Metsähovin Radio-observatorio vierailu 5.3.2019

Metsähovin Radio-observatorion radioteleskooppi

Sain Suomen DX-liiton Pasi Rintamäeltä seuraavanlaisen viestin:

 'Jos sinua kiinnostaa aurinkotutkimus ja avaruudesta tulevien radiosignaalien tarkkailu, niin nyt on tsanssi vierailuun: Järkkäsin ti 5.3.2018 klo 17 tutustumisen Metsähovin radiotutkimusasemaan, Espoon kupeeseen [Kirkkonummi, os. Metsähovinte 114]. Siellä tehdään Suomen aurinkotutkimusta ja avaruuden radiotarkkailua 2-250 GHz'

No minua ei tarvinnut toistamiseen pyytää, olin heti myyty. Tällaisia kohteita ei ihan joka päivä pääsekään näkemään - eli en ole vielä koskaan tällaisella vieraillut. Laitoin Harrille HKU ilmoittautumisen ja tapahtuman kalenteriini ja jäin malttamattomana odottamaan.

Viimein kun tuo päivä koitti, oli töistä irtautumisessa haasteita ja pelkäsin myöhästyväni. Olihan vannotettu että ollaan portilla ennen 17:00. Olin saanut tosin vielä tuona päivänä tiedon että avaavat portin remotena, joten toivoin pääseväni sisään vaikka vähän myöhästyisin. Tiet Metsähoville olivat pieniä ja pienenivät mitä lähemmäs tultiin. Tiet olivat jäisiä ja olipa matkalla mielenkiintoisia peltojen välissä olevia tienpätkiä. Näillä oli ajoittain pakkaslumen kinostumia tiellä, jossa 40kmh vaihdissakin tuntui että auto muuttui pulkaksi ja kuski matkustajaksi. No onneksi auto pysyi kun pysyikin tiellä. Kaarsin portista 17:02 ja haittana se että muu porukka oli jo ehtinyt edetä rakennuksessa teille tietämättömille. Haahuilin siellä hetken aikaa etsimässä ja tulin jo takaisin pihalle, kunnes Juha Kallunki bongasi minut ja opasti oikeaan paikkaan. Siellä muut olivatkin jo rakentelemassa laskiaispullia, joita ystävällisesti meille vierailijoille tarjottiin.

Esittelijöinä tilaisuudessa oli Juha Kallunki (aurinkotutkimus ja Metsähovin laitteistot) ja Petri Kirves (RF-tekniikka/-laitteistot). Esitykset olivat todella mielenkiintoisia sillä vihdoinkin pääsi näinkin läheltä näkemään mitä se aurinko- ja kvasaaritutkimus käytännössä on, minkälaisia kavereita sitä tekee ja minkälaisilla laitteistoilla. (katso esitys tämän blogijutun lopussa videona)

Juha Kallunki pitämässä esitelmää Metsähovin Radio-observatorion tutkimustyöstä

Metsähovin radio-observatorio on ainoa laatuaan Suomessa ja sen auringosta yhtäjaksoisesti samalla taajuudella tehty kartoitus on maailman pisimpiä, eli jo 70-luvulta asti kerättyä aineistoa. Eikä tämäkään observatorio polje paikallaan, vaan rakenteilla on uusia teleskooppirakennelmia. Itse asiassa useammasta pienemmästä teleskoopista tehtävä ryhmä, joka vastaa yhdessä sopivasti toisiinsa nähden aseteltuina yhtä suurempaa teleskooppia. Hidasteena tällä projektilla on raha, jota yliopistoilla tiukennetaan vuosi vuodelta. Toivotaan että näille rahat löytyy, sillä teleskoopit löytyvät jo pihalta ja ovat lähinnä asennusta sekä jonkin sortin viimeistelyä vaille - jos oikein ymmärsin.

Tämä oli hieno. Nyt on Suomen lippu sitten ollut avaruudessakin

Juha kertoi meille aurinkotutkimuksesta (tästä aiheesta hän selvästi syttyi, olihan se hänen ominta aluettaan), kvasaareista ja 22Ghz ja 86Ghz (ja jotain siltä väliltä 40+ Ghz taajuuksilla) tehtävistä kartoituksista. Yksin tätäkään hommaa ei tehdä. Ensinnäkin Metsähovin observatorio on osa laajempaa Eurooppalaista observatorioryhmää (joka ulottuu itseasiassa maantieteellisesti huomattavasti Eurooppaa laajemmallekin). Nämä observatoriot tutkivat jokainen omalla tavallaan ja eri taajuuksilla. Ja mielenkiintoiseksi homma muuttuukin siinä vaiheessa kun eri observatorioiden ja tutkijoiden analysoima data yhdistetään. Juhan sanoin kuitenkin kyseessä on tutkinnallisesti pikemminkin maraton-matka kuin sprintti. Eli tämä on pitkäjänteistä työtä, sillä vaikka tutkimusta on tehtyä kymmeniä vuosia, on tänä aikana käytännössä saatu mitattua vasta muutamia Auringon aktiivisuusjaksoja. Joten kovin pitkälle meneviä tulkintoja näin silmänräpäystäkin lyhyeämmästä ajasta avaruuden aikaperspektiivissä ei voida tehdä. Mutta koko ajan saadaan lisää dataa ja opitaan lisää.

