Peditiota Milanossa

Yhteydenottoa Milanosta puiston penkiltä: 'CQ CQ CQ THIS IS I/ OH2DD /QRP'

Minulla suuntautui työmatka Milanoon ja olin juuri saanut kasattua ja testattua Yaesu 817 peditiovarustuksen, joten ajattelin että nyt olisi tilaisuus kokeilla ulkomaanreissulla yhteyksiä. Niinpä pakkasin mukaan 817:n, rakentamani 'end fed' eli päästä syötetyn lanka-antennin, antennitunerin ja laturin 817:n sisäänrakennetulle akulle. Kuulokkeet olivat hetken aikaa ongelma, sillä kotiQTH.ssa käyttämäni Heil Pro 7 kuulokkeet ovat sen verran isot ettei niitä viitsi reissuun ottaa. Niinpä mukaan tuli jonkun vanhan iPhonen mukana tulleet nappikuulokkeet, jotka vielä varmuuden vuoksi testasin 817:n kanssa että varmasti toimisivat, sillä iPhonen kuulokkeissa on 3 'kosketusrengasta' normaalin kahden sijasta. Ja toimihan ne, joten pakkasin ne mukaan ja toivoin ettei kuulokkeita joutuisi käyttämään liian meluisassa paikassa. Otin mukaan myös tyhjän repun matkalaukkuun jota käyttäisi peditiossa radion ja antennin kantamiseen.

Peditiovarusteet mukavasti repussa ja tilaakin jäi

Hotellini oli jossain ratapihojen, teollisuushallien, isompien teiden ja kerrostalojen keskellä. Tapahtumapaikka työn osalta tulevina päivinä oli Milanon kongressikeskuksessa joka oli siinä Milanon keskustan ja hotellini puolessa välissä eikä ihan vieressä. Milanon keskustaan halutessaan pitäisi mennä taksilla n. 25 euron edestä suuntaansa. Ja siellä kävinkin ekana päivänä, reppu mukana koska ajattelin että kokeilen qusoja heti kun tulee sopiva tilaisuus. Mutta ajattelin että käyn ensin katsomassa yhden nähtävyyden johon ei tarvinnut lippuja kuukausia etukäteen kuten Leonardon viimeisen ehtoollisen maalaukseen olisi tarvinnut. Eli valitsin Milanon katedraalin jonka kerrottiin (ainakin esitteissä) olevan maailman suurin katedraali. 

Italiassa törmää siihen että siellä on sattunut ja tapahtunut jo pidempään. Yleisimmillä paikoilla on santarmeja puoliautomaattikivääreineen varmistamassa turvallisuutta ja estämässä erilaisia uhkia. No tällaiset kaverit olivat myös vahtimassa katedraalin sisäänpääsyä lipunmyynnin jälkeen. Ja jonottamassa olin minä ja reppu jossa radio ja parikymmentä metriä johtoa...  Arvasin ettei se yhdistelmä ehkä näyttäisi hyvältä, mutta olin tullut taksilla tänne asti eikä minulla ollut mitään paikkaa jättääkään reppua vähäksi aikaa jonnekin talteen, kun ajatuksena oli päästä qusoilemaan katedraalivierailun jälkeen. Olisin ollut aika yllättynyt jos ei santarmit olisi siihen mitenkään reagoineet, eihän se varmaan ihan tavallinen näky heille ole :) 

Santarmit pitivät huolen siitä että jokainen
Katedraaliin pyrkijä ei kuljettanut mitään kiellettyä sisälle
(kuva on tarkoituksella tehty epäselväksi kuvan arkaluontoisuuden vuoksi)

Jonotettuani aikani santarmi(tar) pyysi minua avaamaan repun ja tein kuten pyydettiin. Kaikkia pyydettiin avaamaan kassi jos sellainen oli mukana. Repun avattuani hän sanoi italialaisittain murtaen 'teiik öveii jooor cäämera'. En reagoinut mitenkään koska ihmettelin että mistä kamerasta hän oikein puhuu. Sitten hän sanoi saman toisen kerran ja nyt jo paljon käskevämmin. No sitten jo ymmärsin ettei hän ymmärtänyt mitä repussa näki ja kerroin että ei se mikään kamera ole vaan radio ja vedin radion esiin. No eipä mennyt kuin hetki niin hänelle homma meni jo niin monimutkaiseksi, kun se ei ollutkaan kamera, että piti kutsua esimies paikalle. Esimies kyseli radiosta ja akusta ja olisi halunnut että näytän akun, mutta sanoin että siihen tarvitaan ristipäätä, koska akun kansi on ruuvilla kiinni. Ensin tuomio oli että voitte mennä katedraaliin mutta ette repun kanssa ja kysyin että voiko repun jättää hetkeksi heidän huomaansa ja se ei käynyt. Ottivat vielä radioamatöörilisenssistä ja passista kuvat, jotka myös näytin epäilysten hälventämiseksi. Sanoin sitten että täytyy vain sitten jättää katedraalikäynti väliin ja olin jo kääntymässä pois kun minulle sanottiin että voitte sittenkin mennä. Esimies oli tullut toisiin ajatuksiin viime metreillä. Ja niin menin reppuineni katedraaliin ja kuvailin sitä sisältä aikani kunnes tulin siihen tulokseen että hieno, mutta olen jo nähnyt vastaavia ja ehkä sisäpuolelta hienompiakin, kuten esim Barcelonassa oleva Gaudin suunnittelema Sagrada Familia. Mutta kyllähän nuo vanhat katedraalit ovat kaikki yleensä melko vaikuttavia. 

Duomo di Milano sisältä

Milanon Katedraali eli Duomo di Milano

Lähdin pois katedraalista, menin torin poikki ja istuin paikalliseen pizzeriaan syömään pizzan ja juomaan oluen. Olen pari kertaa Italiassa syönyt pizzaa ja kun on tottunut Suomessa tarjolla oleviin pizzoihin niin minusta Italialaiset pizzat eivät ole niin hyviä ja maukkaita. Johtuen pitkälti siitä että Italiassa pizzan täytteen määrä on vain murto-osa siitä mitä Suomessa useimmiten. Vähän on yleistystä kommenteissani, mutta tuo on minun kokemukseni. Ja pizzan syntytarinan mukaan, sen ollessa köyhien ruoka, jäljellä olevat tähteet yms laitettiin taikinalevyn päälle. Niinpä ymmärrän myös sen että pizza voi olla myös yksinkertaisempi, mutta itse pidän tuhdimmista täytteistä. Kelin ollessa 25 astetta varjossa olut maistui pizzan kanssa erinomaiselta, joskin ei varmaan paljon kalliimpaa paikkaa juoda olutta löytyisikään, kuin juuri Katedraalin aukion reunan ravintoloista, missä turisteja on pilvinpimein.

Peditio paikka ei ollut kaukana hotellista.
Hotellini Barcelo on tuo vihreä torni talojen välissä.

Olin sen verran kuumissani helteestä ja väsynyt etten sitten jaksanut sen enempää katedraalin jälkeen alkaa etsiä peditiopaikkaa vaan palasin takaisin hotellille. Seuraavana aamuna sitten otin taas repun olalleni ja suuntasin hotellista kohti Lidliä josta kävin ostamassa vesipulloja ja croissantteja ja jatkoin matkaani katse hakien sopivia puita talojen välissä. Näytti siltä ettei paikat paremmaksi muutu ihan lyhyellä kävelyllä, ja koska minulla oli tuona aamuna vain suhteellisen vähän aikaa niin tartuin ensimmäiseen puiston penkkien ja puiden yhdistelmään jonka näin. Rautatiekiskot kulkivat n. 30m päässä jonka arvelin olevan mahdollisesti iso häiriötekijä ja epäilin kuulenko yhtään mitään, mutta päätin kokeilla sillä kohta aika tähän loppuisi ja kun työn osuus alkaisi niin tiesin ettei toista mahdollisuutta ehkä tulisikaan. 

Peditiopaikka tuli valituksi sopivien puiden, penkin ja varjon perusteella :)

Katsoin ympärilleni ja tien toisella puolella (jonka päättelin olevan länteen) oli iso kerrostalo ja raitiovaunulinja. Talo ja sähkölinjat saattaisivat olla siihen suuntaan esteenä joten en odottanut siltä suunnalta kovin paljoa. 

