Dimin radioamatööri blogi, Kerron kokemuksiani radioamatööriharrastuksesta. Radioamatööriharrastuksen aloittamisesta, K-modulin, T1- ja T2-modulien suorittamisesta ja siitä eteenpäin. Samoin elektroniikasta, joka liittyy useimmiten radioamatööri- ja radioharrastukseen yleensä. Kaikille radioamatööritoiminnasta ja yleisestikin radioharrastamisesta kiinnostuneille. Voit olla yhteydessä oh2dd.fi at gmail.com
Tämän vanhan itsetehdyn OCF dipolin balunin tuli aika siirtyä tehokestorajoituksen vuoksi pois uuden balunin tieltä
Viime kesänä tilasin uuden balunin, jotta saisin linukalta ajettua suunnilleen 1kW tehoja ulos ja baluni kestäisi sen. Jotta balunin saa vaihdettua niin OCF dipoli on laskettava alas toisesta päästä kiinnitysnaruja löysäten ja 8m onkivavalla tarvittaessa auttaen painamalla dipolia alas. Vaihdoin balunin kesällä ja nostin takaisin ylös, jossa on aina oma hommansa. Siinä joutuu kiristämään useaan kertaan vähän kerrassaan lisää ja avittamaan taas onkivavalla tukinaruja siirrellen ettei dipoli koskettaisi matkalla oksiin. Kun kesällä olin saanut dipolin takaisin ylös ja mittasin antennin miniVNA PRO antennianalysaattorilla, oli tulokset aivan pielessä. En ymmärtänyt miten se on mahdollista. Ei balunin pitäisi vaikuttaa niin että taajuus'dipit' eli mitkä taajuuden ovat optimaalisimpia ja missä kohden. Kaikki mittaustulokset oli päin honkia ja pahasti.
Laskin dipolin takaisin alas, tarkistin kiinnitykset ja nostin uudelleen ylös ja tulos oli yhä sama. Sitten aloin jo kokeilemaan että onko vaikutusta sillä jos pidennän tai lyhennän balunia, ja silloin minun olikin tehtävä se jo molemmista päistä, eli joudun laskemaan dipolin molemmat päät alas. Tätä teinkin sitten ainakin 10 kertaa kunnes kyllästyin ja laitoin vanhan itsetehdyn balunin takaisin ja homma toimi taas. Uusi baluni oli sellainen muoviin valettu, mitä ei saanut auki. Kun sitä ravisteli niin sen sisältä kuului kolinaa ja epäilykset heräsivätkin nyt ensimmäistä kertaa siihen että ehkä baluni onkin viallinen. Laitoin viestiä Utecille josta Jyrki lähetti samantien uuden. Olin kuitenkin jo tähän mennessä kyllästynyt laskemaan ja nostamaan balunia ja uusi viallisen tilalle saapunut baluni jäi odottamaan uutta inspiraatiota.
No puoli vuotta siinä meni ja kun hyvät antenninparannuskelit (eli talvi) tuli, niin päätin vaihtaa balunin. Kokemusta oli jo siitä dipolin alaslaskemisesta ja ei aikaakaan niin olin jo irrottamassa vanhaa balunia. Uusi baluni, jossa oli apikoliittimet valmiina oli jäisellä apupöydällä odottamassa, samoin vartavasten ostetut apikopihdit, kun olin kyllästynyt niihin halpapakkausten ohuisiin pihteihin jotka lähinnä leikkasivat apikot kahtia. Yleiselektroniikasta kävin ostamassa viime syksynä parit erikokoiset apikopihdit, toiset normaalikokoisempiin ja yhdet järeisiin apikoliittimiin, kuten esim. 16mm2 maadoituskaapeliin kiinnitettäviin liittimiin.
Baluninvaihdon työalusta. Vanha uusi baluni ja omatekemä baluni vielä kumpikin testien jäljiltä kiinni dipolissa
Kunnolliset apikopihdit, jotka hommasin kun olin katkonut halvoilla pihdeillä riittävän monta liitintä ja satuttanut käden puristaessani ohuita pihtejä kaikin voimin :)
Baluninvaihtotehtävää vaikeutti se että kaapeleissa oli vielä jonkin verran jännitystä sen roikkuessa alhaalla ja varoin ettei kaapelit pääsisi kumpaankaan suuntaan irti ja kelautuisi ylös puuhun. Niinpä irrotin vanhasta balunista apikoliittimen ja koska se oli liian iso uuteen baluniin niin irrotin vanhan apikon puristelemalla sitä kärkipihdeillä sen verran että sain sen löystymään ja onnistuin vetämään sen kaapelista irti. En halunnut katkaista kaapelia etten lyhentäisi sitä ja vaikuttaisi taajuusalueisiin. Niinpä kun olin irrottanut yhden kaapelin niin lähdin kiinnittämään sitä uuteen baluniin pitäen samalla vanhaa balunia ja kaapeleita käsissäni. Siinä sitten kieli keskellä suuta uusi apiko kaapeliin kiinni ja sitten kiinnittämään sitä uuteen baluniin. Mutta eihän se niin onnistukaan, apiko kun ei mahdu vedonpoistoon tehdyn kiinnityskohdan rei'istä. Niinpä piti irrottaa se ainokainen apiko (minulla ei ollut varalla samankokoisia) ja pujottaa kaapeli ensin vedonpoistoreiästä ja tehdä siihen löysä solmu etten lyhentäisi antennia. Sitten apiko kiinni. Ja sitten sama toisen kaapelin kanssa. Ja tässä kohtaa täytyy ikävä kyllä sanoa että 'täsmälleen sama'. Eli jostain mielenhäiriöstä johtuen kiinnitin taas apikon ennen kuin olin vienyt kaapelin ensin vedonpoistoreiästä läpi. Eikö se sanonta mene jotenkin niin että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :) Ja eikun taas apikoa irrottamaan. Ja onnistuin tietysti tämän liittimen pudottamaan lumeen, josta se onneksi vielä löytyi.
Dipolin toisen puolen kaapeli kiinnitettynä yrityksen ja erehdyksen kautta
Antennikaapelin vedonpoiston solmut jätin löysiksi jotta ne ei vaikuttaisi liikaa antennin 'sähköiseen pituuteen'
Lopuksi vielä vulkanoituva teippi suojaamaan vedeltä. Se tulee kiertää alhaalta ylöspäin, jotta vesi ei pääse teipin väleihin.