Kysymyksiä sateli ja huomasi että astronomia ja myöskään radio-astronomia eivät olleet vieraita asioita kuulijoillekaan. Taitaa olla niin että meitä radio-harrastajia yhdistää kiinnostus paitsi radio-teknologiaan, niin myös taivaan ja sään ja avaruuden ilmiöihin. Uteliasta porukkaa kun olemme :) Paikalla näytti olevan Suomen DX-liiton, Radioamatööriliiton ja Suomen Radiohistoriallisen seuran jäseniä

Paikalla oli niin DX-kuuntelijoita kuin Radioamatöörejä ja näiden yhdistelmiä

Esityksen jälkeen saimme opastetun kierroksen observatorion tiloissa. Koska meitä oli n. parikymmentä, niin jakauduimme kahteen ryhmään, joista toista lähti viemään rakennuksen toisesta päästä alkaen Juha ja sitten rakennuksen toisesta päästä toisen ryhmän kanssa Petri. Radioteleskoopin juurellakin pääsimme käymään, joka on sellaisen golf-palloa ulkoapäin muistuttavan lasikuituvahvisteisen teflonkankaan suojaamana. Sen tehtävänä on käytännössä suojata säältä ja olla samalla mahdollisimman vähän vaikuttamatta mittaamiseen, eli golf-pallon näköinen ulkokuori ei itsessään mittaa eikä vastaanota mitään. Mittaustekniikka, eli radioteleskooppi on tuon pinnan sisäpuolella näkymättömissä.

Radioteleskooppi liikkuu aivan pallomaisen suojakankaan sisäpinnan tuntumassa

Paljon oli tekniikkaa ja humoristisia tekstejä tai sarjakuvanpätkiä siellä täällä. Ei tutkimustakaan ilman huumoria tehdä, joka on hauska huomata.

Huumoria löytyy tiedeyhteisön tekemisessäkin :)

Saimme ihmetellä monenlaisia laitteita ja mikroaaltoputkia, jotka jäähdytettiin todella kylmiin lukemiin, jotta mahdollisimman vähän vaikutettaisiin varsinaiseen mikroaaltosignaaliin. Erilaiset vastaanottimet olivat rakennettu laveteille, joita voitiin siirrellä ja vaihtaa radio-teleskoopin 'vastaanottopäähän' vinssin avulla.

86GHz vastaanotin ja jäähdytysjärjestelmä lavetilla

Lopulta kerros oli päätöksessä, samoin tutustumistilaisuus. Ilta oli pimennyt ja tähdet kiivenneet taivaalle. Lasikuitu-teflonpallo hehkui sisältä tulevaa lämpimänkeltaista valoa pakkasyöhön. Jokainen radio-harrastaja viipyi hetken vielä pihalla aivan kuin ei eihan vielä olisi valmis lähtemään. Kunnes sitten suuntasi kotia kohti, jälleen yhtä kokemusta ja leppoisaa illanviettoa kaltaistensa seurassa sekä montaa uutta tiedonjyvää rikkaampana.

Observatorion teleskoopin suojakupu hehkui kauniisti kirkasta tähtitaivasta vasten

Kiitos vielä Juhalle ja Petrille ja Aalto-Yliopiston Metsähovin Radio-Observatoriolle siitä että he sallivat meidän tutustua tutkimustyöhönsä ja missä sitä tehdään ja näin avaavat silmiämme sen suhteen kuinka tärkeää on että meillä Suomessa saadaan tehdä tieteen perustutkimustakin. Eikä aina raha ja kaupallisuus edellä ohjaamassa tuottoisimpia tutkimuksia hakien - vaan sitä perustavaa laatua olevaa puurtamista, jonka olkapäillä sitten seuraavat tiedeyhteisöt voivat jälleen ponnistaa vielä kauemmas eteenpäin. Hienoa että meillä Suomessa vielä tehdään ja tuetaan tätä työtä, jossa olemme maailmalla aivan huippuosaajia.

Tässä vielä tuo luento youtube-videona

Juotospappana Reaktori-tapahtumassa Messukeskuksessa hiihtolomalla 2017

SRAL osasto Reaktorissa. Taustalla pöytä jonka ääressä rakennettiin majakoita ja vilkkuja

Reaktori tarjoaa pääkaupunkiseudulla talvilomaansa viettäville nuorille ilmaista loma-ajan toimintaa, josta voi löytää uuden kiinnostuksen kohteen tai harrastuksen. Vuodesta 2005 lähtien järjestetty tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa pääkaupunkiseudun talvilomatarjonnassa. Reaktorissa vierailee vuosittain yli 13000 nuorta. Toiminta on suunnattu yli 13-vuotiaille. Tapahtuman toteuttavat pääkaupunkiseudun nuoriso- ja kulttuuritoimet yhdessä nuorten, järjestöjen ja Helsingin muiden virastojen kanssa. Reaktori järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ja tänä vuonna se oli avoinna 22.–24.2.2017. Tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa

Myös SRAL osallistui tapahtumaan omalla osastollaan. Esillä oli CW testiasema, jossa nuoret pääsivät kokeilemaan CW:llä oman nimensä kirjoittamista. Lisäksi esillä oli erilaista jaettavaa tietomateriaalia ja mainostettiin siellä myös tulevaa Tammelan leirikouluakin. 

Päähuomion taisi saada elektroniikan rakentelupöytä, jossa kymmeniä majakoita tai vilkkuja rakennettiin nuorten toimesta. Heitä auttamassa ja opastamassa oli 'juotospappoja'. Itsekin pääsin yhtenä iltana töiden jälkeen olemaan juotospappana, vaikkei minulla nyt todellakaan ole mitään vahvaa elektroniikkaosaamista taustalla. Jotain sentään olen jo tehnyt ja kun hetken kuuntelin miten juotospapat neuvoivat nuoria niin kohta olin jo itsekin tekemässä samaa eli auttamassa nuoria rakentamaan elektroniikan rakennussarjoja. 

Minulla ehti siinä illan aikana olla kolme nuorta jotka rakensivat onnistuneen vilkun, jossa oli piirilevy, neljä vastusta, kaksi kondensaattoria, kaksi transistoria, kaksi trimmerikondensaattoria ja kaksi lediä, virtajohto ja 9v paristo. Tinaaminen oli joillekin aivan uusi asia ja olipa sitten joitain tyttöjä jotka olivat tinanneet esimerkiksi koruja ja sitä kautta jo tutustuneet tinaamiseen vaikkeivät elektroniikkaa olisikaan rakentaneet vielä. Joka tapauksessa kaikki oppi tinaamisen nopeasti ja komponentitkin meni yleensä nätisti oikeille paikoilleen. Juotospappojen muistisääntö mikä laitetaan ja otetaan pois missäkin vaiheessa, eli 'Juotin, tina, tina, juotin', opetti järjestyksen jolla saatiin hyvää jälkeä aikaan.