Lännen puolella esteenä oli iso talo ja raitiovaunulinja

Vähän sama etelän suuntaan, jonka päättelin olevan tuossa suunnassa auringon sijainnista.

Etelän suuntaan ei ollut ihan niin paljoa esteitä

Sen sijaan pohjoinen näytti lupaavalta

Pohjoisen suunta näytti sopivan vapaalta esteistä

Seuraavaksi olikin aika saada antenni puuhun. Minulla oli antennilangan päässä painona pultti ja sen sijaan että olisin vain heittänyt sen, olin huomannut jo kotona testatessani että pyörittämällä painoa langan päässä (vähän lasson tapaan mutta vertikaalisti) sain painon lentämään huomattavasti paremmin kuin vain heittämällä sen. Useampia heittoja tarvittiin että sain pultin ja antennilangan menemään juuri haluamastani oksanha'asta. Heittojen määrä jäi kuitenkin maksimissaan kymmeneen heittoon, joka oli ihan hyvä suoritus. Halusin antennin sellaisten oksien väliin josta uskoin saavani sen vielä poiskin, sillä en halunnut sen jäävän jumiin. Jos se jäisi jumiin, minulla ei olisi mitään keinoa saada sitä pois sieltä, sillä minulla ei ollut mitään onkivapaa tms jolla olisin yltänyt irrottamaan antennilankaa jumista. Ihan yksin en sentään saanut olla vaan eikö siihen viereiselle roskakorille 5m päähän tullut paikallinen laitapuolen kulkija kuorimaan appelsiinia ja katsomaan mitä minä oikein touhuilen. Kun hän oli huolellisesti saanut appelsiinin kuorittua, päätti hän hitain askelin jatkaa matkaa.

Antenni juuri sen oksan väliin johon sen halusinkin

Antenni paikallaan n. 4-5m korkeudella

Tämän jälkeen antennilanka kiinni tuneriin ja tunerin ja radion väliin antennikaapeli sekä cat-kaapeli ja setti alkoi olla valmis. Vielä kuulokkeet ja radio päälle. Valitsin 20m (14Mhz) taajuusalueen ja painoin tunerin nappia, jolloin cat-kaapelia pitkin tuneri haisteli radiolta mitä taajuutta halutaan virittää ja sitten alkoikin armoton releiden napsutus, kunnes tuneri tuli siihen tulokseen että tämä on paras mitä se saisi sinä aamuna aikaiseksi. 

Peditiosetti valmiina

Aloin veivailla VFOa jostain 14200:sta ylöspäin ja kuuntelemaan josko kuulisin edes jonkun aseman. Kuulin ensin italialaisen aseman joka juttelin jonkun kanssa ja kun he lopettivat ja hän alkoi huutelemaan CQ:ta niin yritin vastata hänelle, mutta hän ei tuntunut kuulevan. Saattoi olla että olin liian lähellä. Bandilla ei tuntunut olevan kovin montaa sillä hetkellä joten ajattelin että täytyy yrittää nopeuttaa asioita ja alkaa itse huutelemaan CQ:ta ja toivoa että jollain olisi joku PAN-mittari jolla hän näkisi että siellä joku huutelee. Siirryin taajuudelle 14.255 Mhz ja aloin huutelemaan CQ CQ CQ this is 'Italy stroke Oscar Hotel 2 Delta Delta Stroke QRP eli CQ CQ CQ I/ OH2DD /QRP. 

CQ CQ CQ I/ OH2DD /QRP

Eikä aikaakaan niin minulle vastattiin OH2DD OF2K name is Tom and this is Kauniainen Club. Mitä ihmettä.... kaikista maailman paikoista ja amatööreistä minulle vastaa minun oma radiokerhoni ja Norjalainen Suomessa asuva kaveri joka käy samassa kerhossa pitämässä qusoja usein aamupäivisin, jonka olen myös useaan otteeseen tavannut. Olipa sattuma. Hän oli ollut juuri sulkemassa radiota kun oli kiinnittänyt huomiota siihen että joku kutsuu I/ ja sitten Suomen kutsulla. Raportiksi sain 5/4 ja kävin ajoittain jopa 5/1:ssä, mutta onneksi Tomilla on tarkat korvat ja kerholla ilmeisen hyvä antenni. Hänelle päin lähti 5/9. Hän vahvisti sen minkä olin kuullutkin jo edellisellä viikolla että Kauniaisten kerho menisi kolmeksi viikoksi kiinni ja tämä olisi viimeinen qso ennenkuin hän sulkee radion ja lähtee siltä päivältä ja tulisi takaisin kun kerho taas avautuisi kolmen viikon päästä. Kun minulla oli lähetystehoa 817:n maksimi akkukäytöllä eli 2,5W ja kun raitiovaunun linja oli 30m päässä ja niitä meni ohi vähän väliä niin en todellakaan olisi uskonut yltäväni Suomeen asti. Ajattelin että jos saan yhteyden edes johonkin naapurimaahan niin se olisi jo hieno juttu. Matkaa Milanosta Kauniaisiin oli n. 2000km linnuntietä.

1983km linnuntietä Milanosta Kauniaisten kerholle

Oli todella mukava istua siellä puiston penkillä, Italian liikenteen ja ihmisten lipuessa ohi, auringon paistaessa ja lehtien suhistessa tuulessa ja jutella Suomeen toiselle amatöörille. Spugen siirryttyä pois ei mennyt aikaakaan niin vanhempi pappa tuli istumaan toisella puiston penkillä 10m päähän. Hän luultavammin ihmetteli että mikä vieraan vallan vakooja siinä höpötteli käsimikrofoniin jotain agenttikorvanapit päässä :) 

Yaesu 817ND ja 20m taajuudella qusoilua

Kuulin sittemmin vielä Thessalonkista Kreikasta kutsun johon yritin vastata, mutten saanut vastausta. Aikani loppui, olin ollut ehkä tunnin puistossa ja alkoi olla aika siirtyä hotelliin pakkaamaan tarvittavat asiat mukaan ja siirtyminen kongressikeskukseen. Niinpä Kauniaisten quso jäi ainoaksi, mutta olin siitä hyvin iloinen ja vähän ylpeäkin. Olinhan saanut quson pidettyä itse tehdyllä lanka-antennilla ja aika vaatimattomista lähtökohdista. Tämä peditio valoi uskoa ja intoa jatkaa vastaavia adhoc tyyppisiä qusoiluja milloin mistäkin.

Yaesu 817ND portable QRP asema

Kokonaisuuden ja osakomponenttien kytkemistä ja suunnittelua portable QRP-asemalleni

Pidemmän aikaa minulla on ollut haaveena saada rakennettua toimiva portable radioasema. Sen tulisi olla mahdollisimman kevyt ja helppo liikuteltava ja asema tulisi olla helppo pystyttää. Sain hommattua jokin aika sitten käytettynä Yaesu 817ND QRP rigin, eli sen lähetysteho on maksimissaan 5W. Tuon rigin ehdottomia etuja ovat se että se on all-band multimode radio eli pääsen sillä sekä toistimille että voin pitää HF-qusoja. Ja puheen (SSB) lisäksi siitä löytyy myös digimodet ja CW tuki. Tämän lisäksi tärkeänä tekijänä on että siinä on sisäänrakennettu akku. Sain siihen hommattua Jyrkiltä (https://www.koneita.com/erikoistuotteet/tuotteet/ham/mainham.htm) originaalia isomman akun - ei niinkään kooltaan kuin kestoltaan, eli 3000mAh akun vs. alkuperäinen 1400mAh akku. Lisäksi siihen tuli mukaan LDG:n Z-817 antennituneri, jota tarvittaisiin lanka-antenneissa HF:llä.

3000mAh lipoakku. Kuvassa näkyy myös latauskaapeli kiinni
erillisessä latausliittimessä joka korvaa alkuperäisen liittimen käytön

LIPO-akun oma laturi

Kun radio ja tuneri ja akku oli ok niin tarvittiin vielä antenni. Minulla on multiranger vertikaali, mutta se lyhimmilläänkin on n. 80cm ja ei mahdu matkalaukkuun. Lisäksi vertikaalit tuppaavat olemaan häiriöherkempiä. Niinpä aloin katselemaan minkälaisia lanka-antenneja löytyisi. En ollut kovin innoissani dipoleista, sillä ne yleensä vaativat vähintään 2 tukipistettä. Minua kiinnosti tässäkin kohtaa mahdollisimman helppo antenni, jonka käytännössä toisen pään voisi heittää puuhun tai nostaa onkivavalla ylös ja alkaa workkimaan. Kahden tukipisteen, saati kolmen, löytäminen korkeammalta on aina hankalampi juttu kuin yhden.

