissakin tuntui että auto muuttui pulkaksi ja kuski matkustajaksi. No onneksi auto pysyi kun pysyikin tiellä. Kaarsin portista 17:02 ja haittana se että muu porukka oli jo ehtinyt edetä rakennuksessa teille tietämättömille. Haahuilin siellä hetken aikaa etsimässä ja tulin jo takaisin pihalle, kunnes Juha Kallunki bongasi minut ja opasti oikeaan paikkaan. Siellä muut olivatkin jo rakentelemassa laskiaispullia, joita ystävällisesti meille vierailijoille tarjottiin.

Esittelijöinä tilaisuudessa oli Juha Kallunki (aurinkotutkimus ja Metsähovin laitteistot) ja Petri Kirves (RF-tekniikka/-laitteistot). Esitykset olivat todella mielenkiintoisia sillä vihdoinkin pääsi näinkin läheltä näkemään mitä se aurinko- ja kvasaaritutkimus käytännössä on, minkälaisia kavereita sitä tekee ja minkälaisilla laitteistoilla. (katso esitys tämän blogijutun lopussa videona)

Juha Kallunki pitämässä esitelmää Metsähovin Radio-observatorion tutkimustyöstä


Metsähovin radio-observatorio on ainoa laatuaan Suomessa ja sen auringosta yhtäjaksoisesti samalla taajuudella tehty kartoitus on maailman pisimpiä, eli jo 70-luvulta asti kerättyä aineistoa. Eikä tämäkään observatorio polje paikallaan, vaan rakenteilla on uusia teleskooppirakennelmia. Itse asiassa useammasta pienemmästä teleskoopista tehtävä ryhmä, joka vastaa yhdessä sopivasti toisiinsa nähden aseteltuina yhtä suurempaa teleskooppia. Hidasteena tällä projektilla on raha, jota yliopistoilla tiukennetaan vuosi vuodelta. Toivotaan että näille rahat löytyy, sillä teleskoopit löytyvät jo pihalta ja ovat lähinnä asennusta sekä jonkin sortin viimeistelyä vaille - jos oikein ymmärsin.

Tämä oli hieno. Nyt on Suomen lippu sitten ollut avaruudessakin


Juha kertoi meille aurinkotutkimuksesta (tästä aiheesta hän selvästi syttyi, olihan se hänen ominta aluettaan), kvasaareista ja 22Ghz ja 86Ghz (ja jotain siltä väliltä 40+ Ghz taajuuksilla) tehtävistä kartoituksista. Yksin tätäkään hommaa ei tehdä. Ensinnäkin Metsähovin observatorio on osa laajempaa Eurooppalaista observatorioryhmää (joka ulottuu itseasiassa maantieteellisesti huomattavasti Eurooppaa laajemmallekin). Nämä observatoriot tutkivat jokainen omalla tavallaan ja eri taajuuksilla. Ja mielenkiintoiseksi homma muuttuukin siinä vaiheessa kun eri observatorioiden ja tutkijoiden analysoima data yhdistetään. Juhan sanoin kuitenkin kyseessä on tutkinnallisesti pikemminkin maraton-matka kuin sprintti. Eli tämä on pitkäjänteistä työtä, sillä vaikka tutkimusta on tehtyä kymmeniä vuosia, on tänä aikana käytännössä saatu mitattua vasta muutamia Auringon aktiivisuusjaksoja. Joten kovin pitkälle meneviä tulkintoja näin silmänräpäystäkin lyhyeämmästä ajasta avaruuden aikaperspektiivissä ei voida tehdä. Mutta koko ajan saadaan lisää dataa ja opitaan lisää.

Kysymyksiä sateli ja huomasi että astronomia ja myöskään radio-astronomia eivät olleet vieraita asioita kuulijoillekaan. Taitaa olla niin että meitä radio-harrastajia yhdistää kiinnostus paitsi radio-teknologiaan, niin myös taivaan ja sään ja avaruuden ilmiöihin. Uteliasta porukkaa kun olemme :) Paikalla näytti olevan Suomen DX-liiton, Radioamatööriliiton ja Suomen Radiohistoriallisen seuran jäseniä

Paikalla oli niin DX-kuuntelijoita kuin Radioamatöörejä ja näiden yhdistelmiä


Esityksen jälkeen saimme opastetun kierroksen observatorion tiloissa. Koska meitä oli n. parikymmentä, niin jakauduimme kahteen ryhmään, joista toista lähti viemään rakennuksen toisesta päästä alkaen Juha ja sitten rakennuksen toisesta päästä toisen ryhmän kanssa Petri. Radioteleskoopin juurellakin pääsimme käymään, joka on sellaisen golf-palloa ulkoapäin muistuttavan lasikuituvahvisteisen teflonkankaan suojaamana. Sen tehtävänä on käytännössä suojata säältä ja olla samalla mahdollisimman vähän vaikuttamatta mittaamiseen, eli golf-pallon näköinen ulkokuori ei itsessään mittaa eikä vastaanota mitään. Mittaustekniikka, eli radioteleskooppi on tuon pinnan sisäpuolella näkymättömissä.