Pääsääntöisesti jokainen sai valmiin ja toimivan laitteen aikaiseksi. Majakassa huomattiin että koska siinä oli kaksi eri transistoria niin ne tuppasi vaihtamaan paikkoja jos ei ollut tarkkana. Vilkussa sen sijaan komponentit olivat aina identtisiä pareittain joten siinä virhemahdollisuus oli pienempi. Minulla olleista kolmesta nuoresta kaikki saivat onnistuneen vilkun aikaiseksi, joka toi itsellenikin onnistumisen tunteen koska en ollut opettajana sieltä kokeneimmasta päästä - päinvastoin :)

Pääsinpä illan tuoksinassa ständimme vierellä järjestysmieheksikin kun monikulttuuriset kipinät sinkoilivat erään lapsijoukon kesken ja sanailu yltyi käsirysyyn. Nopeasti tulivat paikalle virallisemmatkin järjestysmiehet ja saattoivat nämä n. 12v kuumakallet pois tapahtumasta siltä päivältä. Tapahtuma oli täynnä jos jonkinlaista mielenkiintoista tekemistä, mutta nämä kaverit näkivät paremmaksi alkaa nahistella, joka oli minusta käsittämätöntä :)

Itse olin vain hieman yli 3h ständillä, mutta useampi juotospappa oli useampana päivänä ja koko päivän tai ainakin suuren osan päivästä. Heille hatunnosto, sillä vaikka se onkin mukavaa niin on se myös raskasta olla tuollaisella ständillä koko tunti- tai päiväkausia. Mutta he jaksoivat olla iloisia ja iloita jokaisesta onnistuneesta rakennussarjasta ja kehua nuorta. Se voi olla monelle nuorelle ainoa kehu jonka he vähään aikaan kuulevat - tässä tuloshakuisessa ja suorituspaineiden maailmassa. Uskonkin että se oli nuorille hyvin positiivinen kokemus kun sai tehdä jotain valmista käsillään ja sai vielä kehuja kaupan päälle. Tällaisia radioamatöörejä tarvitaan enemmänkin ja useammin näkyville, jotta harrastuksemme innoittaisi uusia nuoria mukaan hienoon harrastukseemme. Eli jos olet jo radioamatööri niin ehdotankin että otat tänä vuonna asiaksesi tulla mukaan 'talkoisiin' hankkimaan uusia radioamatöörejä joukkoomme.

Yleisluokkaan korotus T2 testin läpäisyn myötä

AR-X harjoitustestisivu

Tässä harrastuksessa nälkä kasvaa syödessä, ainakin minulla. Hieman vajaa kaksi vuotta sitten suoritin K ja T1 testit päästäkseni perusluokkaan ja saadakseni kutsutunnuksen ja asemaluvat päästäkseni workkimaan. Jo silloin haaveilin T2 eli yleisluokan testin tekemisestä mutta minulle oli jo T1 testissäkin ihan tarpeeksi omaksuttavaa. Lisäksi 120W (käytännössä 100W) oli minulle ihan riittävä teho, sillä se ei ollut rajoitteena minulle, pikemminkin osaaminen, antennit, laitteet tai pikemminkin niiden puute olivat ne jotka jarruttivat. Nyt kahden vuoden jälkeen ajattelin että voisin jo ottaa sen seuraavankin askeleen joka mahdollistaa suuremmat lähetystehot tarvittaessa. Hyvin moneen asiaan riittää 100W ja paljon vähempikin. Mutta joskus tuntuu että siitä extra-potkusta olisi hyötyä jos saisi edes muutaman sata wattia lisää. Eritoten silloin kun on joku isompi pileup jossain kiinnostavassa paikassa niin kyllä se tuntuu että useimmiten ne 'big gun' kaverit tulee läpi ja hiljaisemmat hissukat sitten ovat välillä vaikeuksissa tulla kuulluksi. Ja sama toisinpäin, jos haluaa itse kutsua ja tulla kuulluksi niin siitä lisätehon varasta ei ole haittaa.

Luin tenttiin valmistautuakseni ensin Tiimissä hamssiksi 2 -kirjaa, mutta sen kerrontatyyli (joka on kuin lukisi teatterikäsikirjoitusta) ei sovi minulle. Lisäksi Tiimissä Hamssiksi kirjat (sekä 1 ja 2) ovat fontiltaan varmaan jotain kokoa 6, eli todella pientä fonttia. Luin myös materiaalia täältä jossa on kysymys-vastaus patteristoa sekä testikoemahdollisuus. Testikokeita teinkin monen monta kertaa ja kun se näytti siltä että joka kerta menisi läpi niin oli aika mennä tekemään oikea tentti. Tässä kohden varoituksen sana sen suhteen että ham.fi/tentti sivuston kysymyksiä saattaa olla päivitetty viimeksi useita vuosia sitten, joten pienellä riskillä tällaiset sivustot, jotka eivät ole suoraan SRAL:in ylläpitämiä. T2-tenttiin on todella huonosti materiaalia ja onkin vähän hassua jos on olemassa tentti muttei kunnon vastaavaa opiskelumateriaalia siihen. Mutta käsittääkseni tenttejä sekä opiskelu-/opetusmateriaalia ollaankin parasta aikaa päivittämässä ja sen myötä tervetullutta parannusta pitäisi olla tulossa.