Löysinkin tällaisen antennin speksit täältä ja aloin rakentamaan samanlaista. No ihan samaa en saanut aikaan, sillä ohjeissa oli 2 ferriittirengasta, mutta minulla oli vain yksi. Niinpä kiersin koaksiaalia vain yhden ferriitin ympärille 7 kierrosta - arvellen sen olevan riittävästi - ja yritin päästä suunnilleen niihin mittoihin mitä ohjeessa oli. Mutta minulle jäi vähän epäselväksi ohjeessa juuri se että oliko ferriittirenkaisiin kierretty koaksiaalikaapelin osuus sisällytetty kokonaismittaan vai ei. Joten minun antenni olisi suunnilleen sinnepäin, ei ihan sentilleen sama kuin ohjeessa. Antennin toiseen päähän  tulisi HF-liitin ja toiseen paino (sidoin pultin toiseen päähän painoksi) jonka avulla langan heittäminen olisi helpompaa.

KE4PT OCF Päästä syötetty dipoli pakattuna

Ferriittirengas häiriönpoistajana

Antennin testauksen tein takapihallani heittäen antennilangan läheiseen puuhun, joskin käsin heittämällä en saanut sitä jäämään juuri 4m korkeammalle. Sitten ripustelin sitä terassin kaiteille siten ettei se ottaisi maahan vaan että se suurimmaksi osaksi kulkisi ilmassa. Katsoin mitä antennianalysaattori näytti ja se näytti ihan siedettäviä SWR arvoja 20m taajuusalueella (taisi olla siinä 1.3-1.5 välillä). Kiinnitin toisen pään tuneriin ja tunerista sitten lyhyt koaksiaalikaapeli radioon. Sitten radio 20m (14.250Mhz) taajuuden tuntumaan ja kuulostelemaan kuuluuko mitään. Ja kuuluihan sieltä. Kuuleminenhan on yleensäkin helppoa, siihen käy melkein mikä hyvänsä lanka, mutta lähettäminen ja kuuletuksi tuleminen onkin sitten se tarkempi juttu. Kuulin hyvin kaverin indonesiasta, mutta hän ei kuullut minua. Ajattelinkin että no tämä olisikin jos 5W:lla ja 4m korkeudella olevalla antennilla juttelisin samantien indonesiaan. No se ei ihan toteutunut, mutta Ukrainaan (raportti minulle päin 5/8) sain yhteyden, samoin Kroatiaan (5/9).

Portable QRP asema testissä takapihalla

Radio, Tuneri ja antennianalysaattori(Radion alla)

Joka tapauksessa testattu oli ja todettu toimivaksi ja niinpä pakkasin rigin reppuun kaikkine tarpeineen odottamaan tulevia reissuja. QRP asema olisi valmiina.

Juotospappana Reaktori-tapahtumassa Messukeskuksessa hiihtolomalla 2017

SRAL osasto Reaktorissa. Taustalla pöytä jonka ääressä rakennettiin majakoita ja vilkkuja

Reaktori tarjoaa pääkaupunkiseudulla talvilomaansa viettäville nuorille ilmaista loma-ajan toimintaa, josta voi löytää uuden kiinnostuksen kohteen tai harrastuksen. Vuodesta 2005 lähtien järjestetty tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa pääkaupunkiseudun talvilomatarjonnassa. Reaktorissa vierailee vuosittain yli 13000 nuorta. Toiminta on suunnattu yli 13-vuotiaille. Tapahtuman toteuttavat pääkaupunkiseudun nuoriso- ja kulttuuritoimet yhdessä nuorten, järjestöjen ja Helsingin muiden virastojen kanssa. Reaktori järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ja tänä vuonna se oli avoinna 22.–24.2.2017. Tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa

Myös SRAL osallistui tapahtumaan omalla osastollaan. Esillä oli CW testiasema, jossa nuoret pääsivät kokeilemaan CW:llä oman nimensä kirjoittamista. Lisäksi esillä oli erilaista jaettavaa tietomateriaalia ja mainostettiin siellä myös tulevaa Tammelan leirikouluakin. 

Päähuomion taisi saada elektroniikan rakentelupöytä, jossa kymmeniä majakoita tai vilkkuja rakennettiin nuorten toimesta. Heitä auttamassa ja opastamassa oli 'juotospappoja'. Itsekin pääsin yhtenä iltana töiden jälkeen olemaan juotospappana, vaikkei minulla nyt todellakaan ole mitään vahvaa elektroniikkaosaamista taustalla. Jotain sentään olen jo tehnyt ja kun hetken kuuntelin miten juotospapat neuvoivat nuoria niin kohta olin jo itsekin tekemässä samaa eli auttamassa nuoria rakentamaan elektroniikan rakennussarjoja. 

Minulla ehti siinä illan aikana olla kolme nuorta jotka rakensivat onnistuneen vilkun, jossa oli piirilevy, neljä vastusta, kaksi kondensaattoria, kaksi transistoria, kaksi trimmerikondensaattoria ja kaksi lediä, virtajohto ja 9v paristo. Tinaaminen oli joillekin aivan uusi asia ja olipa sitten joitain tyttöjä jotka olivat tinanneet esimerkiksi koruja ja sitä kautta jo tutustuneet tinaamiseen vaikkeivät elektroniikkaa olisikaan rakentaneet vielä. Joka tapauksessa kaikki oppi tinaamisen nopeasti ja komponentitkin meni yleensä nätisti oikeille paikoilleen. Juotospappojen muistisääntö mikä laitetaan ja otetaan pois missäkin vaiheessa, eli 'Juotin, tina, tina, juotin', opetti järjestyksen jolla saatiin hyvää jälkeä aikaan.

Pääsääntöisesti jokainen sai valmiin ja toimivan laitteen aikaiseksi. Majakassa huomattiin että koska siinä oli kaksi eri transistoria niin ne tuppasi vaihtamaan paikkoja jos ei ollut tarkkana. Vilkussa sen sijaan komponentit olivat aina identtisiä pareittain joten siinä virhemahdollisuus oli pienempi. Minulla olleista kolmesta nuoresta kaikki saivat onnistuneen vilkun aikaiseksi, joka toi itsellenikin onnistumisen tunteen koska en ollut opettajana sieltä kokeneimmasta päästä - päinvastoin :)

Pääsinpä illan tuoksinassa ständimme vierellä järjestysmieheksikin kun monikulttuuriset kipinät sinkoilivat erään lapsijoukon kesken ja sanailu yltyi käsirysyyn. Nopeasti tulivat paikalle virallisemmatkin järjestysmiehet ja saattoivat nämä n. 12v kuumakallet pois tapahtumasta siltä päivältä. Tapahtuma oli täynnä jos jonkinlaista mielenkiintoista tekemistä, mutta nämä kaverit näkivät paremmaksi alkaa nahistella, joka oli minusta käsittämätöntä :)

Itse olin vain hieman yli 3h ständillä, mutta useampi juotospappa oli useampana päivänä ja koko päivän tai ainakin suuren osan päivästä. Heille hatunnosto, sillä vaikka se onkin mukavaa niin on se myös raskasta olla tuollaisella ständillä koko tunti- tai päiväkausia. Mutta he jaksoivat olla iloisia ja iloita jokaisesta onnistuneesta rakennussarjasta ja kehua nuorta. Se voi olla monelle nuorelle ainoa kehu jonka he vähään aikaan kuulevat - tässä tuloshakuisessa ja suorituspaineiden maailmassa. Uskonkin että se oli nuorille hyvin positiivinen kokemus kun sai tehdä jotain valmista käsillään ja sai vielä kehuja kaupan päälle. Tällaisia radioamatöörejä tarvitaan enemmänkin ja useammin näkyville, jotta harrastuksemme innoittaisi uusia nuoria mukaan hienoon harrastukseemme. Eli jos olet jo radioamatööri niin ehdotankin että otat tänä vuonna asiaksesi tulla mukaan 'talkoisiin' hankkimaan uusia radioamatöörejä joukkoomme.