Radioteleskooppi liikkuu aivan pallomaisen suojakankaan sisäpinnan tuntumassa


Paljon oli tekniikkaa ja humoristisia tekstejä tai sarjakuvanpätkiä siellä täällä. Ei tutkimustakaan ilman huumoria tehdä, joka on hauska huomata.

Huumoria löytyy tiedeyhteisön tekemisessäkin :)


Saimme ihmetellä monenlaisia laitteita ja mikroaaltoputkia, jotka jäähdytettiin todella kylmiin lukemiin, jotta mahdollisimman vähän vaikutettaisiin varsinaiseen mikroaaltosignaaliin. Erilaiset vastaanottimet olivat rakennettu laveteille, joita voitiin siirrellä ja vaihtaa radio-teleskoopin 'vastaanottopäähän' vinssin avulla.

86GHz vastaanotin ja jäähdytysjärjestelmä lavetilla


Lopulta kerros oli päätöksessä, samoin tutustumistilaisuus. Ilta oli pimennyt ja tähdet kiivenneet taivaalle. Lasikuitu-teflonpallo hehkui sisältä tulevaa lämpimänkeltaista valoa pakkasyöhön. Jokainen radio-harrastaja viipyi hetken vielä pihalla aivan kuin ei eihan vielä olisi valmis lähtemään. Kunnes sitten suuntasi kotia kohti, jälleen yhtä kokemusta ja leppoisaa illanviettoa kaltaistensa seurassa sekä montaa uutta tiedonjyvää rikkaampana.

Observatorion teleskoopin suojakupu hehkui kauniisti kirkasta tähtitaivasta vasten


Kiitos vielä Juhalle ja Petrille ja Aalto-Yliopiston Metsähovin Radio-Observatoriolle siitä että he sallivat meidän tutustua tutkimustyöhönsä ja missä sitä tehdään ja näin avaavat silmiämme sen suhteen kuinka tärkeää on että meillä Suomessa saadaan tehdä tieteen perustutkimustakin. Eikä aina raha ja kaupallisuus edellä ohjaamassa tuottoisimpia tutkimuksia hakien - vaan sitä perustavaa laatua olevaa puurtamista, jonka olkapäillä sitten seuraavat tiedeyhteisöt voivat jälleen ponnistaa vielä kauemmas eteenpäin. Hienoa että meillä Suomessa vielä tehdään ja tuetaan tätä työtä, jossa olemme maailmalla aivan huippuosaajia.

Tässä vielä tuo luento youtube-videona








22. kesäkuuta 2018

FRAMIL 2018 Partiolaisten suurtapahtumassa SRAL pisteellä

Framil 2018 partiolaisten tapahtuma - 1. neljästä ryhmästä


Porissa järjestettiin partion suurtapahtuma 8.–10.6.2018, kun Framil 2018 keräsi kaupunkiin tuhansia osallistujia. Suurtapahtumassa oli omaa ohjelmaa kaikille partion ikäkausille ja niiden johtajille. Framil oli kuitenkin tarkoitettu ihan kaikille, myös ei-partiolaisille.

Järjestävästä organisaatiosta pyydettiin myös SRALia osallistumaan ja viesti kantautui SRAL markkinointityöryhmään, jossa päätimme osallistua tapahtumaan. Olisihan se tilaisuus päästä esittelemään radioamatööriharrastusta ja liittoa sadoille partiolaisille. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi päiväseltään osallistumaan SRAL edustajana.

Saavuin lentoasemalle noin yhdeksän maissa lauantai-aamuna 9.6., mutta lentoaseman pihalla ei ollut kuin pari autoa autovuokraamojen parkkiruuduissa eikä pihalla tai lähiympäristössä näkynyt ristinsielua. Aloin epäillä että olinko ymmärtänyt tapahtumapäivän ihan väärin. Minulla ei ollut puhelinnumeroa sille henkilölle joka oli ollut järjestävältä taholta yhteydessä, vain puhelinnumero. 

Jätin auton parkkiin ja kävelin terminaalin ovella katsomaan olisiko tapahtuma terminaalin sisällä. Automaattiovet eivät auenneet, eli terminaali oli kiinni. Jatkoin terminaalin ohi kävellen aidan viertä pitkin ja näin että kenttäalueella oli muutamia ihmisiä. Aidassa oli isot plakaatit jotka kertoivat että luvaton liikkuminen kenttäalueella oli ehdottomasti kielletty. Aidassa oli portti auki, mutta en tohtinut mennä siitä, koska olen oppinut että se on erittäin vakava rike mennä lentokentälle. Kentällä ei tosin noussut eikä laskeutunut koneita eikä näkynyt tyypillisiä isoja matkustajakoneita missään. Aloin muistelemaan että onko Porin kentältä Finnairin ja muiden isompien koneiden lennot lopetettu. Palasin autoon ja ajoin aidan viertä edemmäs eikä vieläkään näkynyt mitään muuta kuin kieltokylttejä. 