Vihdoin oli kaapelit kiinni ja sitten vain vetämään dipolia takaisin ylös. Se on sellaista edestakaisin juoksemista. Kun antennikaapelin on saanut kiristettyä niin kireäksi kuin sen apunarusta vetämällä saa, on aika mennä onkivavalla oikomaan tukinaruja kohdalleen, heiluttamaan dipolia että se nousee joidenkin oksien yläpuolelle eikä kanita niihin. Ja sitten taas kiskomaan ja kiristämään lisää. Niin kauan kunnes näyttää siltä ettei sitä dipolia sen ylemmäs ja kireämmälle saa.
Uusi dipoli paikallaan ylösvedettynä
Kun dipoli oli ylhäällä, jopa vähän korkeammalla kuin aluperin, olikin aika tulla sisälle mittaamaan antennin toimivuutta uuden dipolin kanssa. Irroitin antennikytkimestä suoraan antennille menevän syöttöjohdon josta mittaisin. Eli jätin kaikki tunerit ja muut välijohdot pois mittauksesta. Mahdollisimman vähän muuttujia matkalle. Aloitin katsomasta miltä HF näyttä, eli näkymä jossa näytetään kaikki taajuudet. Siitä saa yleiskuvan että onko ne siistin näköisiä ja suunnilleen tasaisin välein alas 'dippaavia' käyriä vai sellaista sähköisen näköistä sykkyrää joka kertoisi että jotain on pahasti vialla. Hyvältä näyttä.
Koko HF alue mitattuna. Näyttää ihan siltä kuin pitääkin
Sitten mittaisin 20m (14Mhz) alueen jolla tämä OCF dipoli on käytännössä optimoitu. Se näytti n. 1,2 SWR, eli oikein hyvä. Koko 20m SSB (Puhe) alueen SWR olisi 1,2-1,5 välillä, joka on hyvä. Sitten aloin mittailemaan muita alueita ja 40m alue (7Mhz) oli toiseksi paras alue. Sekin on hyvä uutinen sillä se bandi on siitä hyvä että kun 20m alkaa painumaan iltaa kohden niin 40m kantaa vielä pitkään.
20m (14Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos
40m (7Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos
80m (3.5Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos
160m (1.8Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos
15m (21Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos. Tätä ei saa välttämättä korjattua edes tunerilla
20m (14Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos kun tunerilla viritetty parhaaseen mahdolliseen tulokseen
Balunissa oli myös ostettuna sellainen ferriittirenkaista tehty häiriöpoisto, eli n. 40cm pitkä syöttökaapelin pätkä joka lähtee suoraan balunista ja jota ympäröi koko matkalta ferriittirenkaat. Sen tilasin valmiina. Hyvällä tuurilla tuollainen 'kuristin' voi poistaa useammankin desibelin pohjahäiriöistä. Äkkiseltään en osaa sanoa vähenikö pohjakohinat, sillä kelit muuttuvat päivittäin ja satunnaisten vaikutusten poistaminen laskuista on hankalaa, mutta ei siitä kuristimesta haittaakaan varmasti ole.
Ferriittikuristintanko häiriöitä poistamassa
Tavoitteena oli vaihtaa baluni joka kestää 1kW tehot ja se on nyt onnistuneesti tehty. Ja koska antennityöt tehtiin talvella, kevyessä lumisateessa, voin odottaa antennista tulevan hyvä :) Sillä olen kuullut usein että parhaat antennit tulee niistä jotka tehdään räntä- tai vesisateessa tai muuten mahdottomissa sääoloissa. Aurinkoisella kesäkelillä homma olisi ihan liian helppoa :)
Tätä ei halua nähdä silloin kun pitäisi saada HRD nopeasti käyntiin
Käynnistin tapaninpäivänä aamupäivästä rigin ja aloin kuunnella vefoa pyöritellen että mitä 20m alueella kuuluu. Eli skannailin puheella (SSB) 14.200-14.300Mhz välillä, jossa useimmiten minulla asemat parhaiten kuuluu. 14.200 alempaa kuuluu yleensä vain Venäläisiä asemia, muutoin tuntuu että lähes aina ne on tuossa 14.200-14.300 välillä. 14.250 kuului voimakas signaali (S-mittarin voimakkuusasteikolta luettuna s9+10), jossa joku nuorempi tyttö hallinnoi pileupia. Käytännössä jouduin kuitenkin virittämään aseman hieman ylös eli 14.250.10 ennenkuin ääni kuulosti luonnolliselta ihmisääneltä. Uskon lähetyksen lähteneen oikean taajuisena, mutta jokin matkalla oli 'taittanut' lähetettä sen verran että vastaanotossa taajuus tuntui aavistuksen muuttuneen. Vielä ei kuitenkaan ollut kovin montaa asemaa kerrallaan joten mahdollisuudet päästä läpi olivat hyvät. Operaattori, eli tämä tyttö, ei kuitenkaan sanonut pitkään aikaan omaa asematunnusta, kuten joskus näissä pileupeissa operaattorit tuppaa tekemään, joten halusin tietää mikä asema siellä oli toisessa päässä. Niinpä päätin käynnistää HamRadioDeluxe sovelluksen nähdäkseni olisiko se siellä clusterissa näkyvissä. Ja tässä vaiheessa sain kokea kuinka Windows päivitykset voivat osua niin väärään paikkaan kuin voi. Tätä windospäivitysrupeamaa kesti 15 minuuttia. Aina kun pääsi 100%:iin ja luuli että nyt päästään eteenpäin Windowsin uudelleenkäynnistyksellä, niin alkoikin seuraavan päivitysosion lataaminen taas nollasta. Kun päivitykset olivat viimein valmiit ja sain vihdoin HRD:n käynnistettyä, näin että kysymyksessä oli LZ16YOTA. Tuossa erikoiskutsussa oleva yleismaailmallisesti käytetty loppuosa 'YOTA' tarkoittaa siis Youngsters On The Air eli 'Nuoret Radioaalloilla'. Tämä oli siis Bulgarialainen asema jossa nuoret pitivät yhteyksiä. Tässä vaiheessa kuitenkin oli moni muukin jo löytänyt tämän aseman ja kutsujien kuoro oli muuttunut pahimmanlaatuiseksi papukaijakuoroksi, jossa tultiin voimakkailla tykkilähetteillä, eikä aina edes kuunneltu vastasiko operaattori jotain saati oliko sillä hetkellä kuuntelulla. Näistä papukaijoista löytyy vielä ne joilla on nauhoitettuja kutsuja ja he käynnistelevät niitä nauhoituksia milloin sattuu eivätkä tunnu kuuntelevan edes kutsuttavan aseman operaattorin vastauksia - mikä idea siinäkin on? :) Siinä vaiheessa kutsuin vain silloin tällöin kun näytti että välillä oli hiljaisempaa ja vähemmän yhtäaikaisia huutajia.