Antenniparannuksia tietysti talvikelissä

Tämän vanhan itsetehdyn OCF dipolin balunin tuli aika siirtyä tehokestorajoituksen vuoksi pois uuden balunin tieltä

Viime kesänä tilasin uuden balunin, jotta saisin linukalta ajettua suunnilleen 1kW tehoja ulos ja baluni kestäisi sen. Jotta balunin saa vaihdettua niin OCF dipoli on laskettava alas toisesta päästä kiinnitysnaruja löysäten ja 8m onkivavalla tarvittaessa auttaen painamalla dipolia alas. Vaihdoin balunin kesällä ja nostin takaisin ylös, jossa on aina oma hommansa. Siinä joutuu kiristämään useaan kertaan vähän kerrassaan lisää ja avittamaan taas onkivavalla tukinaruja siirrellen ettei dipoli koskettaisi matkalla oksiin. Kun kesällä olin saanut dipolin takaisin ylös ja mittasin antennin miniVNA PRO antennianalysaattorilla, oli tulokset aivan pielessä. En ymmärtänyt miten se on mahdollista. Ei balunin pitäisi vaikuttaa niin että taajuus'dipit' eli mitkä taajuuden ovat optimaalisimpia ja missä kohden. Kaikki mittaustulokset oli päin honkia ja pahasti.

Laskin dipolin takaisin alas, tarkistin kiinnitykset ja nostin uudelleen ylös ja tulos oli yhä sama. Sitten aloin jo kokeilemaan että onko vaikutusta sillä jos pidennän tai lyhennän balunia, ja silloin minun olikin tehtävä se jo molemmista päistä, eli joudun laskemaan dipolin molemmat päät alas. Tätä teinkin sitten ainakin 10 kertaa kunnes kyllästyin ja laitoin vanhan itsetehdyn balunin takaisin ja homma toimi taas. Uusi baluni oli sellainen muoviin valettu, mitä ei saanut auki. Kun sitä ravisteli niin sen sisältä kuului kolinaa ja epäilykset heräsivätkin nyt ensimmäistä kertaa siihen että ehkä baluni onkin viallinen. Laitoin viestiä Utecille josta Jyrki lähetti samantien uuden. Olin kuitenkin jo tähän mennessä kyllästynyt laskemaan ja nostamaan balunia ja uusi viallisen tilalle saapunut baluni jäi odottamaan uutta inspiraatiota.

No puoli vuotta siinä meni ja kun hyvät antenninparannuskelit (eli talvi) tuli, niin päätin vaihtaa balunin. Kokemusta oli jo siitä dipolin alaslaskemisesta ja ei aikaakaan niin olin jo irrottamassa vanhaa balunia. Uusi baluni, jossa oli apikoliittimet valmiina oli jäisellä apupöydällä odottamassa, samoin vartavasten ostetut apikopihdit, kun olin kyllästynyt niihin halpapakkausten ohuisiin pihteihin jotka lähinnä leikkasivat apikot kahtia. Yleiselektroniikasta kävin ostamassa viime syksynä parit erikokoiset apikopihdit, toiset normaalikokoisempiin ja yhdet järeisiin apikoliittimiin, kuten esim. 16mm2 maadoituskaapeliin kiinnitettäviin liittimiin.

Baluninvaihdon työalusta. Vanha uusi baluni ja omatekemä baluni vielä kumpikin testien jäljiltä kiinni dipolissa

Kunnolliset apikopihdit, jotka hommasin kun olin katkonut halvoilla pihdeillä riittävän monta liitintä ja satuttanut käden puristaessani ohuita pihtejä kaikin voimin :)

Baluninvaihtotehtävää vaikeutti se että kaapeleissa oli vielä jonkin verran jännitystä sen roikkuessa alhaalla ja varoin ettei kaapelit pääsisi kumpaankaan suuntaan irti ja kelautuisi ylös puuhun. Niinpä irrotin vanhasta balunista apikoliittimen ja koska se oli liian iso uuteen baluniin niin irrotin vanhan apikon puristelemalla sitä kärkipihdeillä sen verran että sain sen löystymään ja onnistuin vetämään sen kaapelista irti. En halunnut katkaista kaapelia etten lyhentäisi sitä ja vaikuttaisi taajuusalueisiin. Niinpä kun olin irrottanut yhden kaapelin niin lähdin kiinnittämään sitä uuteen baluniin pitäen samalla vanhaa balunia ja kaapeleita käsissäni. Siinä sitten kieli keskellä suuta uusi apiko kaapeliin kiinni ja sitten kiinnittämään sitä uuteen baluniin. Mutta eihän se niin onnistukaan, apiko kun ei mahdu vedonpoistoon tehdyn kiinnityskohdan rei'istä. Niinpä piti irrottaa se ainokainen apiko (minulla ei ollut varalla samankokoisia) ja pujottaa kaapeli ensin vedonpoistoreiästä ja tehdä siihen löysä solmu etten lyhentäisi antennia. Sitten apiko kiinni. Ja sitten sama toisen kaapelin kanssa. Ja tässä kohtaa täytyy ikävä kyllä sanoa että 'täsmälleen sama'. Eli jostain mielenhäiriöstä johtuen kiinnitin taas apikon ennen kuin olin vienyt kaapelin ensin vedonpoistoreiästä läpi. Eikö se sanonta mene jotenkin niin että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :) Ja eikun taas apikoa irrottamaan. Ja onnistuin tietysti tämän liittimen pudottamaan lumeen, josta se onneksi vielä löytyi.

Dipolin toisen puolen kaapeli kiinnitettynä yrityksen ja erehdyksen kautta

Antennikaapelin vedonpoiston solmut jätin löysiksi jotta ne ei vaikuttaisi liikaa antennin 'sähköiseen pituuteen'

Lopuksi vielä vulkanoituva teippi suojaamaan vedeltä. Se tulee kiertää alhaalta ylöspäin, jotta vesi ei pääse teipin väleihin.

Vihdoin oli kaapelit kiinni ja sitten vain vetämään dipolia takaisin ylös. Se on sellaista edestakaisin juoksemista. Kun antennikaapelin on saanut kiristettyä niin kireäksi kuin sen apunarusta vetämällä saa, on aika mennä onkivavalla oikomaan tukinaruja kohdalleen, heiluttamaan dipolia että se nousee joidenkin oksien yläpuolelle eikä kanita niihin. Ja sitten taas kiskomaan ja kiristämään lisää. Niin kauan kunnes näyttää siltä ettei sitä dipolia sen ylemmäs ja kireämmälle saa.

Uusi dipoli paikallaan ylösvedettynä

Kun dipoli oli ylhäällä, jopa vähän korkeammalla kuin aluperin, olikin aika tulla sisälle mittaamaan antennin toimivuutta uuden dipolin kanssa. Irroitin antennikytkimestä suoraan antennille menevän syöttöjohdon josta mittaisin. Eli jätin kaikki tunerit ja muut välijohdot pois mittauksesta. Mahdollisimman vähän muuttujia matkalle. Aloitin katsomasta miltä HF näyttä, eli näkymä jossa näytetään kaikki taajuudet. Siitä saa yleiskuvan että onko ne siistin näköisiä ja suunnilleen tasaisin välein alas 'dippaavia' käyriä vai sellaista sähköisen näköistä sykkyrää joka kertoisi että jotain on pahasti vialla. Hyvältä näyttä.

Koko HF alue mitattuna. Näyttää ihan siltä kuin pitääkin

Sitten mittaisin 20m (14Mhz) alueen jolla tämä OCF dipoli on käytännössä optimoitu. Se näytti n. 1,2 SWR, eli oikein hyvä. Koko 20m SSB (Puhe) alueen SWR olisi 1,2-1,5 välillä, joka on hyvä. Sitten aloin mittailemaan muita alueita ja 40m alue (7Mhz) oli toiseksi paras alue. Sekin on hyvä uutinen sillä se bandi on siitä hyvä että kun 20m alkaa painumaan iltaa kohden niin 40m kantaa vielä pitkään.