Palasin kohtaan jossa oli portti auki. Samalla hetkellä ajoi 2 bussia terminaalin pihaan ja busseista purkautui partiolaisia, joten ymmärsin olevani sittenkin oikeassa paikassa. Kentällä näkyneet ihmiset tulivat busseista tulevia partiolaisia vastaan ja kävelin heidän mukanaan kenttäalueella, jossa sitten näinkin kentällä esittelypisteitä ja myös armeijan puolijoukkueteltan ja näin dipolinkin jo ripustettuna. Oli helppo arvata mistä amatöörit löytyisivät :)


Radioamatöörit löytyivät puolijoukkueteltasta

Teltassa oli Yaesun 817 radio ja siinä kiinni 80m taajuudelle tarkoitettu dipoli. Itselläni oli mukana Elecraftin KX3 ja BuddiPole antenni. Ei olisi ollut järkeä ahtautua toisen radion kanssa samaan telttaan koska radioiden äänet vierekkäin olisi ollut vaikeaa kuunneltavaa. Sovittiin että rakennan ulkopuolelle kansainvälisen aseman 20m taajuuksille ja teltassa olisi sitten Suomen (3.699Mhz) asema. Minulla oli mukana vasta pari kuukautta sitten ostettu BuddiPole antenni, joten en ollut kuin kerran pikaisesti testannut. Nyt oli hyvä tilaisuus testata onko siitä antennista mihinkään. Se on kolmijalalla oleva kevytmasto jonka päässä on teleskooppiantenneilla ja trapeilla muodostettu monialuedipoli. Taajuutta antennissa vaihdetaan vaihtamalla trappien pinnalla olevien jumpperijohtojen paikkaa ja pidentämällä tai lyhentämällä teleskooppiantennipiiskoja. Aina kun vaihtaa bandilta toiselle tulee antenni virittää. Sitä varten minulla oli mukana selkeä ja helposti käytettävä MFJ-269C antennianalysaattori. 


OH2DD asema, KX3, LiFePo 10Ah takku ja Buddipole antenni


OH2DD asema retkipöydälle kasattuna ja toimintavalmiina


Ensimmäinen ryhmä, n. 100 partiolaista tulivat ja jakautuivat 4 osaan. He vierailivat kentällä olevassa kuljetuskoneessa, tutustuivat purjelentokoneeseen, suihkumoottori- ja lentokoneen ohjainpisteelle ja meidän radioamatööripisteeseen. He jakautuivat radioamatööripisteellä osa telttaan Suomi-asemalle ja osa minun kansainväliselle asemalle. Vastaavia ryhmiä tulisi päivän aikana vielä 3 lisää ja näiden suurten ryhmien välillä olisi noin 1 - 1,5h verran väliä. 


Matti OH1FU pitämässä partiolaisille harrastuksen esittelyä CW-pisteellä, vieressä Esko OH1AYF

Oman nimen kirjoittaminen CW:llä kiinnosti

Jos nimi oli pidempi niin homma muuttui haastavammaksi :)

Päivä oli todella lämmin, aurinko paistoi asemalle koko päivän eikä varjoa ollut. Seuraavana päivänä huomasikin peilistä katsoessaan mistä päin aurinko oli pääasiallisesti paistanut ja mitkä lasit oli ollut päässä :) Sen verran kuitenkin oli myös tuulenvirettä etten laittanut mastoa ihan korkeimpaan asentoon ja lisäksi varustin maston kahdella haruksella. Päivän aikana qusoja onnistuin saamaan Kroatiaan, Puolaan, Kreikkaan, Ranskaan, ja kaksi qusoa Englantiin. Kullekin ryhmälle selitin asemani, mitä siihen kuului. Ja myös mitä radioamatööriyhteys käytännössä tarkoittaa ja mistä vasta-aseman kanssa yleensä jutellaan.  Ja kerroin myös että lisää tietoa löytyy SRAL sivuilta ja monilla paikkakunnilla löytyy myös paikallinen radioamatöörikerho. Kerroin myös että partiolaisissa löytyy monia radioamatöörejä ja heillä onkin Jamboree on the air -päiviä vuoden aikana jolloin partiolaiset ovat bandilla äänessä. Suuri osa ryhmistä kuunteli mielenkiinnolla, joskin päivän pidetessä osa ryhmistä oli jo niin väsyneitä että osa istui ja osa makasi kuuntelemassa :) Päivän aikana lentoon lähti kentältä harjoitushävittäjä lentokone, joka vei polttariporukasta juhlakalun yläilmoihin. Hävittäjän nousu, lento kentän yli ja laskeutuminen varasti joka kerta shown ja silloin oli itsekin parempi vain odottaa että tilanne meni ohi ja huomio saattoi taas keskittyä takaisin meneillä olevaan asiaan :)