LZ16YOTA, nuorten radioamatöörien erikoiskutsu Bulgariasta
Suomalaisittain katsottuna yhdellä Bulgarialaisella YOTA-aseman 16v operaattorilla oli hauska nimi (he vaihtoivat operaattoria n. 1h välein). Operaattorin nimi oli Vesi. Toinen operaattori taas osoitti kielitaitoaan ja kaikille Saksalaisille kontakteille tuli hyvällä saksankielellä vastaukset. Tällä kertaa en saanut yhteyttä muodostettua vaikka odottelin 1,5h, mutta oli ihan mukava kuunnella hyvää operaattorityötä näiltä nuorilta. Nuoret tuntuvat osaavan nuo hommat usein paremmin kuin vanhemmat, joilta pieneltä osalta valitettavasti tuntuu jo hyvät operointitavat unohtuneen :)
Windows-päivitykset voi toki määritellä niin että ne ladataan, muttei päivitetä ilman käyttäjän lupaa. Olen kuitenkin pitänyt päivitykset automaattisina jotta ne tulisi tehtyä - tiedän että muuten siirtäisin ne aina myöhemmäksi eikä niitä tulisi ikinä tehtyä :) Haittana vain on se että ne vie hitaammalta koneelta ja internetyhteydeltä todella paljon aikaa. Ja ne tietysti smurffin lain mukaan osuvat aina sellaiseen hetkeen kun ei olisi aikaa odotella :)
Hauskaa Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!
Ostin tuossa jokin aika sitten eräältä vanhemmalta radioamatööriltä ICOM IC-275H rigin. Se on 2m 100W multimode rigi, eli siinä on FM, USB, LSB ja CW ja 100W lähetystehoa. Rigi ei ole ihan viime päiviltä vaan tätä mallia alettiin myymään 1987. Todennäköisesti omani on jostain 90-luvun alkupuolelta. Kuten täältä voi lukea, ovat eHam.net arviot todella ylistäviä tälle rigille. Tämä on todella helppokäyttöinen, sillä kaikille asioille on oma nappinsa rigin naamataulussa. Eli ei ns. menuhelvettiä :)
Kun testasin rigiä 2m:llä toistimella (tone eli 'piippi' tästä onneksi myös löytyy että saa toistimet auki) niin sain samantien kuittauksen että voimakas hurina kuuluu lähetyksessä - vähän kuin olisi kuulemma joku 100Hz hurina koko ajan alla. Äkkiseltään mieleen tuli joku maadoitusongelma. Rigi oli rungosta maadoitettu joten rigin maadoittamattomuus ei ollut syynä. Testasin rigiä myös niin että otin virran akusta, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Hyvä ja mielenkiintoinen rigi, mutta nyt sen käyttöä varjosti hurinaongelma, jonka voisi aiheuttaa paitsi maadoitusongelma niin yhtälailla vaikka joku kuivunut kondensaattori tms. Eli vaihtoehtoja oli paljon mistä lähteä tutkimaan. Aika monelta sain kuitenkin ehdotusta testata toista mikrofonia. Mikrofoni itsessään voisi olla ongelman aiheuttaja mikäli se ottaa ympäristöstä häiriöitä itseensä. Ongelma vain oli ettei ollut toista ICOMin sopivaa 8-pinnistä mikrofonia, jota olisi voinut kokeilla. Toisen merkkinen mikrofoni ei kävisi sillä vaikka siinäkin olisi 8-pinninen liitin, ovat johtojen järjestykset yleensä erilaiset eri merkeillä.
Otin radion ja akun mukaan Lohjan radiokerholle ja siellä sitä testattiin auton peräkontista ja auton katon antennilla kerhon radiolle. Ja huomattiin ettei puhe tullut läpi. Radio onnistui avaamaan toistimen, mutta mitään ei kuulunut kun tangenttia painoi. Näin ei ollutkaan aiemmin käynyt, olin sentään pystynyt pitämään 'hurinakusoja'. Timo OH2ZH heilutteli vähän mikrofonin liitintä radion päässä ja ääni alkoi pätkien kuulumaan sen mukaan miten liitintä väänteli. Vika mitä ilmeisemmin löytyi - nyt pitäisi vain tarkentaa missä se oli - mikrofonissa, mikrofonin johdossa vai radion mikrofoniliittimessä. Jyrki OH2JRY ehdotti että mittaisin mikrofonin johdot, olisiko joku niistä poikki. Jos vika ei olisi mikrofonissa niin sen täytyisi olla radion mikrofoniliittimessä tai sen kytkennässä.
ICOM IC-275H naamataulu purettuna
Tähän radioon olin jo yrittänyt vaihtaa muutaman LCD-näyttöä valaisevan palaneen lampun tilalle ledejä, mutta se ei onnistunut. Ledi sanoi 'blib' ja arvasin mitä oli käynyt :) Noille lampuille nimittäin tulee vähän vajaa 12V ja ledi ei oikein tykännyt tuosta jännitteestä ilman sopivia vastuksia. Sain kuitenkin vinkin että kyllä niitä pieniä lamppuja myydään edelleen joita radio käyttää ja löysinkin sellaisen Partcon verkkokaupan sivuilta. Tulin löytäneeksi sivuilta 4mm lampun enkä tajunnut siinä kohtaa varmistaa oliko se alkuperäinenkin lamppu 4mm läpimitaltaan. Kun sitten menin Partcoon hakemaan lamppuja niin pyysin ne 4mm lamput ja sain kuulla että halusinko 3mm vai 4mm lamput. No tähän mennessä voi tietysti arvata että 4mm oli väärän kokoinen ja 3mm olisi ollut oikea :) Ja jos olisi ollut oikein fiksu niin olisi tietysti pitänyt ottaa molempia koska ne ei maksa paljon mitään. Lamput itsessään ovat värittömiä ja niihin otetaan sitten haluamansa väriset kumihuput, jotka tässä radiossa tulee olla keltaiset.