Ham.fi/tentti sivustolla on myös opiskelumateriaalia

Opiskeltava tenttimateriaali oli aika kovastikin teknistä, mennen komponentti- ja piiritasolla aika yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Koska minulla ei ole kuin ylimalkainen kokemus elektroniikasta yleensä, oli noiden asioiden opettelu minulle enemmänkin ulkoa opettelua. Kaikkea en voi sanoa edes ymmärtäneeni, etenkin kun puhutaan putkista ja hiloista. Jos en putkivehkeitä tule hankkimaan niin ei ne minua suoraan tule koskemaankaan. Ja sitä mukaan tietysti kun tarvetta tulee niin asioita voi opiskella syvemmin. Niinhän tämä harrastus usein toimiikin, että sitä mukaa kun asioita tulee eteen, opetellaan uutta tarvittaessa. Kaikkea kun ei millään pystyisi omaksumaan yhdellä kertaa. Se pitää toisaalta tämän harrastuksen ja tekemisen mielenkiintoisena kun löytyy uutta opittavaa koko ajan.

Olin varannut tentin Juhani Lehtosaarelta OH2MD joka olisi tentin virallisena vastaanottajana. Hän se otti vastaan pari vuotta sitten T1 ja K tenttinikin. Paikaksi sovittiin Helen Oy:n radiokerho OH2HKE, joka sijaitsee Porkkalankadun voimalan tiloissa.  Saavuin sovitusti sinne tuntia ennen kerhon alkamista, jotta saisimme tehdä tentin rauhassa ennenkuin muita kerholaisia saapuisi. Sain eteeni 3kpl A4-liuskaa kysymyksiä, joihin tuli merkitä miinusmerkillä väärät vastaukset ja plus-merkillä oikeat. Aikaa minulla meni ehkä 15-minuuttia ja olin vastannut ja tarkistanut vastaukseni ja oli aika jättää tulos Juhanin käsin tarkastettavaksi ja sen jälkeen vielä AR-X sovelluksen tarkastettavaksi, joka vielä vahvistaisi virallisesti käsin lasketun tuloksen. Ensimmäisellä sivulla 1 virhe, toisella sivulla 1 virhe ja kolmannella sivulla olikin sitten 4 virhettä. Olin haksahtanut naapurin television häiriöihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjonnut vain osin oikeaa ratkaisua mutta ehdottanut myös vääriä asioita. Eipä olisi se naapuri katsonut televisiota häiriöttä minun vastauksillani - enkä olisi kyllä saanut lähetettyäkään mitään kun olin blokannut suodattimella omankin lähetteeni :) Tulokseksi tuli 54/60 kun rajana on 45. Eli meni ihan hienosti läpi. Juhani kävi vielä tuon TV-häiriökohdan pyynnöstäni läpi että ymmärsin tekemäni virheen ja oppisin mikä oli oikea menettely. Paperit lähti SRAL:iin ja sieltä ne menisivät eteenpäin Viestintävirastolle joka sitten korottaisi pätevyyteni yleisluokkaan.

OH2HKE kerhoilta oli juuri alkamassa ja hamsseja alkoi tulla yksitellen  sisään ja hehän olivatkin mitä mielenkiintoisinta porukkaa. Tuo kerho on yleisilmeeltään kuin elektroniikkapaja ja näyttikin siltä että siellä tehdään asioita eikä vain keskustella. Sain Juhanilta myös demonstraation ketturautaa varten tehtävästä piirilevystä. Hän näytti millä tavalla nykyään voidaan tulostaa piirikaavio peilikuvana lasertulostimella, ajaa sen jälkeen tämä tulostettu paperi piirilevyn päällä laminointikoneen läpi muutamia kertoja ja sitten vedessä pehmentäen poistaa paperi ja siinähän olikin lasertulostimen jauhe kiinnittynyt piirilevyyn mahdollistaen piirilevyn syövyttämisen niiltä kohdin missä jauhetta ei ollut. Olen itse pari vuosikymmentä sitten tehnyt samaa filmeillä ja valottamalla, mutta tuo yksinkertaistaa huomattavasti prosessia ennen syövytysvaihetta. Näinpä myös upean ja erittäin käytännöllisen poralaitteen jolla piirilevyn komponenttien reiät saatiin tarkasti ja nopeasti tehtyä verrattuna käsiporalla työskentelyyn. Kaikessa Juhanin tekemisessä näkyi pitkä kokemus ja osaaminen ja siksi sitä olikin opettavaista katsella.

Arto OH2JI oli taasen tehnyt sähkötyslaitteen pienestä Ultratecin Portable TTY phone -laitteesta, josta oli ottanut sisuskalut pois ja laittanut sinne itse ohjelmoimansa mikropiirin sisälle. Ja nyt laite ei ollutkaan enää käytöstä poistunut kuulovammaisille tarkoitettu tulkkauslaite vaan tuliterä sähkötyslaite matkakäyttöön. Siitäkös innostuinkin, sillä Arto selosti kuinka tarvittavan sovelluksen pystyy tekemään basicilla, joka sitten käännetään assembleriksi prosessorille. Olen 12 vuotiaana käynyt konekielikurssia kasarin alkupuolella polttaen lyhyitä koodinpätkiä EEPROMeille, ja tuo on hyvin lähellä sitä. Erittäin mielenkiintoista, joka avaa oven omien laitteiden ja sovellutusten tekemiseen. Lisäksi Artolla oli minulle ratkaisu antenniksi, jonka hän on itse tehnyt. HexBeam ja putkimasto, jota sovittiin että menen katsomaan. Samanlaisen voisin yrittää tehdä itselleni.

Olipa kerholla muutamia 70cm yagejakin, joista yhden 10db gainin (vahvistavan) yagin ostin itselleni ja voin käyttää sitä paitsi lähialueen 70cm toistimiin QTH:stani, myös peditioantennina, sillä antenni on vain n. 1m mittainen. Josko joku minulle sitten vielä vastaisi 70cm taajuuksilla? No ainakin kisojen aikana voisi vasta-asemiakin löytyä jos muuten niitä ei niin paljon olisi.