Oli mukava kertoa reippaille nuorille harrastuksestamme, jota partiolaiset pääsääntöisesti ovat. Itsekin partiossa nuorena käyneenä pystyin näkemään ja kertomaan kuinka harrastuksemme istuu mainiosti partioharrastuksen kanssa yhteen, eikä ole kilpaileva vaan täydentävä harrastus. Vaelluksilla ja leireillä saa mukavaa toiminnallista lisää kun heittää sopivan hetken tullen antennilangan puuhun ja kokeilee että mihin asti saa qusoja sillä kertaa. En tiedä syttyikö kipinää kellekään, se jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Itselläni kipinän saamisesta meni 34v siihen että hommasin radioamatööriluvat ja kalustoa.

Lounasjono järjestäjille ryhmien välisellä tauolla

Näkymää asemaltamme lentokentälle päin


Radioamatööriasemat ja yksi ryhmistä tutustumassa radioamatööriharrastukseen

3. helmikuuta 2018

QRP yhteys Serbiaan

Kuuntelin lauantai-aamuna Elecraftin KX3 rigilläni mitä bandeilta kuului. Siirryin melko nopeasti 20m bandille ja pyörittelin vefoa 14.250Mhz molemmin puolin ja kohta kuului mielenkiintoinen kutsu. En heti tunnistanut mikä maa oli kyseessä kun kutsu alkoi 'YT...' . Epäilin sen olevan jotain Keski-Euroopan maita, kuten Bulgaria, Slovakia tms. En vielä muista edes kaikkien Euroopan maiden prefixejä eli kutsun alkuosia. Avasin avoinna olevasta tietokoneen selainikkunasta QRZ.com sivuston ja kirjoitin kuulemani kutsun hakukenttään ja havaitsin että kyseessä oli Serbialainen radioamatööri, joka oli saanut radioamatööriluvat vuonna 1978. Vanha konkari siis. Hän tuli todella voimakkaalla signaalilla audiomielessä. S-mittari näytti hänelle 5/8 ja ajoittain 5/9. Mutta pelkkää audiota jos olisi kuunnellut olisi voinut kuvitella että hän tulee ainakin 5/9 ja 10dB päälle.

Kuunnellessani minulla oli Italian linukka (HF BLA 350) päällä, samoin autotuneri MDJ-993B, mutta sitten tulikin mieleeni että yritänpä QRP:nä. Kelit tuntuivat olevan tänään kohtalaisen hyvät ja Serbia ei nyt ole niin kaukana etteikö hyvällä kelillä 5 wattiakin voisi kuulua. Niinpä sammutin linukan. Jätin autotunerin kuitenkin päälle. Käytin OCF-dipolia, joka on siis lanka-antenni vaakatasossa noin 5m korkeudella. Tuo antenni on optimoitu 20metrin bandille, joten SWR on siinä 1.0-1.1 paikkeilla. Varmistin vielä KX3:sta että lähetysteho on vain 5W ja aloin huudella kutsua ja muistin mainita vielä QRP siihen perään. Usein jos operaattori vain kuulee että häntä kutsuu QRP asema niin hän usein poimii sellaisen samantien. Onhan se sen verran haastavampaa ja palkitsemisen arvoista jos joku tulee QRP-yhteydellä. Helppohan se on isoilla tykeillä tulla (sellaisten saaminen tosin ei ole helppoa - eikä usein kovin halpaa).

Useampi qso meni ennenkuin operaattori, jonka nimeksi QRZ kertoi Zoran, huomasi minut muiden kutsujien joukosta. Sainpa raportiksi kuitenkin 5/9 eli kelit olivat kohdillaan niinkuin arvelinkin. Hänelläkin oli käytössä melko mielenkiintoinen antenni, josta videolla kuva. Sellainen suuntaava 'lankaluuppiantenni'. Selvisi että Zoran on 15min päässä kotoaan olevalla mökillään, johon hän kaupungista tulee pitämään qusoja aina jos on muutamakin tunti aikaa. Mukava oli pitää quso hänen kanssaan ja pääsi kirjaamaan logiin taas yhden QSOn lisää. Hän mainitsi QRZ-sivuilla myös keräävänsä QSL-kortteja. Ei enää nykyään niin itsestäänselvää. Minulle sopii hyvin, koska en ole vielä saanut kortteja riesaksi asti - päinvastoin. Niinpä sovimmekin lähettävämme toisillemme kortit toimiston eli Byroon kautta, joka on siis radioamatöörien vapaaehtoisresursseihin perustuva amatöörien oma posti :)



22. joulukuuta 2017

Yaesu FT-857 ja RM Italy HLA 300 plus portable aseman testaus


OH2DD portable aseman testausta - Yaesu 857D ja RM Italy HLA 300 plus linukka akkuvirralla


Olin syksyllä ostanut käytettynä itselleni RM Italyn linukan HLA300 plus, joka on siis 300W linukka. Tuo linukka on tarkoitettu käytettäväksi 13.8V jännitteellä, joten se sopii erinomaisesti myös akkukäyttöiseksi linukaksi - tosin ampeerivaatimus täydellä teholla on 40A, mutta toisaalta eihän se mikään ehdoton vaatimus ole, se vain pienemmillä ampeereilla lähettää myös pienempää tehoa. Se ei sinänsä minua haittaa, jos siitä 150-250W saan QRP rigeillä tarvittaessa. Eli saan 5-15W maksimissaan antavan rigin muutettua parinsadan watin rigiksi tämän linukan avulla, jos niin haluan.