20m (14Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos

40m (7Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos

80m (3.5Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos

160m (1.8Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos

15m (21Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos. Tätä ei saa välttämättä korjattua edes tunerilla

20m (14Mhz) alueelta antennianalysaattorin mittaustulos kun tunerilla viritetty parhaaseen mahdolliseen tulokseen

Balunissa oli myös ostettuna sellainen ferriittirenkaista  tehty häiriöpoisto, eli n. 40cm pitkä syöttökaapelin pätkä joka lähtee suoraan balunista ja jota ympäröi koko matkalta ferriittirenkaat. Sen tilasin valmiina. Hyvällä tuurilla tuollainen 'kuristin' voi poistaa useammankin desibelin pohjahäiriöistä. Äkkiseltään en osaa sanoa vähenikö pohjakohinat, sillä kelit muuttuvat päivittäin ja satunnaisten vaikutusten poistaminen laskuista on hankalaa, mutta ei siitä kuristimesta haittaakaan varmasti ole.

Ferriittikuristintanko häiriöitä poistamassa

Tavoitteena oli vaihtaa baluni joka kestää 1kW tehot ja se on nyt onnistuneesti tehty. Ja koska antennityöt tehtiin talvella, kevyessä lumisateessa, voin odottaa antennista tulevan hyvä :) Sillä olen kuullut usein että parhaat antennit tulee niistä jotka tehdään räntä- tai vesisateessa tai muuten mahdottomissa sääoloissa. Aurinkoisella kesäkelillä homma olisi ihan liian helppoa :)

Windows päivitykset radioamatöörin riesana

Tätä ei halua nähdä silloin kun pitäisi saada HRD nopeasti käyntiin

Käynnistin tapaninpäivänä aamupäivästä rigin ja aloin kuunnella vefoa pyöritellen että mitä 20m alueella kuuluu. Eli skannailin puheella (SSB) 14.200-14.300Mhz välillä, jossa useimmiten minulla asemat parhaiten kuuluu. 14.200 alempaa kuuluu yleensä vain Venäläisiä asemia, muutoin tuntuu että lähes aina ne on tuossa 14.200-14.300 välillä. 14.250 kuului voimakas signaali (S-mittarin voimakkuusasteikolta luettuna s9+10), jossa joku nuorempi tyttö hallinnoi pileupia. Käytännössä jouduin kuitenkin virittämään aseman hieman ylös eli 14.250.10 ennenkuin ääni kuulosti luonnolliselta ihmisääneltä. Uskon lähetyksen lähteneen oikean taajuisena, mutta jokin matkalla oli 'taittanut' lähetettä sen verran että vastaanotossa taajuus tuntui aavistuksen muuttuneen. Vielä ei kuitenkaan ollut kovin montaa asemaa kerrallaan joten mahdollisuudet päästä läpi olivat hyvät. Operaattori, eli tämä tyttö, ei kuitenkaan sanonut pitkään aikaan omaa asematunnusta, kuten joskus näissä pileupeissa operaattorit tuppaa tekemään, joten halusin tietää mikä asema siellä oli toisessa päässä. Niinpä päätin käynnistää HamRadioDeluxe sovelluksen nähdäkseni olisiko se siellä clusterissa näkyvissä. Ja tässä vaiheessa sain kokea kuinka Windows päivitykset voivat osua niin väärään paikkaan kuin voi.

Tätä windospäivitysrupeamaa kesti 15 minuuttia. Aina kun pääsi 100%:iin ja luuli että nyt päästään eteenpäin Windowsin uudelleenkäynnistyksellä, niin alkoikin seuraavan päivitysosion lataaminen taas nollasta. Kun päivitykset olivat viimein valmiit ja sain vihdoin HRD:n käynnistettyä, näin että kysymyksessä oli LZ16YOTA. Tuossa erikoiskutsussa oleva yleismaailmallisesti käytetty loppuosa 'YOTA' tarkoittaa siis Youngsters On The Air eli 'Nuoret Radioaalloilla'. Tämä oli siis Bulgarialainen asema jossa nuoret pitivät yhteyksiä. Tässä vaiheessa kuitenkin oli moni muukin jo löytänyt tämän aseman ja kutsujien kuoro oli muuttunut pahimmanlaatuiseksi papukaijakuoroksi, jossa tultiin voimakkailla tykkilähetteillä, eikä aina edes kuunneltu vastasiko operaattori jotain saati oliko sillä hetkellä kuuntelulla. Näistä papukaijoista löytyy vielä ne joilla on nauhoitettuja kutsuja ja he käynnistelevät niitä nauhoituksia milloin sattuu eivätkä tunnu kuuntelevan edes kutsuttavan aseman operaattorin vastauksia - mikä idea siinäkin on? :) Siinä vaiheessa kutsuin vain silloin tällöin kun näytti että välillä oli hiljaisempaa ja vähemmän yhtäaikaisia huutajia.

LZ16YOTA, nuorten radioamatöörien erikoiskutsu Bulgariasta

Suomalaisittain katsottuna yhdellä Bulgarialaisella YOTA-aseman 16v operaattorilla oli hauska nimi (he vaihtoivat operaattoria n. 1h välein). Operaattorin nimi oli Vesi. Toinen operaattori taas osoitti kielitaitoaan ja kaikille Saksalaisille kontakteille tuli hyvällä saksankielellä vastaukset. Tällä kertaa en saanut yhteyttä muodostettua vaikka odottelin 1,5h, mutta oli ihan mukava kuunnella hyvää operaattorityötä näiltä nuorilta. Nuoret tuntuvat osaavan nuo hommat usein paremmin kuin vanhemmat, joilta pieneltä osalta valitettavasti tuntuu jo hyvät operointitavat unohtuneen :)

Windows-päivitykset voi toki määritellä niin että ne ladataan, muttei päivitetä ilman käyttäjän lupaa. Olen kuitenkin pitänyt päivitykset automaattisina jotta ne tulisi tehtyä - tiedän että muuten siirtäisin ne aina myöhemmäksi eikä niitä tulisi ikinä tehtyä :) Haittana vain on se että ne vie hitaammalta koneelta ja internetyhteydeltä todella paljon aikaa. Ja ne tietysti smurffin lain mukaan osuvat aina sellaiseen hetkeen kun ei olisi aikaa odotella :)

Hauskaa Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

ICOM IC-275H 2m multimode rigin hurinaongelman ratkaisu

ICOM IC-275H korjauksen jälkeen toiminnassa

Ostin tuossa jokin aika sitten eräältä vanhemmalta radioamatööriltä ICOM IC-275H rigin. Se on 2m 100W multimode rigi, eli siinä on FM, USB, LSB ja CW ja 100W lähetystehoa. Rigi ei ole ihan viime päiviltä vaan tätä mallia alettiin myymään 1987. Todennäköisesti omani on jostain 90-luvun alkupuolelta. Kuten täältä voi lukea, ovat eHam.net arviot todella ylistäviä tälle rigille. Tämä on todella helppokäyttöinen, sillä kaikille asioille on oma nappinsa rigin naamataulussa. Eli ei ns. menuhelvettiä :)

Kun testasin rigiä 2m:llä toistimella (tone eli 'piippi' tästä onneksi myös löytyy että saa toistimet auki) niin sain samantien kuittauksen että voimakas hurina kuuluu lähetyksessä - vähän kuin olisi kuulemma joku 100Hz hurina koko ajan alla. Äkkiseltään mieleen tuli joku maadoitusongelma. Rigi oli rungosta maadoitettu joten rigin maadoittamattomuus ei ollut syynä. Testasin rigiä myös niin että otin virran akusta, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Hyvä ja mielenkiintoinen rigi, mutta nyt sen käyttöä varjosti hurinaongelma, jonka voisi aiheuttaa paitsi maadoitusongelma niin yhtälailla vaikka joku kuivunut kondensaattori tms. Eli vaihtoehtoja oli paljon mistä lähteä tutkimaan. Aika monelta sain kuitenkin ehdotusta testata toista mikrofonia. Mikrofoni itsessään voisi olla ongelman aiheuttaja mikäli se ottaa ympäristöstä häiriöitä itseensä. Ongelma vain oli ettei ollut toista ICOMin sopivaa 8-pinnistä mikrofonia, jota olisi voinut kokeilla. Toisen merkkinen mikrofoni ei kävisi sillä vaikka siinäkin olisi 8-pinninen liitin, ovat johtojen järjestykset yleensä erilaiset eri merkeillä.