Olen ymmärtänyt että myös Kauniaisten kerho olisi samantyyppinen jossa on enemmän elektroniikkaa ja rakentelua kerhoilloissa, joten täytyy käydä tutustumassa siihen. OH2HKE kun on tavallaan suljetumpi kun se on samalla yrityksen radiokerho ja kaikenlisäksi vartioidulla voimala-alueella jonne vieraiden pääsykin on vaivalloisempaa. Olen kuitenkin kiitollinen kun pääsin siellä käymään sillä innostuin kovasti näkemästäni ja olin jo saman iltana ladannut sovelluskehitysympäristön koneelleni ja selailin ebaytä prosessorien ja oheistuotteiden osalta. Vielä en tilaa hardista ennenkuin ymmärrän vähän enemmän. Arto lupasikin valottaa vähän enemmän kuinka homma toimii jonka jälkeen tiedän sitten millä laitteilla juttu hoituu parhaiten ja mitä kannattaa hankkia. Ja nyt onkin ajankohta jo sovittu kun menen käymään Artolla.

Oshonsoft AVR Simulation sovelluskahitysympäristö toimninassa

Pikkuhiljaa alan sitten katselemaan myös linukkavaihtoehtoja (Lineaarinen vahvistin). Olen harkinnut jotain sen tapaista mikä Nikolla OH2LZC on ollut peditioillakin käytössä, eli italialainen transistorilinukka jonka max teho ulos on 300W. Se on vielä hinnaltaan kohtuullinen ja tuo sen pienen potkun lisää joka joskus on tarpeen. En välttämättä sitä 1kW vielä tässä vaiheessa tarvitse ja haluan pitää tuon mobiiliuden ratkaisuissani jotta voin käyttää laitteita myös reissun päällä tai vartavasten peditioilla.

Kyllä tämä kaikki on mielenkiintoista :)

2-elementtisen Yagin ensitestin kokemuksia - 3m korkeudella

Nyt oli lauantaina sen verran aikaa ja energiaa että kasasin aiemmin hankkimani 2-elementtisen 3-banderin (TH2-MK3), jonka elinkaari on ilmeisesti jo muutaman vuosikymmenen takaa. Laitoin antennin väliaikaisesti n. 3m korkeaan rautaputkeen kiinni, jonka tuin A-tikkailla ja naruilla. Minulla ei ole antennille vielä suunniteltuna kiinnitystä ylemmäs. Olen harkinnut teleskooppialumiinitolppaa, joka kiinnittyisi talon seinään ja voisi ulottua vähän yli 10m. Mutta vielä on selvitettävä onko tämä yagi-antenni sille liian painava. Sillä tässä saamassani versiossa on elementtien välinen puomi paksua ja painavaa rautaputkea. Lisäksi elementit itse ovat n. 8m pitkät yhteensä (2x4m) joten painoa ja vääntöäkin tuulikuormassa tulee jonkin verran.

Kun antenni oli kasassa ja olin saanut antennikaapelin siihen kiinni (joka oli vapautunut kun poistin G5RV dipolin käytöstä joka ei toimi koska en saa sitä riittävän korkealle) mittasin antennin kuuluvuusalueet ja SWR:t (palautuva signaali) antennianalysaattorilla (miniVNA Pro). Saamani tulokset olivat vähintäänkin antennivirittimellä riittävän hyvät 10m, 15m ja 20m alueella, jolle antenni on suunniteltu. Testaus osoitti että kuulepa antenni 40m ja 80m alueetkin. Itse asiassa 7060 ja 3699 ovat hiljaisempia tällä yagille jopa 3m korkeudella kuin OCF joka on nyt 5m korkeudella.

MiniVNA tulos 10m bandilla 2-elementtisestä 3 bandin yagista

MiniVNA tulos 15m bandilla 2-elementtisestä 3 bandin yagista

MiniVNA tulos 20m bandilla 2-elementtisestä 3 bandin yagistai

Käyrät näyttivät sen verran osuvilta että uskaltauduin testaamaan käytännössä. Kuuntelualueet eivät jokaisella bandilla osuneet aivan 'sweet spottiin', mutta uskoin tunerin hoitavan loput. Täytyy jossain vaiheessa katsoa millä tavalla tuota yagia saisi viritettyä vielä optimaalisemmaksi. Varsinkin 20m alue saisi toimia paremmin. Voi toki olla että joku trappi antennissa on viallinen. Sain ohjeet teoriassa siitä kuinka trapin voi testata ('mittaa yleismittarilla trapin päistä kulkeeko virta läpi'), mutta en tiedä käytännössä miten se tehdään avaamatta trappia, jota en usko pystyväni tekemään muuta kuin rikkomalla trapin.

 Yllä video 2-elementtisen 3 bandin yagin 

enstitestin setupista ja miltä antenni näyttää

Yllä video käytännön pohjakohinan ja voimakkuuden eroista 

OCF dipolin ja TH2-MK3 yagi antennien välillä - ja jos videolla sanon 

HCF niin tarkoitan tietysti OCF  eli 'Off Center Feed' dipoli :) 

en tiedä sanoinko mutta siltä se kyllä kuulostaa :)

Nyt täytyy alkaa miettimään miten tuon antennin saisi vähän ylemmäs. Saattaa olla että ennenkuin saan tarpeeksi korkean tolpan/maston niin asennan sen talon katolle, mutta silloin saan sen ehkä vain muutaman metrin korkeudelle katosta. Periaate taisi mennä niin että yagi-antennin pitäisi olla ainakin elementin verran 'irti' kaikista esteistä, eli myös sen verran kattoa korkeammalla.

Tänään sain tuolla nurmikolla 3 metrissä olevalla yagilla yhteyden Tunisiaan (5/7 raportti tuli minulle päin ja 5/9 lähti sinne, ja oli ensimmäinen yhteys Tunisiaan millä tahansa antennilla, joka oli enemmän länteen kuin etelään suunnattu) sekä Unkariin, joten yllättävän hyvin se toimii jo tuossa :) Uskon että jos saan sen katon yläpuolelle niin se saattaa alkaa päihittämään jo OCF antenninikin, joka on sentään palvellut kohtuullisen hyvin. Ilman kääntömoottoria se asennus pitää miettiä jotenkin niin että antennia saa kuitenkin jollain tavalla käännettyä (narulla?). Kääntömoottori on kuitenkin jollain aikavälillä hankintalistalla, mutta ehkä minun pitää ensin tietää minkälaiseen tolppaan tai mastoon se tulee jotta tiedän hommata sopivan mallin.