Tämän näköinen oli rigin LCD-näyttöä valaissut palanut polttimo
Alkuperäinen lamppu paikallaan - uudet olivat isommat
eivätkö mahtuneetkaan samaan koloon vaan jäivät 'ulos'
Jotta lamppuihin pääsi käsiksi oli purettava etunäytön taustapelti ja sen tehdäkseen
irroitettava iso kasa tämän näköisiä liittimiä - otin kuvat että näen mikä oli missäkin
Johtoja ja liittimiä oli kiitettävä määrä jotka kaikki joutui irrottamaan että sai
taustapellin pois ja pääsi paremmasta asemasta juottamaan uudet lamput paikoilleen
Asensin kuitenkin ne 4mm lamput joista vain pää mahtui piirilevyn reikään josta lamppu normaalisti menisi sisälle. Olin saanut myös vinkkinä sen ettei kannata ostaa sitä oikeaa eli 12V lamppua koska ne palaa herkemmin eli useammin ja vaihtamisoperaatio on hyvin työläs. Niinpä ostin neuvon mukaisesti 14V lamppuja, jotka ovat aavistuksen himmeämpiä mutta kestävät vastaavasti pidempään. Lampun ollessa lähtökohtaisesti jo himmeämpi ja kun se ei edes mahtunut oikealla tavalla sille varattuun paikkaan oli tuloksena että valoteho jäi aika vähäiseksi. On se tosin enemmän kuin aiemmin ja nyt vähäisessä valossa näkee paremmin mitä siinä taulussa lukee, mutta yhtään kirkkaammassa ympäristössä on lamppujen vaikutus vähäinen. Seuraavaksi vaihdan 3mm lamput.
ICOM HM-12 mikrofonin skema
Nyt kun lamput oli hoidettu aloin tutkimaan mikrofonia. Etsin aluksi internetistä skemat tuolle mikrofonille ja sellaisia löytyykin sieltä. Niissä vain ei näytetä että miten ne johdot ja komponentit asettuu mikrofonin piirilevyllä, joten saikin tehdä salapoliisi- ja päättelytyötä ja puoliksi arvata joidenkin osalta että mikä näistä johdoista on sitten mikä. Koska skemoissa puhutaan vain PTT ja PTT ground ja sitten tuon perusteella pitää arvata että mitkä kaksi niistä kolmesta PTT komponentista ulos tulevasta eri värisestä johdosta mahtaa olla mikäkin (tuo komponentti näkyy ao. kuvassa piirelevyn keskellä olevana mustana laatikkona jossa on yksi messinkinen ruuvi kiinni, ja jonka alta lähtee useita johtoja kohti mikrofonin johtoa). Ja sitten joutuu seuraamaan että mihin se on juotettu ja mihin se 'hyppää' piirilevyllä, jotta näkee minkävärisenä johtona se lähtee mikrofonin liitintä kohti. Purin kaikki liitokset liittimestä eli juotin kaikki johdot irti ja katkaisin niitä vähän matkaa lyhyemmäksi että saisin varmuudella ehjempää johtoa esiin. Irroitin ne myös sen takia että arvelin niiden olevan myös mahdollisesti väärässä järjestyksessä tai vähintäänkin huonosti juotettu. Sillä joku niitä oli selvästikin jälkeenpäin juottanut ja ne juotokset oli aika pahan näköisiä. Sitten pitkällisen johtojen ja skeman selvittämisen jälkeen päädyin mikrofonin liittimen johdotuksessa tiettyyn järjestykseen ja juotin johdot paikalleen.
Mikrofoni avattuna. Myös sisällä olevan piirilevyn joutui nostamaan
ulos että pääsi seuraamaan mikä johto meni minnekin ja teki mitä
Mikrofoniliitin ja johdot juotettuina
Rigin mikrofoniliittimestä lähtee filmimäinen lattakaapeli.
Mittasin piirilevyn ja liittimen välisen toimivuuden yleismittarilla ja kaikki näytti hyvältä,
joten en epäillyt vikaa siinä päässä
Ihan kerralla ei tämäkään mennyt oikein. Kun olin juottanut johdot paikalleen niin kasasin mikrofonin sen verran että pääsin testaamaan sen toimivuutta. Napit joilla taajuutta tai muistipaikkaa sai vaihdettua ylös tai alas, toimivat kuten piti. Mutta tangentti näytti olevan koko ajan päällä painoi sitä tai ei. Skemassa 2 johtoa liittyi tangenttiin ja ne olivat johdot jotka tulivat pinneihin 3 ja 5 - en vain tiennyt kumpi oli kumpi, koska ne tulivat käytännössä PTT-tangenttikomponentista josta ei nähnyt mikä oli minkäkin siitä ulos tulevan johdon 'tehtävä'. Ja koska nyt ne ei toimineet oikein niin ehkä ne olikin väärinpäin. Vaihdoin ne keskenään ja testasin uudelleen ja nyt mikrofoni toimi. Sen jälkeen kasasin mikrofonin ja vaikka kello oli lauantaiyönä 1:00 niin kokeilin josko toistimelta vastaisi joku. Simo OH2FXI vastasikin samantien ja kuittasi että hyvin kuuluu, kirkas ääni ja ei kuulu hurinaa enää taustalla. Olipa hieno uutinen! Minun korjaushistorialla kaikki laitteet jotka toimivat sen jälkeen kun ne on purettu ja kasattu uudelleen ovat jo sinänsä saavutuksia. Mutta jos vielä saan jonkin vian korjattua, se luo jo juhlatunnelman. Avasin tämän kunniaksi heti shampanjapullon :)
Seuraavana päivänä kun ajattelin kirjoittaa tämän blogitekstin, huomasin etten ollut ottanut kuvaa mikrofoniliittimen johtojärjestyksestä blogijuttua ja tulevaisuutta varten. Niinpä avasin mikrofoniliittimen ja poistin eristysteipit, joilla olin suojannut johdot (en ollut ymmärtänyt laittaa kutistesukkaa valmiiksi ja sitä on paha jälkeenpäin yrittää saada menemään kun liitin on kiinni). Onnistuin tietysti saamaan yhden johdoista irti. Nuo johdot ovat nimittäin jopa ärsyttävän ohuita. Niiden kuoriminen on lähinnä kuoren venyttämistä kunnes se katkeaa ja sitten se on venynyt jo sen verran että on kuin ei olisi ollenkaan vielä kuorinut sitä. Eikä ollut yksi tai kaksi kertaa kun johto katkesi sen sijaan että olisi kuoriutunut. Eikä niitä kuparilankoja kovin montaa siinä johdossa edes ole, joten niitäkään ei ole varaa montaa katkaista tai joutuu väkisinkin alkamaan kuorimisen alusta. Helpottaakseni juottamista laitoin reilun tinapisaran liittimeen ja tinasin johdon kupariosan valmiiksi. Sitten vain liittin nämä kaksi yhteen sulattamalla ne toisiinsa ja kuumentamalla jonkin aikaa. Valitettavasti johtoa joutui pitämään käsin ja se ajoittain kuumeni turhankin kuumaksi jolloin se poltti sormia. Hauenleukoja ei voinut käyttää koska johdot olisi vain katkenneet tai eriste olisi vähintäänkin puristunut rikki.