Otin radion ja akun mukaan Lohjan radiokerholle ja siellä sitä testattiin auton peräkontista ja auton katon antennilla kerhon radiolle. Ja huomattiin ettei puhe tullut läpi. Radio onnistui avaamaan toistimen, mutta mitään ei kuulunut kun tangenttia painoi. Näin ei ollutkaan aiemmin käynyt, olin sentään pystynyt pitämään 'hurinakusoja'. Timo OH2ZH heilutteli vähän mikrofonin liitintä radion päässä ja ääni alkoi pätkien kuulumaan sen mukaan miten liitintä väänteli. Vika mitä ilmeisemmin löytyi - nyt pitäisi vain tarkentaa missä se oli - mikrofonissa, mikrofonin johdossa vai radion mikrofoniliittimessä. Jyrki OH2JRY ehdotti että mittaisin mikrofonin johdot, olisiko joku niistä poikki. Jos vika ei olisi mikrofonissa niin sen täytyisi olla radion mikrofoniliittimessä tai sen kytkennässä.

ICOM IC-275H naamataulu purettuna

Tähän radioon olin jo yrittänyt vaihtaa muutaman LCD-näyttöä valaisevan palaneen lampun tilalle ledejä, mutta se ei onnistunut. Ledi sanoi 'blib' ja arvasin mitä oli käynyt :) Noille lampuille nimittäin tulee vähän vajaa 12V ja ledi ei oikein tykännyt tuosta jännitteestä ilman sopivia vastuksia. Sain kuitenkin vinkin että kyllä niitä pieniä lamppuja myydään edelleen joita radio käyttää ja löysinkin sellaisen Partcon verkkokaupan sivuilta. Tulin löytäneeksi sivuilta 4mm lampun enkä tajunnut siinä kohtaa varmistaa oliko se alkuperäinenkin lamppu 4mm läpimitaltaan. Kun sitten menin Partcoon hakemaan lamppuja niin pyysin ne 4mm lamput ja sain kuulla että halusinko 3mm vai 4mm lamput. No tähän mennessä voi tietysti arvata että 4mm oli väärän kokoinen ja 3mm olisi ollut oikea :) Ja jos olisi ollut oikein fiksu niin olisi tietysti pitänyt ottaa molempia koska ne ei maksa paljon mitään. Lamput itsessään ovat värittömiä ja niihin otetaan sitten haluamansa väriset kumihuput, jotka tässä radiossa tulee olla keltaiset.

Tämän näköinen oli rigin LCD-näyttöä valaissut palanut polttimo

Alkuperäinen lamppu paikallaan - uudet olivat isommat
eivätkö mahtuneetkaan samaan koloon vaan jäivät 'ulos'

Jotta lamppuihin pääsi käsiksi oli purettava etunäytön taustapelti ja sen tehdäkseen
irroitettava iso kasa tämän näköisiä liittimiä - otin kuvat että näen mikä oli missäkin

Johtoja ja liittimiä oli kiitettävä määrä jotka kaikki joutui irrottamaan että sai
taustapellin pois ja pääsi paremmasta asemasta juottamaan uudet lamput paikoilleen

Asensin kuitenkin ne 4mm lamput joista vain pää mahtui piirilevyn reikään josta lamppu normaalisti menisi sisälle. Olin saanut myös vinkkinä sen ettei kannata ostaa sitä oikeaa eli 12V lamppua koska ne palaa herkemmin eli useammin ja vaihtamisoperaatio on hyvin työläs. Niinpä ostin neuvon mukaisesti 14V lamppuja, jotka ovat aavistuksen himmeämpiä mutta kestävät vastaavasti pidempään. Lampun ollessa lähtökohtaisesti jo himmeämpi ja kun se ei edes mahtunut oikealla tavalla sille varattuun paikkaan oli tuloksena että valoteho jäi aika vähäiseksi. On se tosin enemmän kuin aiemmin ja nyt vähäisessä valossa näkee paremmin mitä siinä taulussa lukee, mutta yhtään kirkkaammassa ympäristössä on lamppujen vaikutus vähäinen. Seuraavaksi vaihdan 3mm lamput.

ICOM HM-12 mikrofonin skema

Nyt kun lamput oli hoidettu aloin tutkimaan mikrofonia. Etsin aluksi internetistä skemat tuolle mikrofonille ja sellaisia löytyykin sieltä. Niissä vain ei näytetä että miten ne johdot ja komponentit asettuu mikrofonin piirilevyllä, joten saikin tehdä salapoliisi- ja päättelytyötä ja puoliksi arvata joidenkin osalta että mikä näistä johdoista on sitten mikä. Koska skemoissa puhutaan vain PTT ja PTT ground ja sitten tuon perusteella pitää arvata että mitkä kaksi niistä kolmesta PTT komponentista ulos tulevasta eri värisestä johdosta mahtaa olla mikäkin (tuo komponentti näkyy ao. kuvassa piirelevyn keskellä olevana mustana laatikkona jossa on yksi messinkinen ruuvi kiinni, ja jonka alta lähtee useita johtoja kohti mikrofonin johtoa). Ja sitten joutuu seuraamaan että mihin se on juotettu ja mihin se 'hyppää' piirilevyllä, jotta näkee minkävärisenä johtona se lähtee mikrofonin liitintä kohti. Purin kaikki liitokset liittimestä eli juotin kaikki johdot irti ja katkaisin niitä vähän matkaa lyhyemmäksi että saisin varmuudella ehjempää johtoa esiin. Irroitin ne myös sen takia että arvelin niiden olevan myös mahdollisesti väärässä järjestyksessä tai vähintäänkin huonosti juotettu. Sillä joku niitä oli selvästikin jälkeenpäin juottanut ja ne juotokset oli aika pahan näköisiä. Sitten pitkällisen johtojen ja skeman selvittämisen jälkeen päädyin mikrofonin liittimen johdotuksessa tiettyyn järjestykseen ja juotin johdot paikalleen.

Mikrofoni avattuna. Myös sisällä olevan piirilevyn joutui nostamaan
 ulos että pääsi seuraamaan mikä johto meni minnekin ja teki mitä

Mikrofoniliitin ja johdot juotettuina

Rigin mikrofoniliittimestä lähtee filmimäinen lattakaapeli.
Mittasin piirilevyn ja liittimen välisen toimivuuden yleismittarilla ja kaikki näytti hyvältä,
joten en epäillyt vikaa siinä päässä

Ihan kerralla ei tämäkään mennyt oikein. Kun olin juottanut johdot paikalleen niin kasasin mikrofonin sen verran että pääsin testaamaan sen toimivuutta. Napit joilla taajuutta tai muistipaikkaa sai vaihdettua ylös tai alas, toimivat kuten piti. Mutta tangentti näytti olevan koko ajan päällä painoi sitä tai ei. Skemassa 2 johtoa liittyi tangenttiin ja ne olivat johdot jotka tulivat pinneihin 3 ja 5 - en vain tiennyt kumpi oli kumpi, koska ne tulivat käytännössä PTT-tangenttikomponentista josta ei nähnyt mikä oli minkäkin siitä ulos tulevan johdon 'tehtävä'. Ja koska nyt ne ei toimineet oikein niin ehkä ne olikin väärinpäin. Vaihdoin ne keskenään ja testasin uudelleen ja nyt mikrofoni toimi. Sen jälkeen kasasin mikrofonin ja vaikka kello oli lauantaiyönä 1:00 niin kokeilin josko toistimelta vastaisi joku. Simo OH2FXI vastasikin samantien ja kuittasi että hyvin kuuluu, kirkas ääni ja ei kuulu hurinaa enää taustalla. Olipa hieno uutinen! Minun korjaushistorialla kaikki laitteet jotka toimivat sen jälkeen kun ne on purettu ja kasattu uudelleen ovat jo sinänsä saavutuksia. Mutta jos vielä saan jonkin vian korjattua, se luo jo juhlatunnelman. Avasin tämän kunniaksi heti shampanjapullon :)

Seuraavana päivänä kun ajattelin kirjoittaa tämän blogitekstin, huomasin etten ollut ottanut kuvaa mikrofoniliittimen johtojärjestyksestä blogijuttua ja tulevaisuutta varten. Niinpä avasin mikrofoniliittimen ja poistin eristysteipit, joilla olin suojannut johdot (en ollut ymmärtänyt laittaa kutistesukkaa valmiiksi ja sitä on paha jälkeenpäin yrittää saada menemään kun liitin on kiinni). Onnistuin tietysti saamaan yhden johdoista irti. Nuo johdot ovat nimittäin jopa ärsyttävän ohuita. Niiden kuoriminen on lähinnä kuoren venyttämistä kunnes se katkeaa ja sitten se on venynyt jo sen verran että on kuin ei olisi ollenkaan vielä kuorinut sitä. Eikä ollut yksi tai kaksi kertaa kun johto katkesi sen sijaan että olisi kuoriutunut. Eikä niitä kuparilankoja kovin montaa siinä johdossa edes ole, joten niitäkään ei ole varaa montaa katkaista tai joutuu väkisinkin alkamaan kuorimisen alusta. Helpottaakseni juottamista laitoin reilun tinapisaran liittimeen ja tinasin johdon kupariosan valmiiksi. Sitten vain liittin nämä kaksi yhteen sulattamalla ne toisiinsa ja kuumentamalla jonkin aikaa. Valitettavasti johtoa joutui pitämään käsin ja se ajoittain kuumeni turhankin kuumaksi jolloin se poltti sormia. Hauenleukoja ei voinut käyttää koska johdot olisi vain katkenneet tai eriste olisi vähintäänkin puristunut rikki.