Täytyy  opiskella myös yleisluokka että saisi oikeuden 1,5kW (1500W) tehoon nykyisen 120W rajoituksen sijata - tosin radioni ei lähtöteholtaan pääse kuin 100W:iin ja siitäkin todennäköisesti hukkuu jo matkalla ja antennissa osa muuttuen lämmöksi ja palautuvaksi energiaksi(SWR). Tavoite kuitenkin saada jossain vaiheessa linukka (lineaarinen vahvistin) tuomaan lisätehoa jotta kuuluisi itse paremmin niihin asemiin jotka nyt muuten kuulen (eli ne kovaääniset kaukaisemmat 'big gun' asemat), mutta jotka eivät meinaa kuulla minua. Yleisluokkaan vain en ole löytänyt vielä oikein hyvää matskua. SRALin 'tiimissä hamssiksi 2' -kirja on kirjoitettu jollain 40-luvun Markus-sedän puhetyylillä ja opettaja-oppilasryhmä dialogilla, joka on todella häiritsevää lukea, joten se ei valitettavasti minun kohdallani toimi.

SRAL edustajana Model expossa Messukeskuksessa huhtikuussa 2015

SARL esittelypiste Model Expo 2015 messuilla Messkukeskuksessa

Sain puhelun SRAL puheenjohtajalta, Merjalta OH1EG, jossa hän kysyi olisinko käytettävissä Model Expo messuille SRAL esittelypisteeseen. Ne, joiden oli tarkoitus olla esittelemässä SRAL ja radioamatööritoimintaa, oli tullut esteitä ja nyt tarvittaisiin kiireesti muutaman päivän päähän viikonlopulle sijaisia. No sunnuntai oli minulla vapaana ja mielelläni lähdin edustamaan radioamatöörejä ja viemään harrastuksemme 'ilosanomaa' eteenpäin. Uskon että on paljon niitä ihmisiä joita harrastuksemme kiinnostaa, mutta joilla ei ole ollut tarpeeksi tietoa miten aloittaa ja päästä mukaan. Aivan kuten itselläni on ollut tilanne pitkään elämässäni. Uusia jäseniä tarvitaan sekä nuoria että varttuneempia. Tämän harrastuksen kun voi aloittaa milloin tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä. Siitä pidän itsenäni todisteena :) Viikonlopun tapahtuman koordinaattorina (ja muina päivinä paikalla olleena) oli Juuso OH1BAR, joka sitten ohjeisti hienosti messuesittelijöitä, eli meitä SRAL ständillä olleita. Ja oli rakentanut esittelypisteen perjantaina. Valitettavasi hän joutui olemaan samaan aikaan toisaalla enkä häneen sillä kertaa päässyt tutustumaan.

Tapahtuma, jonka osana Model Expo on, ei ole ihan pieni tilaisuus. Kävijöitä viikonlopun tapahtumassa oli 52400 kävijää. Näyttely avautui yleisölle klo 9:00. Messut olivat isot sillä samaan aikaan oli Pet Expo eli lemmikkimessut, lapsimessut (häiritsevä nimi noilla messuilla mielestäni - ihan kuin siellä esiteltäisiin lapsia), Kädentaitotapahtuma sekä Outlet-expo. Lauantai oli ollut hyvin lämmin ja aurinkoinen ja sunnuntaiksi oli luvattu viileämpää ja mahdollisesti jonkin verran sadetta. Joten odotusarvo oli että sunnuntaina olisi enemmän ihmisiä. Jostain syystä Radioamatööriliiton esittelykojun eteen ei päivän aikana kuitenkaan muodostunut sellaista ruuhkaa kuin oli odotettu. Apuna minulle tuli päivän aikana lisäksi Mari OH2FPK sekä Veli-Matti OH7JEV, joihin oli mukava tutustua, en ollut heitä aiemmin tavannut. Samalla sain kutsun tulla vierailemaan Kauniaistenkin kerholla. Kävijöitä kuitenkin oli, sekä nykyisiä Hamsseja että aiheesta kiinnostuneita. Muutamia lapsiakin innostui kokeilemaan sähköttämistä.

Kävipä meitä tervehtimässä sota-ajan radistikin, joka kertoi että muutama kymmen metriä sen hetkisestä sijainnistamme oli heidän radistiasemansa. muutama sata metriä toiseen suuntaan oli paikka johon Venäläiset desantit oli pudotettu laskuvarjoilla, aina pareittain - toisella radio selässään, toisella akut. Saimme häneltä TK-Kuvaaja Reino Tenkasen postikortin (Suomen Lennokki) jossa kuvattuna on näkymä Helsingin Taivaskalliolta ilmatorjunnasta.

Viereinen ständi olikin DX-liiton, jonka pöydällä oleva ICOM oli aivan radioamatöörilaitteen näköinen. Opinkin päivän aikana että todella lähellä nämä meidän toiminnat ovat. Radioiden ja antennien rakentelua. Kuunneltavat asemat ja se että radioamatöörit lähettävät ja viestintä on kaksisuuntaista jää selvimmäksi eroksi. Osin taajuudet ovat myös hyvin lähellä toisiaan ja voimme päätellä toistemme keliolosuhteista miten radioamatööribandit ja DX-bandit kuuluvat. Itse asiassa DX-kuuntelijoiden aukottomien taajuksien kuuntelulaitteella kuuluvat myös radioamatööribanditkin, eli he ovat usein myös 'kuuntelija-amatöörejä' :) Ja niinkuin varmasti moni, niin itsekin aloitin jo pienenä radioasemien kuuntelun lyhyillä ja keskipitkillä aalloilla kuunnelleen eksoottisia asema ja kieliä kohinan keskeltä ja yrittäen päätellä mistä maasta lähetys tulee. Sehän, kuten radioamatööritoimintakin on matkustamista nojatuolissa :) Päivän päätteeksi tartuin heidän messutarjoukseensa ja liityin myös DX-kuuntelijoidenkin liittoon.