Mikrofonin liittimen juottamista toistamiseen kun onnistuin saamaan
yhden johdon irti avatessani liittimen kuvaamista varten
Mutta lopputuloksena on toimiva radio ilman hurinoita. Tämä rigi onkin mielenkiintoinen tulevaisuudessa sillä se antaa 2m alueella niin paljon eri mahdollisuuksia. Siihen kun vielä saan 2m yagin niin sitten alkaa kotimaan NAC kisailu :) Ja pääsee yrittämään kuinka pitkälle sillä niitä yhteyksiä saakaan. Nyt se toimii dedikoituna 2m toistinradiona siihen asti että saan yagin sille kaveriksi.
Olen ollut SRAL markkinointityöryhmässä noin vuoden verran. Ryhmä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tavoitteena tietysti itse kunkin osalta on saada hankittua näkyvyyttä ja uusia jäseniä harrastukseemme. Radioralli ja OG1FEST festari-radioamatööriasema ja osallistuminen harrastemessuille ovat markkinointityöryhmän aktivointi- ja rekrytointiesimerkkejä viime ajoilta.
Itselläni on ollut mielessä koulut ja viestintävälineet harrastuksestamme kertomisen kanavina. Niinpä otinkin yhteyttä useampaan lehteen ja opetusalan järjestö- ja ammattilehti 'Opettaja' tarttui juttuideaan. Minna OAJ:sta, joka on sattumoisin samalta kylältä, olikin yhteydessä ja keskustelimme mahdollisuudesta jutun tekemiseen radioamatööritoiminnasta. Ajatuksena minulla oli esitellä harrastustamme useamman jutun sarjana ja kertoa siitä yksi osa-alue kerrallaan ja tuoda näin ideoita ja ajatuksia siihen kuinka useampi koulun aine voisi soveltaa radioamatööriharrastusta osana opetusta ja kuinka rohkeammat koulut voisivat liittää sen osaksi opetusohjelmaansa yhteistyössä SRALin kanssa. Harrastuksessamme kun yhdistyy fysiikka, kemia, matematiikka, maantieto, kielet, liikunta, käsityöt muutama sovellutuksen alue mainitakseni.
Opettaja-lehden toimintamalli on kuitenkin hieman erilainen ja he halusivatkin mielummin löytää opettajan joka olisi harrastaja, eli kertoa asian heidän ammattikuntansa edustajan näkökulmasta. Otinkin yhteyttä SRAL puheenjohtajaamme ja markkinointityöryhmän vetäjään Memmaan (OH1EG) ja hän tiesikin heti yhden varteenotettavan harrastajan jolta asiaa voisi kysyä. Sain Markun (OH8UV) yhteystiedot ja varmistin häneltä halukkuutta olla haastateltavana juttuun ja hän onneksi oli heti suostuvainen. Tämä tapahtui 2015 syksyllä. Juttu tehtäisiin joskus 2016 aikana, mutta tarkempaa ajankohtaa ei osattu vielä sanoa.
Toimitettuani Markun tiedot OAJ:lle jäi asia odottamaan sopivaa hetkeä 2016 vuoden puolella. Keväällä olinkin taas Minnaan yhteydessä ja sain ilokseni kuulla että juttu tehtäisiin ja se ilmestyisi 3.6. Aivan mahtavaa. Sen enempää en jutusta enkä sen sisällöstä enkä 'tulokulmasta' tiennyt koska juttu tehtäisiin OAJ:n ehdoilla ja heidän näkökulmastaan.
Tänään sitten oli se päivä kun juttu julkaistiin ja se menee lukijoille paperilehtenä mutta on onneksi luettavissa myös verkkolehtenä. Lehtijuttu on hyvä, Markku on selvästikin ollut erinomainen haastateltava ja kuvatkin olivat minusta todella hyvät.
Kiitos Markku, Kiitos Minna, Kiitos Memma, Kiitos jutun kirjoittaja Pekka Moliis ja valokuvaaja Miska Puumala!
Toivottavasti jutun myötä kouluissa ja opettajissa herää mielenkiintoa harrastustamme kohtaan ja saamme kutsuja kertomaan lisää ja esittelemään harrastustamme eri kouluihin. Silloin toivottavasti jäsenistöstämme löytyy talkoohenkeä ja vapaaehtoisuutta lähteä virittämään rigejä ja reissuantenneja ja digimodeja näytille ja kertomaan mitä se meidän harrastus nykyaikana voi olla.
Radioamatööritekniikan seura r.y. eli RATS järjesti 38. pohjoismaisen VHF/UHF/SHF-tapaamisen Sappeella 26.-29.5.2016. Minulle sopi aikatauluun ja kiinnostukseen parhaiten päiväkäynti lauantaina 28. päivä. Reissuun oli päiväkäynnille lähdössä myös Pasi OH2PT, joten päätimmekin mennä samalla kyydillä. Ajoin käytännössä ensin Pasin pihaan joka oli matkan varrella ja sitten jatkoimme siitä Pasin autolla Sappeelle. Ennuste oli luvannut lämmintä, mutta ennustajan kannattaisi vaihtaa sammakkonsa uusiin, sillä taivas oli harmaana pilvessä ja lämpötila pysyi koko päivän lähempänä 15 astetta.