RM Italy HLA 300 plus linukka ja virransyöttökaapelit

Halusin testata minkälainen setup olisi portable asema jossa olisi linukka mukana. Tuota linukkaa varten tarvitaan ohjausjännitteeksi 2-20W SSB:llä, eli hyvin pienellä teholla linukkaa pystyy ohjaamaan.  Esim myös rigini Yaesu 817ND ja Elecraft KX3 sopivat erinomaisesti sen kaveriksi. Tällä kertaa testasin sitä Yaesu 857D radiolla, josta pudotin vain lähetystehon jonnekin 5W tietämille.

Linukalla oma isompi akku terassin lattialla ja 857D radiolla pienempi pöydällä

Halusin tästä setupista akkukäyttöisen. Mutta koska linukan virrankulutusvaatimus on niin suuri niin otin sille dedikoidun 'hupiakun' joka on käytännössä umpinainen veneakku, jonka olen laittanut erikseen Motonetista löytyvään akkukoteloon. Radiota varten minulla oli pöydällä pienempi ja 'kevyempi' (3,5kg) 15Ah pienoisakku, jossa apikoliitinlähdöt (tämäkin aikanaan Motonetista hommattu, mutta näköjään web-kaupassa tällaista ei enää löydy). Näiden akkujen yhteispaino on sen verran iso että käytännössä tällä setillä mennään peditiolle autolla ja autosta näitä eri raahata muutamaa kymmentä metriä kauemmaksi :) Tai sitten on ainakin otettava vähän tukevammat olutkärryt mukaan millä tuon isomman akun kuljettaa ja on myös löydyttävä tasainen mukava polku jota pitkin kärryä voi vetää.


Antennina armeijan kevyt kenttämasto jossa 40/80m dipoli
Antennina minulla oli armeijan kevyeen kenttämastoon nostettu 40/80m dipoli, jonka syöttöpiste oli n. 7m korkeudella.


Olinpa vielä varmuudeksi laittanut counterpoisen (eli vastamaan) syöttökaapelin antenniliittimeen

Tuli todistettua itselleni että kyllä sen linukankin saa tarvittaessa toimimaan peditiolla jos siihen tulee tarve. Virtaa tosin tarvitaan enemmän ja virtalähde ei pysy niin pienenä ja kevyenä kuin QRP yhteyksissä. Mutta tällainenkin vaihtoehto on olemassa, jonka voi ottaa vaikka auton peräkonttiin varuilta mukaan, jos ei QRP:nä millään saa yhteyksiä ja kokee tärkeäksi saada edes jollain tehoilla yhteyksiä.

Tässä vähän videota kusosta jonka pidin Joukon OH2UN kanssa.



16. joulukuuta 2017

KotiQTH laitemäärän minimointia ja downshiftausta

QTH rigimuuri ennen

Jo 10 vuotiaasta asti ollut haaveeni radioamatööriharrastuksesta toteutui vasta 34v myöhemmin. Sain radioamatööriluvan huhtikuussa 2014.  Tämä johti siihen että elin harrastustani muutaman vuoden käytännössä pikakelauksella. Olihan kiinniotettavaa, kokematta olevia asioita ja opittavaa niin paljon. Ja sehän tarkoittaa myös sitä että laitteita kertyi enemmän kuin yksi ihminen ehtii käyttämään. Tämä on myös usein kuva - ihan käytännössäkin (katso QRZ kuvia) - radioamatööristä. Yleensä kuvissa oleva amatööri on erilaisten radiolaitteiden ympäröimä. Sellaista QTH:ta rakensin itsellenikin. Minulla oli useita rigejä, joista päärigiksi muodostui Yaesu FT1000MP Mark V. Oli muitakin kuten TS-2000 joka oli ensimmäinen rigini, Yaesu FTDX1200, FT 817ND ja FT 857D, Drake TR7, Icom 275H. Pari putkilinukkaa ja pari poweria ja muuta tilpehööriä. Kunnes ostin KX3:sen peditiokäyttöä varten. Huomasin sen olevan ihan älyttömän hyvä rigi myös KotiQTH käytössä. Sherwoodin listallakin se on 7. sijalla ja vain murto-osalla K3/K3S hinnasta. Muutamassa päivässä se jo syrjäytti käytännössä kaikki muut HF rigini. En nähnyt enää syytä käyttää muita HF rigejäni ja mieleeni tuli amatööreille hyvin epätyypillinen ajatus myydä jotain pois :) Hyvin pian olinkin myynyt jo monta rigiä iloisille uusille omistajille ja nyt laitteistoni näytti tältä:

QTH rigimuuri jälkeen. KX3, 300W transistorilinukka, automaattituneri ja poweri.
Tätä kirjoittaessa on vielä pari putkilinukkaa ja 817ND myymättä. 857D täytyy ehkä jättää, koska se on ainoa 100W rigi mitä minulta enää löytyy ja sillä pystyy olemaan myös 2m/70cm toistimiin yhteydessä. Olen huomannut etten tarvitse rigimuuria ympärilleni vaan kun minulla on yksi todella hyvä rigi, niin pärjään sillä. Ja koska peditiot ovat myös lähellä sydäntäni niin kun tämä samainen rigi voi olla sekä QTH että peditiorigi niin radioita tarvitsee vielä vähemmän. Koska radioamatöörihistoriani oli niin lyhyt ja tuore niin oli hyvä tulla tutuksi useampien eri valmistajien rigimallien kanssa. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen alkaa jo hahmottua mitä ja millä haluan harrastaa. Ja kun laitteet on muuttanut rahaksi niin sehän mahdollistaa myös uusien laitteiden ostamista jos siihen tarve tulee. Laitteista luopuminen on tuntunut loppujen lopuksi paljon vähemmän pahalta kuin ensin pelkäsin.

Olen myynyt myös elektroniikkapuolen laitteeni. HP Spektrianalysaattorin, HP oskilloskoopin,  HP labrayleismittarin ja HP signaaligeneraattorin. Pöytä on tyhjentynyt kummasti. Syynä näiden myyntiin oli olematon käyttö, ja jos jotain ei käytä niin se käytännössä kannattaisi myydä pois. Niin vain ei yleensä tule tehtyä. Jätin itselleni hyvän juotinaseman sekä laadukkaan yleismittarin ja labrapowerin. Luulenpa niillä pärjääväni aika pitkälle. Sitten jos näyttää siltä että tosissaan alan tarvitsemaan jotain eikä kerhoilta löydy tarvitsemaani niin harkitsen ostamista (esim. oskilloskooppi). Mutta ennen sitä mennään näillä.

Tähän asti ainoa uusi hamilaite jonka olen ostanut on ollut 857D koska sitä ei millään tullut käytettynä vastaan. Kaikki muut olen aina ostanut käytettynä ja kaikki on toiminut hienosti. Ja kaiken on saanut sen myötä myös paljon pienemmällä rahalla. Ja se on mahdollistanut sen että tavaraa on pystynyt hankkimaan enemmän. Minun kohdalla kuitenkin tällä hetkellä vähemmän näyttäisi olevan enemmän, nyt kun alun huumasta on päässyt ja tiedän enemmän kuin aloittaessani :)

9. joulukuuta 2017

LIFEPO 10Ah 1,2kg akku peditiokäyttöön

Lifepo4 akun myynti-ilmoitus Aliexpressissä
Peditiosetin rakentaminen ja ylläpitäminen on jatkuvaa optimointia. Sekä kuljetettavan tavaran määrä, koko ja paino on saatava mahdollisimman pieneksi. Tähän asti minulla on ollut 'harrasteakku' eli AGM akku jonka kapasiteetti on ollut 15Ah. Tuo akku ei ole kovin iso 15x9.5x9.5cm, mutta painaa 3,5kg ja tekee siitä jo vähän liian painavan repussakin kannettavaksi. Olen seuraillut LiPo akkuja, mutta minulla on ollut sellaisia lennokkia varten 400mAh kokoisina ja yhden sellaisen olen onnistunut kärventämään niin että savu nousi ja johdot alkoi sulaa. Joten suhtaudun niihin todella suurella varauksella. Kun sellainen syttyy niin sitä ei juuri pysäytä mikään, edes tukahduttaminen, koska se tuottaa palaessaan itse happea. Mutta nyttemmin on tullut uusia LiFePo akkuja, jotka eivät ole ihan yhtä herkkiä vaan ovat jo huomattavasti turvallisempia. Ei nyt kuitenkaan niin turvallisia että latauksia pitäisi tehdä valvomatta!