Ainakin näkyvyyttä saimme ja toivottavasti useammalle syttyi kipinä lähteä mukaan harrastukseen. Lähialueen kerhojen luetteloa jaettiin usealle, sillä kerhot ovat oiva tapa tutustua harrastukseen. Saapa kerhoissa kokeilla kusojen pitämistäkin ilman että tarvitsee tehdä investointeja laitteisiin ennen kuin on varmempi että radioamatööriksi haluaa.

Tilaisuus päättyi 16:00 ja 16:30 oli esittelykojun radiot ja tavarat pakattu. Mukava päivä ja hyvän asian puolesta.

Luvat kuntoon ja aalloille... vai käykö radioamatööriksi ryhtyminen niin helposti?

Radioamatööritoiminta on kiinnostanut siitä lähtien kun englannin opettajani ala-asteella OH3DB oli radioamatööri ja hänen pihallaan oli korkea antenni ja se ajatus siitä että tuollaisella pystyi juttelemaan ympäri maailmaa ihmisten kanssa oli ihmeellinen ja kiinnostava ajatus. Silloin olin yhtä kaukana noiden laitteiden hankintamahdollisuuksista kuin kuu on maasta. Mutta kipinä säilyi ja on aina ollut mielessä, että joskus. No nyt hieman yli 30v myöhemmin (ei aika eikä mikään galaktisissa mittasuhteissa) otin konkreettisen askeleen. Opiskelin webissä luvat OH3AD eli Riihimäen kolmosien tuottamalla opiskelumateriaalilla (videoilla). 'Di-Daa', CW (morsetus) on onneksi jäänyt tutkintovaatimuksista pois, koska muuten lupien saaminen olisi ottanut huomattavasti kauemmin. Paljon oli silti opittavaa, Ohmin laki piti kerrata, vaikka olen sen elämäni aikani monessa yhteydessä jo opetellut. Ja muutakin elektroniikkaa joutui yksinkertaisella tasolla kertaamaan. Koska radioamatööriharrastukseen kuuluu olennaisena osana erilainen antennien ja radiolaitteiden rakententelu/virittely ja koska radioamatööri ('hami') saa lähettää radioliikennettä melko tehokkaillakin lähetyksillä niin osaamisvaatimuksia on ymmärrettävästi huomattavasti enemmän kuin meri-VHF tai metsästysradio tms käytössä.

Käytännössä katsoin videot webissä T1 ja K1 osa-alueesta jotka kumpikin täytyy suorittaa tenttinä hyväksytysti läpi saadakseen luvat. Kun videot oli katsottu luin yhden päivän kysymyksiä/vastauksia (kahteen asti yöllä) ja menin seuraavana iltapäivänä tekemään tentin. Läpi meni kumpikin tentti lähes täysillä pisteillä. Pätevyystodistus taisi tulla parissa viikossa, mutta sillä ei vielä saa itsenäisesti lähettää radioliikennettä ja piti odottaa vielä kutsutunnusta (asematunnusta). Sen odottelu vei toiset pari viikkoa sillä olin samalla maksanut ekstraa ja ostanut itselleni haluamani loppuosan tunnukselle. Liityin sekä SRAL:iin (Suomen Radioamatööriliitto) joka järjestää kotimaisella tasolla tapahtumia ja valvoo suomalaisten radioamatöörien etuja viranomaisiin ja maailman muihin olennaisiin järjestöihin nähden. Samoin liityin myös paikalliseen radioamatöörikerhoon Lohjan Radioamatöörit OH2AAB, jonka kerhoillat ovat kartuttaneet tietämystäni melkoisesti ja tuoneet uusia mukavia tuttavuuksia ja apua.

Viimein asematunnus tuli ja nyt oli lupa lähettää. Ensimmäisenä radiona hommasin kiinalaisen 'käsikapulan' Baofeng 5R (sekä siihen tehoantenni ja vara-akku) alta satasen hinnalla. Sillä pystyi juttelemaan 70cm ja 2m aaltopituuksilla, joka käytännössä tarkoittaa sitä että sitä käytetään 'toistinasemien' kautta. Eli otetaan yhteys 'linkkiasemaan' joka laajentaa ulottuvuutta ja välittää radioliikennettä muiden pienempitehoisten asemien kanssa (muut käsikapulat tai autolaitteet). Varsinaista suoraa yhteyttä asemien välillä ilman toistinasemaa näillä ei juuri pidellä. Sitä varten tarvitsen vähän pidemmillä aallonpituuksilla (etenkin 6m-160m)  toimivan pöytäradion eli 'pöytärigin', joka lähtikin tilaukseen, kun löysin sopivan laitteen, eli Kenwoodin TS-2000E.n käytettynä ebaystä. 