Mikrofonin liittimen juottamista toistamiseen kun onnistuin saamaan
yhden johdon irti avatessani liittimen kuvaamista varten

Mutta lopputuloksena on toimiva radio ilman hurinoita. Tämä rigi onkin mielenkiintoinen tulevaisuudessa sillä se antaa 2m alueella niin paljon eri mahdollisuuksia. Siihen kun vielä saan 2m yagin niin sitten alkaa kotimaan NAC kisailu :) Ja pääsee yrittämään kuinka pitkälle sillä niitä yhteyksiä saakaan. Nyt se toimii dedikoituna 2m toistinradiona siihen asti että saan yagin sille kaveriksi.

Radioamatööriharrastusta näkyville Opettaja-lehteen

OAJ Opettaja-lehdessä Radioamatööritoimintaa esittelevä juttu

Olen ollut SRAL markkinointityöryhmässä noin vuoden verran. Ryhmä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tavoitteena tietysti itse kunkin osalta on saada hankittua näkyvyyttä ja uusia jäseniä harrastukseemme. Radioralli ja OG1FEST festari-radioamatööriasema ja osallistuminen harrastemessuille ovat markkinointityöryhmän aktivointi- ja rekrytointiesimerkkejä viime ajoilta.

Itselläni on ollut mielessä koulut ja viestintävälineet harrastuksestamme kertomisen kanavina. Niinpä otinkin yhteyttä useampaan lehteen ja opetusalan järjestö- ja ammattilehti 'Opettaja' tarttui juttuideaan. Minna OAJ:sta, joka on sattumoisin samalta kylältä, olikin yhteydessä ja keskustelimme mahdollisuudesta jutun tekemiseen radioamatööritoiminnasta. Ajatuksena minulla oli esitellä harrastustamme useamman jutun sarjana ja kertoa siitä yksi osa-alue kerrallaan ja tuoda näin ideoita ja ajatuksia siihen kuinka useampi koulun aine voisi soveltaa radioamatööriharrastusta osana opetusta ja kuinka rohkeammat koulut voisivat liittää sen osaksi opetusohjelmaansa yhteistyössä SRALin kanssa. Harrastuksessamme kun yhdistyy fysiikka, kemia, matematiikka, maantieto, kielet, liikunta, käsityöt muutama sovellutuksen alue mainitakseni.

Opettaja-lehden toimintamalli on kuitenkin hieman erilainen ja he halusivatkin mielummin löytää opettajan joka olisi harrastaja, eli kertoa asian heidän ammattikuntansa edustajan näkökulmasta. Otinkin yhteyttä SRAL puheenjohtajaamme ja markkinointityöryhmän vetäjään Memmaan (OH1EG) ja hän tiesikin heti yhden varteenotettavan harrastajan jolta asiaa voisi kysyä. Sain Markun (OH8UV) yhteystiedot ja varmistin häneltä halukkuutta olla haastateltavana juttuun ja hän onneksi oli heti suostuvainen. Tämä tapahtui 2015 syksyllä. Juttu tehtäisiin joskus 2016 aikana, mutta tarkempaa ajankohtaa ei osattu vielä sanoa.

Toimitettuani Markun tiedot OAJ:lle jäi asia odottamaan sopivaa hetkeä 2016 vuoden puolella. Keväällä olinkin taas Minnaan yhteydessä ja sain ilokseni kuulla että juttu tehtäisiin ja se ilmestyisi 3.6. Aivan mahtavaa. Sen enempää en jutusta enkä sen sisällöstä enkä 'tulokulmasta' tiennyt koska juttu tehtäisiin OAJ:n ehdoilla ja heidän näkökulmastaan.

Tänään sitten oli se päivä kun juttu julkaistiin ja se menee lukijoille paperilehtenä mutta on onneksi luettavissa myös verkkolehtenä. Lehtijuttu on hyvä, Markku on selvästikin ollut erinomainen haastateltava ja kuvatkin olivat minusta todella hyvät.

Lehtijutun voit lukea täältä

Ja sama juttu Opettaja -näköislehdessä täältä

Kiitos Markku, Kiitos Minna, Kiitos Memma, Kiitos jutun kirjoittaja Pekka Moliis ja valokuvaaja Miska Puumala!

Toivottavasti jutun myötä kouluissa ja opettajissa herää mielenkiintoa harrastustamme kohtaan ja saamme kutsuja kertomaan lisää ja esittelemään harrastustamme eri kouluihin. Silloin toivottavasti jäsenistöstämme löytyy talkoohenkeä ja vapaaehtoisuutta lähteä virittämään rigejä ja reissuantenneja ja digimodeja näytille ja kertomaan mitä se meidän harrastus nykyaikana voi olla.

RATS VHF/UHF/SHF leirillä päiväkävijänä 28.5.2016

Hamish Kellock (OH2GAQ) puhumassa Ghz Transverterista

Radioamatööritekniikan seura r.y. eli RATS järjesti 38. pohjoismaisen VHF/UHF/SHF-tapaamisen Sappeella 26.-29.5.2016. Minulle sopi aikatauluun ja kiinnostukseen parhaiten päiväkäynti lauantaina 28. päivä. Reissuun oli päiväkäynnille lähdössä myös Pasi OH2PT, joten päätimmekin mennä samalla kyydillä. Ajoin käytännössä ensin Pasin pihaan joka oli matkan varrella ja sitten jatkoimme siitä Pasin autolla Sappeelle. Ennuste oli luvannut lämmintä, mutta ennustajan kannattaisi vaihtaa sammakkonsa uusiin, sillä taivas oli harmaana pilvessä ja lämpötila pysyi koko päivän lähempänä 15 astetta.

Leirin ilmoittautumispisteessä tehtiin samantien RF-ID:llä varustettu 'patchi' eli nimilappu, johon ladattiin tieto siitä onko maksanut lounaan ja/tai illallisen ja sen avulla sai sitten kuitattua ruokailun. Nimilappu ja myös kaulanauha olivat poikkeuksellisen hienot

RATS leirin yksilöllinen nimilappu

Samalla ilmoittautuessa sai ostaa arpoja ja olipa myös mahdollisuus ostaa leirin T-paita omalla nimellä ja kutsulla varustettuna. Selkämyksessä leirin 'logo' isommalla ja hihassa sponsoriyrityksen nimi. Ja kun hintakin oli todella kohtuullinen niin ehdottomastihan sellainen piti hankkia :)

T-Paidan rintamukseen sai oman nimen ja kutsun

Selkäpuolella oli sitten isommalla leirin 'logo'

Lauantaina luentoja oli 10:00 alkaen. Saavuimme Sappeelle Pasin kanssa vasta ensimmäisen luennon aikana, joten sen käytännössä missasimme. Seuraavaa Wolf-Henning Rech (DF9IC) pitämää luentoa aiheena '23cm PAs with MRFE6S9160 kuuntelin ehkä 10 minuuttia, jolloin totesin ettei tämä luento ole minua varten :) ja lähdin katsomaan ulos leirin parkkipaikalla olevaa takakontti-kirpputoria

Luentoyleisöä Sappeen lomakeskuksen päärakennuksessa

Kirpputorilla oli 4-5 autoa joista osa oli kasannut myyntipöydän ja osa myi suoraan takakontista. Myytävä tavara oli suurimmalla osalla mikroaaltoihin liittyvää - erilaisia putkia (koksin korvaavia ratkaisuja noilla taajuuksilla) ja muita minulle hämäriä komponentteja, joiden käyttötarkoitusta ja hyötyä en ymmärtänyt. Ilmeisesti Ghz alueella toimiminen vaatii ihan erilaiset ratkaisut radiosignaalien johtamiseen, lähettämiseen ja vastaanottamiseen kuin matalampien taajuksien radiotoiminta.