Olin katsonut OH8STN:n videota joissa hän rakentaa itse LiFePo akuista oman portable akkukokonaisuuden. Kommenteissa joku kuitenkin sanoi ettei latauksen ohjauspiirilevy toiminut ihan niinkuin hän odotti, joten ajattelin lähteä liikkeelle ensin kaupallisesta versiosta. Jonkun aikaa googletettuani huomasin että tarjonta aika pitkälti ohjautuu Kiinaan ja sieltä AliExpress on kätevä paikka etsiä sopivaa tuotetta ja toimittajaa. Löysinkin aika nopeasti kiinnostavan vaihtoehdon, joka oli Lifepo4 12v 10Ah kokonaisuus, mukana laturi. Laitoin tuon tilaukseen, mutta seuraavana päivänä toimittaja oli yhteydessä ja kertoi että tuo akkukoko oli päässyt loppumaan ja kysyi oliko tuo koko oltava ehdottomasti se minkä tilasin. Vastasin ettei minulla ollut niin tarkkaa minkä kokoinen se oli, sillä se ei ollut tulossa minkään CCTV kameran eikä muunkaan laitteen sisään. Parin viikon päästä paketti oli noudettavissa ärrältä

LiFePo akku postipaketissa

Laitoin akun samantien lataukseen jotta se olisi varmasti täynnä. Akku ei ehtinyt olemaan kuin muutaman minuutin kun jo laturin punainen valo muuttui vihreäksi kertoen latauksen olevan valmis.

Akun lataus oli valmis. Akusta tulevissa virtajohdoissa vasta pelkät teipit päissä

Akun virtajohdoissa (anto) oli vain teipit päissä ja ne tarvitsisivat sopivat liittimet. Olen siirtynyt hyvinkin pitkälti käyttämään Powerpole liittimiä missä vain se on mahdollista, jotta saan helposti liitettyä eri laitteita ja virtalähteitä keskenään. Niinpä asensin myös tähän sellaiset.

Powerpole liittimet asennettuina.

Mittasin akusta tulevan jännitteen suoraan Powerpole liittimistä yleismittarilla ja sain tulokseksi 13.6V. Sitten yhdistin akun KX3 virtajohtoon jonka päässä oli myös Powerpole liittimet ja KX3 näytti virtalähteen jännitteeksi 13.3-13.4V (joka vaihteli noiden välillä eli oli rajalla). Sen jälkeen pidin akkua sen illan kiinni radiossa, pidin muutaman kuson ja kuuntelin lopun aikaa ja jännite putosi 13.2V:iin. Kun painoin tangenttia ja vihelsin niin jännite putosi 12.8V:iin mutta palasi heti sen jälkeen taas 13.2V:iin. Ja nyt seuraavana iltana useiden kusojen jälkeen ja useamman tunnin kuuntelun jälkeen jännitä on edelleen 13.2V. Näyttää erinomaiselta.

KX3 näytöllä virtalähteen jännite on tässä kohden vielä 13.5 mutta myöhemmin 13.2 pitkään.
Akku painaa 1,2kg (vs. aiempi akku 3.5kg) eli painaa suunnilleen saman verran kuin KX3. Ja akku tuntuu kestävän vähintäänkin riittävästi peditiota varten, joka minun tapauksessani on kuitenkin vain muutamia tunteja, ehkä maksimissaan puoli päivää. Tällä akulla homma näyttää toimivan hienosti ja kestoa tuntuu riittävän.

PS: Olen nyt yli viikon käyttänyt pelkästään tätä Lifepo akkua virtalähteenä KX3:lle. Olen pitänyt radiota joka päivä tuntikausia päällä ja pitänyt useita kusoja. Edelleenkin KX3 näyttää jännitteeksi 12.8V ilman että olen vielä ladannut akkua kertaakaan uudelleen. Eli tämä todellakin riittää vaikka minkälaisiin peditioihin hienosti. Minulla ei tämän kanssa tule virransaanti loppumaan kesken

2. joulukuuta 2017

SWR ongelmaa, 80m pidennyskelan mittausta ja 160m workkimista

Pidennyskelan mittausta, tässä kela oli vielä väärinpäin pöydällä

Diamond W735 dipoli oli jo jonkin aikaa aiheuttanut päänvaivaa vaihtuvan eli "dynaamisen" :) SWR:n vuoksi. Olin käynyt siitä keskustelua Finham palstalla ja saanut vinkkiä miten lähteä diagnosoimaan ongelmaa. Sekä Jouko OH5RM että Reino OH3MA neuvoivat ja etenkin Reino teki ison työn ajamalla malleja 4NEC2 antennisimulointiohjelmaan ja rakentamalla jopa kelan simulointien ja antamieni mittaustulosten perusteella tehdäkseen vertailevia mittauksia!!! Hänen tekemät simulaatiot olivat hyvin lähellä sitä mitä sain mittauksistani.

Kelan mittaus kuivana


Omalla kelallaan Reino testasi myös vesipisaroiden vaikutusta kelaan ja se vaikutti siihen siten että kelan omaresonanssi tippui 16Mhz:sta 15Mhz:iin. Niinpä Reino ehdottikin että mittaisin kelan ensin kuivana ja sitten sumuttaisin sen pinnalle vettä sumutinpullolla ja mittaisin sen uudelleen. Sain Joukolta vinkiksi että mittaisin kelaa niin että se olisi pystyasennossa, jotta ja mittausjohto olisi kelan puolessa välissä, jotta mahdollisimman vähän mikään pöydällä oleva vaikuttaisi mittaustulokseen.