Leirin ilmoittautumispisteessä tehtiin samantien RF-ID:llä varustettu 'patchi' eli nimilappu, johon ladattiin tieto siitä onko maksanut lounaan ja/tai illallisen ja sen avulla sai sitten kuitattua ruokailun. Nimilappu ja myös kaulanauha olivat poikkeuksellisen hienot
RATS leirin yksilöllinen nimilappu
Samalla ilmoittautuessa sai ostaa arpoja ja olipa myös mahdollisuus ostaa leirin T-paita omalla nimellä ja kutsulla varustettuna. Selkämyksessä leirin 'logo' isommalla ja hihassa sponsoriyrityksen nimi. Ja kun hintakin oli todella kohtuullinen niin ehdottomastihan sellainen piti hankkia :)
T-Paidan rintamukseen sai oman nimen ja kutsun
Selkäpuolella oli sitten isommalla leirin 'logo'
Lauantaina luentoja oli 10:00 alkaen. Saavuimme Sappeelle Pasin kanssa vasta ensimmäisen luennon aikana, joten sen käytännössä missasimme. Seuraavaa Wolf-Henning Rech (DF9IC) pitämää luentoa aiheena '23cm PAs with MRFE6S9160 kuuntelin ehkä 10 minuuttia, jolloin totesin ettei tämä luento ole minua varten :) ja lähdin katsomaan ulos leirin parkkipaikalla olevaa takakontti-kirpputoria
Kirpputorilla oli 4-5 autoa joista osa oli kasannut myyntipöydän ja osa myi suoraan takakontista. Myytävä tavara oli suurimmalla osalla mikroaaltoihin liittyvää - erilaisia putkia (koksin korvaavia ratkaisuja noilla taajuuksilla) ja muita minulle hämäriä komponentteja, joiden käyttötarkoitusta ja hyötyä en ymmärtänyt. Ilmeisesti Ghz alueella toimiminen vaatii ihan erilaiset ratkaisut radiosignaalien johtamiseen, lähettämiseen ja vastaanottamiseen kuin matalampien taajuksien radiotoiminta.
Takakonttikirppistä ja Tampereen majakkasignaalin vastaanottoa mikropäällä
En osannut ilahtua ja innostua näistä kummallisista putkiloista joita oli vähän joka muodossa. Kävipä Michael Fletcherkin pilke silmäkulmassa avaamassa minulle tällaisen putken toimintaa: 'tuo putken runko tuossa on maa ja putkea pitkin menee sitten lähete maailmalle...all the way...) ' - just joo Michael :) Onneksi yhdellä pöydällä oli jotain mitä saatoin jo ajatella pystyväni hyödyntämään. Myynnissä oli muutamia mittalaitteita, joiden hinnasta emme ikävä kyllä päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen ja sain pitää rahani :) Löysin kuitenkin yhden mielenkiintoisen laitteen lisää joka oli Uniden Bearcat UBC9000XLT 'Auto Scanner'. Skanneri kykenee skannaamaan aukottomasti aina 25Mhz:stä 1,3Ghz:iin asti AM, NFM ja WFM bandeilla. Eli käytännössä 2m, 70cm ja ilmailutaajuudet ja vähän päälle ja tallentamaan 500 muistipaikkaan kanavatiedon. Ja kun tämä lähti muutamalla kympillä niin olin taas onnistunut löytämään jotain joka olisi mielenkiintoista ja toisi iloa todennäköisesti pidemmäksikin aikaa :)
Leirin kirppikseltä löytynyt Uniden UBC9000XLT skanneri 25Mb-1,3Ghz
Edellisessä kerhoillassa olin ostanut edullisesti magneettijalalla olevan n.2m taajuudelle tarkoitetun antennin ja löytyipä sopiva kaapelikin jossa oli skannerin päähän BNC-llitin ja toisessa päässä naaras HF-liitin, jotta sain antennin kiinni. Kuunteluantenniksi tuo näytti toimivan hyvin, sillä kuuntelussa se ei ole niin tarkkaa mille taajuudelle antenni on optimoitu, toisin kuin lähettäessä. Tällä antennilla näyttää ainakin 80Mhz-400Mhz toimivan hienosti, eli ainakin 2m toistinlähetykset ja ilmailutaajuudet ovat tähän asti jo kuuluneet. Laajemminkin saattaa tuo kuuntelualue toimia, mutta muilta alueilta ei vielä ole kuulunut lähetteitä syystä tai toisesta.
Radioon antenniksi löytyi radiokerholta edullisesti ostamani n. 2m alueen vertikaaliantenni
Päivän aikaan parkkipaikalle tuli 3 hamia moottoripyörillä ja jokaisella näytti olevan myös pieni rigi integroituna moottoripyörään. Tämän lisäksi oli sitten vielä pädi omassa telineessään navigaattorina ja puhelimena ja sekä amatööriradio että pädi-puhelin/navigaattori yhdistettynä kypärän bluetooth kuulokemikrofoniin. Itsekin moottoripyöräilijänä olen tuota harkinnut, mutta toistaiseksi halunnut jättää ajamisen aikana kaikki 'häiriöt' pois. Mutta voisihan noilla varusteilla workkia sitten pysähdyksissä ollessa.
Hamien moottoripyörätkin oli omalla rigillä varustettuja :)
Kävin kuuntelemassa myös Hamish Kellockia OH2GAQ joka esitteli rakentamaansa Ghz transvertteria. Hänen luennollaan minulle jäi mieleen lähinnä hänen kertomuksensa Raspeyry Pi 3:sta ja siinä hänen käyttämistään sovelluksista, jotka Pi:n omalla kosketusnäytöllä toimii hyvin. Hän esitteli kuinka hän pystyi tällä Rasperry yhdistelmällä ohjaamaan sovelluksen avulla rakentamaansa transvertteria. Lisäksi opin että hänen nimensä Hamish on skottilainen versio nimestä James, jota en tiennytkään mutta se oli mielenkiintoinen tieto kun eri sanojen ja nimien sukulaisuudet eri kielissä kiinnostaa.