Olin myös hommannut pari 'retrolaitetta' kuten vanhasta Nokia/Mobirasta MD59 (90-luvun alun 'matkapuhelimia/autopuhelimia') tehdyn  70cm alueella toimivan radion. Poweriksi hommasin myös käytettynä radiohullut-foorumilta Diamondin GSV3000 powerin, joka on ns. pakka-poweri. Eli siellä on oikeasti 'rautaa' sisällä ja siksi painokin 9,3kg :) Nuo radiolaitteet pääsääntöisesti toimivat 12V (tai 13.8V)  virralla ja vaativat erillisen virtalähteen. Sen lisäksi ostin autoon sopivamman vanhan 'työ-ericssonin' joka näytti enemmänkin LA-puhelimelta. Se piti saada autoon asennettua ja se onnistuikin kun sopiva määräaikaishuolto oli käsillä. Pyysin samalla johdottamaan takakontin akusta sulakkeilla varustetut virtajohdot.  Lisäksi auton rungosta vielä erillisen maadoitusjohdon jolla radion runko saadaan maadoitettua. Nyt pitäisi vielä saada antenni mutta mieli ei tehnyt alkaa ehjää auton kattoa rei'ittämään, joten ajattelin magneettiantennijalkaa. Se ei kuitenkaan osoittautunut hyväksi ideaksi. Olin ostanut kirpparilta vanhan LA-puhelimen ja sen mukana tuli magneettijalalla oleva antenni, josta sain hyödynnettyä magneettijalan. Kun sitten testasin magneettijalkaa niin antenni ei kovemmassa vauhdissa pysynyt katossa kiinni (joka olisi korjaantunut paremmalla magneettijalalla ja ohuemmalla/lyhyemmällä antennilla). Isompi ongelma oli se että vaikka kuinka yritti puhdistaa magneetin ja katon ettei jäisi hiekkapölyä, onnistuin saamaan nopeasti naarmun kattoon irrottaessani magneettijalkaa. Joten päädyin siihen että hommaan kattokiskoon sopivan antennijalan. Tällaisen tilasinkin sitten käytettynä foorumilta mutta se osoittautui vääränlaiseksi. Sain antennipiiska-osan radiokerholaiselta samoin kuin 70cm autoradioversion, mutta minulta nyt puuttui antennijalan sovitin kattokiskoon, varsinainen antennijalka sekä kaapeli antennin ja radion väliin.

Virittääkseni minkä tahansa langan antenniksi (tai varmistaakseni yleensäkin valmiidenkin antennien soveltuuvuuden) tarvitsisin SWR-mittarin, jolla mitata antennin toimivuus radion(lähettimen) kanssa, sillä muuten voisi olla pahimmillaan tiedossa se että radiosta tulee 'asennussavut' ulos :) SWR mittaria minulla ei vielä myöskään ollut. Kuulinkin kerholta kun päivittelin että minulla koko ajan tuntuu puuttuvan jotain, että samaa oli toinen kerholainen aikanaan päivitellyt että 'tämä on kyllä kumma harrastus kun koko ajan saa olla OSTAMASSA jotain'. Ja onpa minua 'lohdutettu' että se on ihan tyypillistä tässä harrastuksessa että aina on keskeneräisiä projekteja :)

SWR mittari on tulossa, edelleen odotan pöytärigiä ja kyseltyäni foorumeilta ja paikalliselta Lohjan kerholta päädyin Diamondin v2000 vertikaali ('tikku') antenniin jolla katan 70cm/2m/6m alueet. Lisäksi myöhemmin kesän aikana otan käyttöön toisen antennin (OCF), joka on 'epäsymmetrinen' lanka-antenni, jonka viritän puiden väliin ja jolla katan sitten nuo kauemmas kantavat aallonpituudet aina 10m-80m:iin.

Mutta edelleen, pari kuukautta lupien saannin ja useamman retro-laitteen jälkeen minun ainoa toimiva radio on se alle satasen kiinakapula :) Se on melkoisen turhauttavaa tässä alun innostuksessa :) Lisäksi asennusjutut eivät ole vahvinta aluettani ja nyt pitäisi onnistua jotenkin omakotitaloon asentaa antenninjalkoja, -putkia, - kiinnikkeitä. Huolehtia maadoituksesta, ukkossuojaukselta ja vaikka miltä. 

Opittavaa on vaikka kuinka paljon. Hyvä on se että radioamatööreissä tuntuu olevan sellainen henki että muita autetaan ja neuvotaan, joten ihan yksin ei ole tarvinnut pähkäillä. Kun en ole tiennyt, olen kysynyt ja vastauksista olen sitten saanut suuntaa eteenpäin. Lisäksi tänä päivänä internetissä löytyy vaikka kuinka paljon tietoa ihan suomeksikin. Ja englanninkielellä tietysti vielä monin verroin enemmän.

Mielenkiintoinen osa-alue on antennit, joita voi rakennella vaikka minkälaisia ja vaikka kuinka huvittavista materiaaleista. Yleinen reissuantenni tuntuu olevan 6m lasikuituinen onkivapa johon sitten teipataan kiinni kuparilanka antenniksi. Tämä sitten vireeseen radiolähettimen suhteen ja eikun 'workkimaan' joksi yhteyksien ottamista kutsutaan. Näin kuulemma onnistuu 'kusot' eli yhteydet muiden asemien kanssa vaikka Espanjan aurinkorannalta Miamiin, Sveitsiin ja Australiaan saman aamupäivän aikana. Minusta mahtava tuo on mahtava tarina, jonka kuulin kerholla ekalla tai toisella kerralla siellä käydessäni. Puhumattakaan siitä että pitää 'salamayhteyksiä' hyödyntäen meteoriitin jättämää ionisoitunutta jälkeä ilmakehässä, tai ottaa yhteyden heijastamalla radioliikenteen kuun pinnan kautta toiselle puolelle maapalloa. Nuo kuulostaa ihan tieteiskirjatarinoilta, mutta on ihan käytännössä tehtäviä asioita ja esim. tuo meteoriittijälkien hyödyntäminen ei edes vaadi mitään hurjan ihmeellistä. Kärsivällisyyttä ehkä eniten... :) 

Mahtava harrastus johon hurahtaa, ainakin omassa tapauksessani, aika täysillä. Ja tuon CW:nkin (morsetus) olen päättänyt opetella. Minua kiinnostaa siinä se että hyvinkin pienitehoisella ja edullisella lähettimellä voi saada todella kauas yhteyksiä. Ja maailmalla on kuulemma vielä paljon CW:n käyttäjiä, oletettavasti myös juuri sen tehokkuuden ansiosta. Mutta siihenkin on olemassa perinteisempiä 'pumppuja' tai sitten uudempia 'paddlejä' ja vaikka mitä... :)