Ensimmäinen mittaus kuivana ja sain seuraavanlaisia tuloksia

Kelan mittaustulokset kuivana

Sen jälkeen sumutin vettä kelan pinnalle ja mittasin uudelleen ja tulokset oli seuraavat

Kelan pinnalle sumutin vettä ja mittasin uudelleen


Kelan mittaustulokset kun pinnalla vesipisaroita
Vesipisaroiden vaikutus oli kapasitiivinen ja aiheutti kelan omaresonanssin putoamisen aivan kuten Reinon mittauksissakin tapahtui. Tämä siis selitti sen että kun alkoi satamaan ja kela kastui pinnalta niin pisarat pääsivät liian lähelle kuparilankoja. Ongelma ei ollut siinä, että kelan onttoon sisäpuoleen pääsi vettä koska langat eivät olleet sillä puolella. Eli kelat toimivat kunnolla vain ollessaan kuivia. Minulle jäi siis mahdollisuudeksi joko suojata kelat sadevedeltä tai ajaa dipolia tunerilla niin että tuneri korjaisi muuttuvan SWR:n ongelman.

Sainkin vastauksen Finhamissa olleeseen ostoilmoitukseeni jossa hain MFJ-993B Autotuneria joka oli SSB:llä 300W kestävä tuneri. Se juuri riittäisi tuon RM Italyn pariksi linukan ja antennin väliin korjaamaan tilannetta. Se paransi sen asian ettei linukka päätynyt enää niin helposti suojaustilaan. Kuivemmalla säällä 80m oli ATUssa 1.0, vaihdellen tosin niin että välillä sain sen vain 1.4:ään. Mutta nyt linukka pysyi pääsääntöisesti pystyssä menemättä suojaustilaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jotka saattoivat johtua vain siitä etten osannut käyttää tuneria vielä oikein. Sen sijaan 40:llä pääsin linukalla 1.1 SWR:ään.

Automattinen antennituneri (ATU) MFJ-993B

80m kusoilua SWR ATUlla 1.2

Sitten tuli mieleeni että kokeilenpa 40/80m dipolia virittää ATUlla 160m:lle. Mutta siinä SWR:t jäi todella kauas, eli ei mitään mahdollisuuksia pitää sillä kusoja. Kokeilin OCF dipolia ja siinäkin SWR:t jäi 7 pintaan. Kun kirjoitin tästä finhamiin niin sainkin vinkin että ota vaippa irti siitä OCF:stä ja kokeile sitten uudelleen. Seuraavana päivänä teinkin näin ja SWR:t putosi 1.1:een ja pääsin pitämään ensimmäistä kusoa, joka tosin oli vain Nummelaan 10m päähän :)

Vaippa irroitettuna OCF Dipolista 160m virittämistä varten


160m kokeilua - tässä ATU ei vielä ole saanut signaalia tunnistaakseen taajuutta

Tämän jälkeen pidin kuson jo vähän pidemmälle, eli Nastolaan. Ja sitten Saloon. Toimi. Lähetystehoa ehkä 200-250W linukasta ulos ja sain raporteiksi 5/9+ (myöhemmin illalla kelit vähän putosi ja sain samoilta 5/6). Mutta noin pienellä jipolla kuin irrottaa vaippa OCF:stä ja tunata ATU:lla sain itselleni toimivan 160m antennin. Mahtavaa :)

Trappi/kela takaisin paikallaan otsalampun avulla
40/80m dipoli on takaisin ylhäällä, pimeässä otsalampun valossa pieni räntäkerros maassa. Peläten etten vain pudota yhtään mutteria tai prikkaa kiinnittäessäni antennilankoja takaisin, koska niitä en enää löytäisi :) Sain vinkkiä myös suojata nuo trapit muovilimsapullolla, jonka kuumentaa kuumailmapuhaltimella 'kutistesukaksi' päälle. En tiedä tulisiko se liian kiinni trappiin, koska siihen olisi hyvä saada vesipisaroille ainakin 1cm ilmarako ennen kuparilankakierroksia pinnassa. Toinen olisi tehdä niin 'kupu' joka olisi alhaalta avoin ja näin sinne ei pääsisi myöskään muodostumaan kondensaatiota. Ajelen antennia nyt toistaiseksi tunerilla niin kauan kuin se vain onnistuu, koska haluan pitää tuon kohtuullisen 'stealthina' eli huomaamattomana.

Antennin ja etenkin kelojen mittaus ja testailu oli opettavaista ja mielenkiintoista kun oli vielä viisaampia neuvomassa miten eteenpäin. Ja se kelan summuttelu suihkepullolla oli jopa hauskaa :) Hyvin toimi taas kerran hamiyhteisö ja kiitos kaikille jotka neuvoivat ja auttoivat eteenpäin. Nyt taas kuso kulkee entistä paremmin :)