Päivän päätti luennollaan tutuksi leireistä ja seminaareista tullut Michael Fletcher (OH2AUE) , joka kertoi meneillään olevasta P4A geostationaarisesta satelliittihankkeesta, joka tulee olemaan varustettu paitsi kaupallisilla digitv-välitystekniikalla, myös radioamatööritekniikalla. Eli tulemme sen myötä saamaan satelliitin, joka on Suomen kannalta erittäin edullisessa paikassa 24/7 ja joka kautta koko meidän puolen maapallosta, eli n. Huippuvuorilta Etelämantereelle ja Etelä-Amerikan itäreunalta Aasiaan (Intiaan) tai sinne päin. Joka tapauksessa se tulee olemaan suomalaisille radioamatööreille valtava mahdollisuus, tarjoten sekä SSB ja CW mahdollisuuden, mutta myös monenlaista digimodenmahdollisuutta. Tietysti workkimiseen tarvitaan omanlaisensa ratkaisut sillä uplink tulee toimimaan 2400-2403 Mhz ja downlink 10450-10500 Mhz taajuuksilla. Vastaanottaminen on mahdollista esim. todella edullisilla Octagon 'Oslo' PLL LNB mikropäillä jotka maksavat nykyään alle 10e. Tietysti lisäksi tarvitaan n. 90cm lautanen ja transvertteri jolla tuo viedään vielä rigille ymmärrettävään muotoon. Mutta kaiken vaivannäön ja investoinnin jälkeen 'maailma on taas auki' :) Oli taas hienoa nähdä kuinka Michael toimii aivan omalla tasollaan suomalaisena radioamatöörinä maailmalla ja kuitenkin hyvin ystävällisesti ja nöyrästi jakaa tietoa muille amatööreille. Se että meitä on aivan minunlaisistani aloittelijoista tällaisiin Michaelin tapaisiin tiedemiehiin asti tässä harrastuksessa, tekee tästä todella monipuolisen ja kehittyvän harrastuksen, jossa mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Laukaisu on ennustettu olevan vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä joten nyt on hyvä aika valmistautua siihen että siinä vaiheessa on sitten laitteisto ja osaaminen hyödyntää tätä satelliittia joka on radioamatööreille suuri panostus ja mahdollisuus.
Michael Fletcher esittelemässä P4A satelittihankkeen statusta
Minulle leiri oli asiasisällöltään liian Ghz-tekninen, ja koska minulle ei vielä ole siltä puolelta minkäänlaista osaamista eikä kokemusta, niin en saanut esitelmistä enkä kirpputorista kovinkaan paljoa irti. Mutta nokkakusoiltua tuli, tavattua taas useampi sellainen hami, johon olen törmännyt vain aalloilla ja tuntenut tähän asti vain tunnuksen ja äänen perusteella. RATS leiri järjestetään pohjoismaissa vuorovuosina ja tällä kertaa se oli Suomessa. Seuraavat 3 vuotta ilmeisesti sitten taas muissa maissa. Kokemani perusteella en lähde leirin perässä muihin maihin, mutta kun se taas seuraavan kerran tulee Suomeen ja jos se vain suinkin on järkevän ajomatkan päässä niin todennäköisesti käyn taas katsomassa missä Ghz puolella mennään. Ehkä siihen mennessä olen jo workkinut P4A satelliitin kautta ja oppinut neljässä vuodessa Ghz puolen asioitakin niin että innostun eri tavalla leirin antimista tuolloin. Leiri oli päiväkävijän näkökulmasta hyvin järjestetty, rento ja mukava, jota amatöörileireiltä alkaa jo tottua odottamaankin - vaikkei se tietenkään ole itsestäänselvyys vaan suuren määrän vapaaehtoistyötä ansiota, josta kiitos järjestäjille! Päivä oli joka tapauksessa mukava ja leirillä kannatti käydä tällaisen noviisinkin imemässä uutta tietoa joka tarttuu aina huomaamattakin kun vain on kiinnostunut kaikesta radioamatööritoimintaan liittyvästä :)
Luin radioamatööriliiton (SRAL) viikoittaisesta bulletiinista että YLE pitää teknisen kaluston kirpputorin ja laitoin päivämäärän heti kalenteriini. Ajankohta oli arkipäivänä klo 12:00, joten hyödynsin hieman pidennetyn lounastunnin tuohon. Olin lukenut että parkkipaikkatilaa ei kovinkaan paljoa ollut, joten en edes yrittänyt autolla pihalle asti vaan jätin sen jonkin matkan päähän yleiselle parkkipaikalle. Sieltä lähdin sitten kävelemään, mutta YLE on aika iso alue ja kesti aikansa ja pari tarkentavaa kysymystä tupakkatauolla olleilta ystävällisiltä YLEläisiltä, että oikea rakennus löytyi. Paikalla oli muutamankymmentä ihmistä ja mukavia leppoisia liikenteen ohjaajia. Odottava joukko oli melko kirjavaa, joskin ehkä leimallisesti luovan alan toimijoita - enemmän tai vähemmän. Ovet avautuivat ja tämä joukko ryntäsi sisään parkkihalliin, johon kirpputori oli järjestetty. Varsinainen kirpputori oli nauhalla aidattu ja hetken aikaa saimme odotella jotta kello löi 12. Tämän odottelun ajan meille kerrottiin muutamista arvokkaammista 'löydöistä joita siellä myös olisi.
YLEn teknisen kaluston kirpputori valmiina avautumaan parin minuutin sisällä
Portti aukaistiin ja laitteiden ja tavaroiden tarkastelu ja haaliminen alkoi. Itselleni osui ensimmäisenä käsiin 12-raitainen analoginen mikseri, dat-nauhuri ja vähän muuta jonka ohi aika oli jo ajat sitten ajanut :) Sitten huomasin muutamia vanhoja radioita ja niiden ikä ja kunto oli pääosin heikkoa, mutta yksi näytti paremmalta. Se oli vanha Philips radio, jossa oli 2 erillistä taajuusnäyttöä. Se oli tuollainen hyvin retrohenkinen ehkä 70-lukulainen leveä ja matala radio. Kuvittelin että radio on käyttökelpoinen sellaisenaan ja en jaksanut alkaa tarkastelemaan yhdellä lavalla olevia kaiuttimia sen enempää. Vasta kotona huomasin että tuo radio vaatikin ulkoiset kaiuttimet. Onneksi oli edellisellä viikolla ollut radiokerholla ja nähnyt kun sinne tuotiin pari kaiutinta. Niinpä menin seuraavana kerhopäivänä sinne ja ostin vielä myynnissä olleet kaiuttimet edulliseen hintaan.
Sen verran olin jo kokeillut että toiseen taajuusnäyttöön tuli valo ja toinen oli pimeänä. Mutta radio siis näytti toimivan. Ja radio ei myöskään näyttänyt olevan putkitekniikkaa vaan jo vähän nykyaikaisempaa puolijohdetekniikkaa. Kaiuttimet saatuani pääsin kokeilemaan radion toimintaa. Sopivia liittimiä kaiuttimissa ei ollut vaan tinasin johtojen päät ja työnsin ne noihin 2-napaisiin liitinpaikkoihin radion takana. Radio toimi ja ääni oli oikein miellyttävä. Jonkin aikaa meni radion toimintalogiikan ymmärtämiseen. Vaikka taajuusnäyttöjä oli kaksi niin toinen niistä oli itse asiassa hajoitettu vielä kolmeen riviin, joista jokaisella rivillä oli oma osoitinneula, jota pyöritettiin kutakin erillistä FM-painonappia pyörittämällä.