Takakonttikirppistä ja Tampereen majakkasignaalin vastaanottoa mikropäällä

En osannut ilahtua ja innostua näistä kummallisista putkiloista joita oli vähän joka muodossa. Kävipä Michael Fletcherkin pilke silmäkulmassa avaamassa minulle tällaisen putken toimintaa: 'tuo putken runko tuossa on maa ja putkea pitkin menee sitten lähete maailmalle...all the way...) ' - just joo Michael :) Onneksi yhdellä pöydällä oli jotain mitä saatoin jo ajatella pystyväni hyödyntämään. Myynnissä oli muutamia mittalaitteita, joiden hinnasta emme ikävä kyllä päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen ja sain pitää rahani :) Löysin kuitenkin yhden mielenkiintoisen laitteen lisää joka oli Uniden Bearcat UBC9000XLT 'Auto Scanner'. Skanneri kykenee skannaamaan aukottomasti aina 25Mhz:stä 1,3Ghz:iin asti AM, NFM ja WFM bandeilla. Eli käytännössä 2m, 70cm ja ilmailutaajuudet ja vähän päälle ja tallentamaan 500 muistipaikkaan kanavatiedon. Ja kun tämä lähti muutamalla kympillä niin olin taas onnistunut löytämään jotain joka olisi mielenkiintoista ja toisi iloa  todennäköisesti pidemmäksikin aikaa :) 

Leirin kirppikseltä löytynyt Uniden UBC9000XLT skanneri 25Mb-1,3Ghz

Edellisessä kerhoillassa olin ostanut edullisesti magneettijalalla olevan n.2m taajuudelle tarkoitetun antennin ja löytyipä sopiva kaapelikin jossa oli skannerin päähän BNC-llitin ja toisessa päässä naaras HF-liitin, jotta sain antennin kiinni. Kuunteluantenniksi tuo näytti toimivan hyvin, sillä kuuntelussa se ei ole niin tarkkaa mille taajuudelle antenni on optimoitu, toisin kuin lähettäessä. Tällä antennilla näyttää ainakin 80Mhz-400Mhz toimivan hienosti, eli ainakin 2m toistinlähetykset ja ilmailutaajuudet ovat tähän asti jo kuuluneet. Laajemminkin saattaa tuo kuuntelualue toimia, mutta muilta alueilta ei vielä ole kuulunut lähetteitä syystä tai toisesta.

Radioon antenniksi löytyi radiokerholta edullisesti ostamani n. 2m alueen vertikaaliantenni

Päivän aikaan parkkipaikalle tuli 3 hamia moottoripyörillä ja jokaisella näytti olevan myös pieni rigi integroituna moottoripyörään. Tämän lisäksi oli sitten vielä pädi omassa telineessään navigaattorina ja puhelimena ja sekä amatööriradio että pädi-puhelin/navigaattori yhdistettynä kypärän bluetooth kuulokemikrofoniin. Itsekin moottoripyöräilijänä olen tuota harkinnut, mutta toistaiseksi halunnut jättää ajamisen aikana kaikki 'häiriöt' pois. Mutta voisihan noilla varusteilla workkia sitten pysähdyksissä ollessa.

Hamien moottoripyörätkin oli omalla rigillä varustettuja :)

Kävin kuuntelemassa myös Hamish Kellockia OH2GAQ joka esitteli rakentamaansa Ghz transvertteria. Hänen luennollaan minulle jäi mieleen lähinnä hänen kertomuksensa Raspeyry Pi 3:sta ja siinä hänen käyttämistään sovelluksista, jotka Pi:n omalla kosketusnäytöllä toimii hyvin. Hän esitteli kuinka hän pystyi tällä Rasperry yhdistelmällä ohjaamaan sovelluksen avulla rakentamaansa transvertteria.  Lisäksi opin että hänen nimensä Hamish on skottilainen versio nimestä James, jota en tiennytkään mutta se oli mielenkiintoinen tieto kun eri sanojen ja nimien sukulaisuudet eri kielissä kiinnostaa. 

Päivän päätti luennollaan tutuksi leireistä ja seminaareista tullut Michael Fletcher (OH2AUE) , joka kertoi meneillään olevasta P4A geostationaarisesta satelliittihankkeesta, joka tulee olemaan varustettu paitsi kaupallisilla digitv-välitystekniikalla, myös radioamatööritekniikalla. Eli tulemme sen myötä saamaan satelliitin, joka on Suomen kannalta erittäin edullisessa paikassa 24/7 ja joka kautta koko meidän puolen maapallosta, eli n. Huippuvuorilta Etelämantereelle ja Etelä-Amerikan itäreunalta Aasiaan (Intiaan) tai sinne päin. Joka tapauksessa se tulee olemaan suomalaisille radioamatööreille valtava mahdollisuus, tarjoten sekä SSB ja CW mahdollisuuden, mutta myös monenlaista digimodenmahdollisuutta. Tietysti workkimiseen tarvitaan omanlaisensa ratkaisut sillä uplink tulee toimimaan 2400-2403 Mhz ja downlink 10450-10500 Mhz taajuuksilla. Vastaanottaminen on mahdollista esim. todella edullisilla Octagon 'Oslo' PLL LNB mikropäillä jotka maksavat nykyään alle 10e. Tietysti lisäksi tarvitaan n. 90cm lautanen ja transvertteri jolla tuo viedään vielä rigille ymmärrettävään muotoon. Mutta kaiken vaivannäön ja investoinnin jälkeen 'maailma on taas auki' :) Oli taas hienoa nähdä kuinka Michael toimii aivan omalla tasollaan suomalaisena radioamatöörinä maailmalla ja kuitenkin hyvin ystävällisesti ja nöyrästi jakaa tietoa muille amatööreille. Se että meitä on aivan minunlaisistani aloittelijoista tällaisiin Michaelin tapaisiin tiedemiehiin asti tässä harrastuksessa, tekee tästä todella monipuolisen ja kehittyvän harrastuksen, jossa mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Laukaisu on ennustettu olevan vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä joten nyt on hyvä aika valmistautua siihen että siinä vaiheessa on sitten laitteisto ja osaaminen hyödyntää tätä satelliittia joka on radioamatööreille suuri panostus ja mahdollisuus.

Michael Fletcher esittelemässä P4A satelittihankkeen statusta

Minulle leiri oli asiasisällöltään liian Ghz-tekninen, ja koska minulle ei vielä ole siltä puolelta minkäänlaista osaamista eikä kokemusta, niin en saanut esitelmistä enkä kirpputorista kovinkaan paljoa irti. Mutta nokkakusoiltua tuli, tavattua taas useampi sellainen hami, johon olen törmännyt vain aalloilla ja tuntenut tähän asti vain tunnuksen ja äänen perusteella. RATS leiri järjestetään pohjoismaissa vuorovuosina ja tällä kertaa se oli Suomessa. Seuraavat 3 vuotta ilmeisesti sitten taas muissa maissa. Kokemani perusteella en lähde leirin perässä muihin maihin, mutta kun se taas seuraavan kerran tulee Suomeen ja jos se vain suinkin on järkevän ajomatkan päässä niin todennäköisesti käyn taas katsomassa missä Ghz puolella mennään. Ehkä siihen mennessä olen jo workkinut P4A satelliitin kautta ja oppinut neljässä vuodessa Ghz puolen asioitakin niin että innostun eri tavalla leirin antimista tuolloin. Leiri oli päiväkävijän näkökulmasta hyvin järjestetty, rento ja mukava, jota amatöörileireiltä alkaa jo tottua odottamaankin - vaikkei se tietenkään ole itsestäänselvyys vaan suuren määrän vapaaehtoistyötä ansiota, josta kiitos järjestäjille! Päivä oli joka tapauksessa mukava ja leirillä kannatti käydä tällaisen noviisinkin imemässä uutta tietoa joka tarttuu aina huomaamattakin kun vain on kiinnostunut kaikesta radioamatööritoimintaan liittyvästä :)