Vain toiseen taajuusnäyttöön tuli valo
Radio oli nyt testattu, mutta se tarvitse selvästikin lisää lamppuja sisälle, kaiuttimiin oikeanlaiset liittimet sekä ulkoisen antennin. Tietääkseni minkälaista lamppua tarvittaisiin, avasin radion ja vedin sisuskalut näkyviin. Laitoin virtapiuhan katkasijalla varustettuun jatkojohtoon joka oli kädenulottuvilla pöydällä. Siitä saisin virrat tarvittaessa nopeammin pois katkaisijaa kääntämällä, kuin yrittämällä kiireessä riuhtoa vanhaa jäykähkösti irtoavaa pistotulppaa. Samalla hahmotin muuntajaosuuden sekä isommat konkat levyltä alueeksi, jonne ei käsiä eikä mittalaitteita tule sohia vahingossakaan. Sitten aloin mittamaan yleismittarin tasajännitepuolella mitä lampun kantaan tulee. Näyttö vaihteli 0.00 ka 2.0V välillä ja vilahtipa miinusmerkkikin ajoittain.
Philips retroradion avaaminen käynnissä
Radion sisällä yksi polttimo näkyvissä muovikannassa
Toinen polttimo löytyi käännettävän ferriittitangon vasemman pään kohdalta
Aloin epäillä mittarin asetusta, mittarin toimintaa ja omaa päätäni. Hain toisen yleismittarin vertailuksi ja sama tulos. Sitten mietin että tuo volttimäärän kummallinen vaihtelu näyttää vähän siltä miten vaihtosähkö käyttäytyisi ja vaihdoin mittarin vaihtosähkölle ja mittasin lampun kannasta ja jopas alkoikin tulla järkevämpiä lukemia näytölle. Lamput toimivatkin vaihtosähköllä ja volttimääräksi sain 6V. Tuo vaihtosähkö oli minulle yllätys. En edes ollut tiennyt että vaihtosähköä käytettäisiin noinkin pienivolttisissa polttimoissa. Mietin sitten että minkälainen pitää polttimon olla että se toimii vaihtosähköllä, mutta sitten tulin siihen päätelmään ettei se lampussa oleva hehkuva lanka varmaan tiedä eikä välitä kumpaan suuntaan se virta siinä kulkee, kunhan se on riittävän voimakas hehkuttamaan sitä. Mittasin sitten vielä ampeerit että tietäisin minkälainen polttimon tulisi olla ja sain tulokseksi 50mA.
Mittaustulos antoi vaihtojännitteellä lampun käyttöjännitteeksi n. 6V ja 50mA
Nyt minulla olisi lista seuraavalle päivälle hakea tarvittavat komponentit. Olen käynyt Yleiselektroniikassa ostamassa Wellerin juottimen ja vähän muista komponentteja ja olin kuullut joidenkin kehuvan myös Partcoa. Niinpä päätin käydä tutustumassa liikkeeseen ja hain nämä tarvittavat osat sieltä. 50mA polttimoita sopivankokoisella kannalla ei löytynyt joten otin lähimmät mitä löytyi ja ne oli 300mA. Myyjän mukaan tämä tarkoittaisi käytännössä sitä että polttimo olisi kirkkaampi.
Kuva toimivasta 'alkuperäis'-polttimosta
Kun osat oli hankittu, niin sitten ilta menikin vaihtaen uudet lamput ja laittamalla kaiutinkaapeleihin 2-napaiset kaiutinliittimet, jotka oli ruuviliitoksilla, eli näitä ei tarvinnut juottaa.
Antennikaapelit saivat oikenalaiset liittimet
Antennikaapeli joita myös Partcosta otin useamman dipolimallin, ei sopinut suoraan radioon, sillä tuossa radiossa antenniliitin oli jotain iänikuista mallia, jota Partcon valikoimassa ei luultavasti ole edes ollut muutamaan vuosikymmeneen. Hetken aikaa ihmettelin mitä tekisin ja sitten mietin että sitä antennia tarvitsee siinä aina ja parhaiten saan sen pysymään kun tinaan sen suoraan sisällä antennin sisääntuloon ja tuon litteän antennikaapelin liittimen ujutin ulos takakannen välisestä raosta.
Dipoliantenni lattakaapeli juotettuna suoraan sisällä antennin sisääntuloon
Nyt oli radio kaikinpuolin kunnossa ja käyttövalmis. Radio ja isohkot kotimaiset kaiuttimet veivät tilaa melko paljon ja jonkin ajan päästä sain kuulla että radion paikka ei olekaan keittiön pöydällä :) Mutta radio tuli laitettua kuntoon (vaikke nyt isompaa remppaa tullut tehtyä) ja testattua ja ostos oli minusta mitä mainioin. Nyt täytyy katsoa vain sopiva paikka radiolle, ehkä hamsackiin. Viat eivät olleet loppujen lopuksi isoja ja olivat helposti korjattuja, joten mitään suurempia diagnosointitaitoja tähän ei tarvittu. Mutta minulle elektroniikan noviisinina tämä oli jännittävä ja opettavainen ja rohkaiseva kokemus. Se on aina kiva kun joku asia sitten lopulta toimii eikä ole kasa toimimattomia irrallisia komponentteja, kuten helposti käy kun oikein innostuu purkaamaan korjausmielessä silloin kun intoa on reilusti enemmän suhteessa osaamiseen - kuten minulla vielä useimmiten on :)
Philips retroradio joka löytyi YLE teknisen kaluston kirpputorilta
Varoituksen sana kuitenkin - ennenkuin lähtee minkäänlaisia sähkölaitteita availemaan niin tulee ehdottomasti tietää sillä tasolla mitä on tekemässä että tietää mitä ei pidä tehdä ja tunnistaa laitteista vaaralliset komponentit ja tietää mitkä komponentit säilyttävät vaarallisia jännitteitä senkin jälkeen kun sähköjohto on irrotettu seinästä! Laitteet jotka käyttävät 220V jännitteitä ovat hengenvaarallisia ja niitä ei pidä lähteä avaamaan ennenkuin on sen verran ymmärrystä mitä on tekemässä ettei aseta itseään tai muita hengenvaaraan!
